Nojapyöräfoorumi

Tällainen linkki putkahti Twitteristä silmille: http://www.miragebikes.com
Suomalainen nojapyörä, pikavilkaisulla varsin järkevän oloinen kaupunki/työmatka nojakki. Toki tuo kardaaniveto epäilyttää...

Jukka

Lähetin tästä heti viestiä ja pyysin että saisimme esittelyn SM Nokialle ensivuonna.

Hieno muotoilu ja ajoasento mukava, varmaan on juuri oikean mallinen nojapyörä uusille käyttäjäryhmille.
Voimansiirtopuoli on siististi piilotettu, kardaani kulkee runkoputkessa, hieman sivussa keskilinjasta eli ohittaa haarukkaputken. Takana on ristinivel haarukan nivelen kohdalla, ja sitten akseli kulkee taas haarukkaputken sisällä takanavalle. Vaihteisto lienee Shimanon 7 tai 8-v Nexus.
Se on jees että pyörästä on näin saatu sisäsiisti, mutta toki kiinnostaa kovasti että mikä hinta siitä pitää maksaa, rahana ja hyötysuhteen heikentymisenä.

Saman suunnittelijan ( Timo Sairi ), pyörä oli tämä http://www.recumbent-gallery.eu/finnish ... aft-drive/ - aika paljon tuotantomalli muuttunut tuosta.

Petri

Ihan näpsäkän näkönen. Mutta mikämahtaa olla tuo hinta. Luulis jotain osviittaa jo olevan, jos myydä aikoo.

Ligfiets.netissä juttua tästä pyörästä hollannin taitajille .

Petri

Käsitys kardaanin huonosta hyötysuhteesta perustuu aika pitkälti vanhaan tietoon ja hyvin vanhoihin tuotteisiin. Esimerkiksi Fendt teki aikanaan 80-luvulla kardaanivetoisia pyöriä, mutta tekniikka on aavistuksen siitä parantunut. Erityisesti kannattaa huomioida napavaihteistojen huomattava parantuminen. Nomadissa on Shimanon Alfine 501, 8-vaihteinen. Se on jo aika hieno vaihteisto. Sitäkin parempaa löytyy esimerkiksi Rohloffilta. Laakerit, kartiospiraalirattaat jne. osat ovat nykyään myös laadultaan parempia. Toinen seikka on CNC koneistuksen tarkkuuden kehittyminen. Kardaani saadaan asetettua tuotteeseen paljon aiempaa tarkemmin, aika siihen kohdistu haittaavia voimia. Kaikki nämä seikat vähentävät ketjuvedon ja kardaanin välistä eroa. Jos eroa on, se on arkikäytössä merkityksetön. Eri lähteissä puhutuaan, että se olisi nykyään n. 1% teoreettisessa optimissa. Kardaanin etu on se, että voimansiirto saadaan rungon sisään, jolloin se on suojattu lialta ja kolhuilta. Hyötysuhde pysyy vakiona, kun se taas ketjulla heikkenee iän myötä paljon nopeammin. Nojapyörissä ketjuja tarvitsee ohjata rissoilla ja välipyörillä, koska ketju on pitkä, tämäkin huonontaa hyötysuhdetta. Nomadin kaltaisessa pyörässä olennaista on helppohoitoisuus ja luotettavuus. Kilpapyörä on tietenkin eri juttu, kisoihin laitetaan aina laitteisto kuntoon ja prosentin kymmennyksetkin merkitsevät, sellaisetkin asiat, millä ei arkipyöräilyssä ole merkitystä.

Onko muuten toi kardaanivetoisen pyörän voimansiirto punnittu?

Sehän vähän myös kiinnostaisi.

Mulla oli viime kesän pyörässä Nexus 8, vaikkei se nyt huippulaatua ole kummankaan Alfinen veroisasti. Saa siitä käsityksen rakkineen kokonaispainosta. Purin sen nimittäin viikonloppuna ja onhan se nyt ihan helvetin painava, muistaakseni 2.3 kiloa. Kun vertasin semiläskeihin 26 tuuman kierrätyslaatuisiin kiekkoihin, niin ero jopa niihin vuodatti kyyneleet silmiin. Itkettää toki muutenkin aika paljon joten en tuota olisi enää tarvinnut

Kardaani varmaan painaa enemmän kuin ketju? Ja kun se yhdistetään vielä napavaihteistoon saadaan ketjuvaihteiseen nähden kohtuullinen painoero?

Tässä voidaan olla lähellä tuotteen ongelmaa. Hankkiakseen kaupallisen nojapyörän, tulee usein kahlata melkoinen kokemusmäärä muista rakkineista. Silloin tietää pyöristä jo senverran että ajatus siitä että voimansiirto suurinpiirtein vastaa muita yleisempia rakkinen voi olla esteenä laitteen valitsemiselle.

<sarkasmi>
Esim. täällä noin puolet nojapyörään kallistuneista on vanhoja pyöräilyn harrastajia joille ei kelpaa kuin omat kullasta ja mirhamista kotisohvalla sorvatut osat. Pyöristä hankitaan nuristen ja vastentahtoisesti runkosetti jota sitten tuunataan ja hinkataan sopivaksi koska toistaiseksi ei markkinoilla ole vielä ollut sopivaa, hyvästä puhumattakaan. Eikä koskaan tule olemaankaan jos suoraan kysytään. Onneksi ei kysytä
</sarkasmi>

Pastori kirjoitti:

Onko muuten toi kardaanivetoisen pyörän voimansiirto punnittu?

Koko pyörän paino 21kg, tuosta voisi päätellä että muutaman kilon raskaampi on kuin ketjuvetoiset vastaavat täysjousto pyörät. Eli ei arkipyöräilyssä merkittävää haittaa.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Pastori kirjoitti:

Onko muuten toi kardaanivetoisen pyörän voimansiirto punnittu?

Koko pyörän paino 21kg, tuosta voisi päätellä että muutaman kilon raskaampi on kuin ketjuvetoiset vastaavat täysjousto pyörät. Eli ei arkipyöräilyssä merkittävää haittaa.

Ei 21 kg ole paljoa, jos verrataan arkipyöräilyssä käytettyihin normaaleihin pyöriin. Kuten tuohon 7v Nopsaan jonka palottelin, se paino 15-17 kg. Jolle paino on ongelma ei hakeudu tämän tyyppisten pyörien haaveiluun.

Painollahan on vain merkitystä jos todella joutuu puristaan mäkisessä maastossa koko ajan, tai ajaa kilpaa. Tästä tuskin on kumpaankaan käyttötarkoitukseen. Patsi jos pitää ajaa kilpaa todella huonoissa keleissä, kuten nyt täällä pohjoisessa: märkää, kura lentää, avovaihteet takkuilee. Jopa painon ja hyötysuhteen kustannuksella tällainen voisi olla kokonaisuudessa parempi/nopeampi.

http://www.flevobike.nl/ Olisi tässäkin ketjut tosin suojassa. Varsin mielenkiintoinen paketti.

Olisihan tuolla mukava koeajaa. Arvaan, että tuntuma on kumimainen ja kardaanista johtuva hitaus aiheuttaa sekin omat ilmiönsä. Ketjun ja kardaanin hyötysuhteita voi toki verrata tehonsiirtoelinten häviöprosenttien yhteenlaskulla, mutta tulos on pyöräilykäyttöön väärä. Polkeminen ei ole tasaista kenelläkään, vaikka olisi miten ammattipyörittäjä.

Momentin epätasaisuus tuottaa kardaanin välityssuhteen takia ylimääräistä hammasvoimaa akselin kiihdyttämiseen ja toisaalta hidastumiseen. Tämä ylimääräinen voima tuottaa lisäkitkaa, vaikkei tuotakkaan eteenpäin vievää voimaa. Lisäksi kardaaniputken jousto vie parhaan potkun polkemisesta, eikä normaali nivelvoimien optimointi onnistu, kuten jäykällä välityksellä. Täydelliselle pyörittäjälle hyötysuhde-ero olisi tosiaan pieni.

Kardaani rajoittaa rungon rakennetta rajusti, eikä sillä voi edullisesti tehdä matalaa istuinta takavetoiseen. Mutta etuvetoiseen sillä saisi aika kätevästi hyvin kääntyvän etupyörän ja lyhyen kardaanin. Etuvetoinenhan tuosta olisi pitänyt tehdä.

jori kirjoitti:

Olisihan tuolla mukava koeajaa. Arvaan, että tuntuma on kumimainen ja kardaanista johtuva hitaus aiheuttaa sekin omat ilmiönsä. Ketjun ja kardaanin hyötysuhteita voi toki verrata tehonsiirtoelinten häviöprosenttien yhteenlaskulla, mutta tulos on pyöräilykäyttöön väärä. Polkeminen ei ole tasaista kenelläkään, vaikka olisi miten ammattipyörittäjä.

Momentin epätasaisuus tuottaa kardaanin välityssuhteen takia ylimääräistä hammasvoimaa akselin kiihdyttämiseen ja toisaalta hidastumiseen. Tämä ylimääräinen voima tuottaa lisäkitkaa, vaikkei tuotakkaan eteenpäin vievää voimaa. Lisäksi kardaaniputken jousto vie parhaan potkun polkemisesta, eikä normaali nivelvoimien optimointi onnistu, kuten jäykällä välityksellä. Täydelliselle pyörittäjälle hyötysuhde-ero olisi tosiaan pieni.

Kardaani rajoittaa rungon rakennetta rajusti, eikä sillä voi edullisesti tehdä matalaa istuinta takavetoiseen. Mutta etuvetoiseen sillä saisi aika kätevästi hyvin kääntyvän etupyörän ja lyhyen kardaanin. Etuvetoinenhan tuosta olisi pitänyt tehdä.

Ei minusta tämän mallista etuvetoista kannata tehdä. Etupyörälle jää alle 40% painosta. Tokko tämän kohderyhmä haluaisi myöskään matalaa pyörää. Korkealta näkee paremmin.
Siitä olen yhtä mieltä että mukava olisi koeajaa.

Ihan kiinnostava juttu tuli vastaan vähän aihetta sivuten. Olimme päätyneet Nomadissa tähän CLWB / SWB tyyppiseen runkoon, koska uskomme sen olevan optimaalinen juurikin työmatka- ja huviajeluihin. Pyörä on helposti lähestyttävä, ajoasento riittävän pysty liikenteen havainnointiin ja toisaalta liikenne havaitsee myös pyörän. Pyörä on mukavan helppo ajatteva ja täysjousitettuna siihen tulee lisää mukavuutta.

http://www.bentrideronline.com/?p=7865

Kardaani sopii tähän segmenttiin kuin nenä naamaan. Varsinkin kun uudenaikaisen kardaanin hyötysuhde ei nojapyöräkäytössä paljoa ketjusta taakse jää. Rungon geometria tukee lisää tätä helppokäyttöisyydeen ja helppohoitoisuuden filosofiaa.

Nämä pari mainittua juttua ovat esimerkkejä siitä "ei kompromisseja" asenteesta, millä pyörä on suunniteltu. Ja tässä siis "ei kompromisseja" tarkoittaa juurikin suhteessa tuohon tavoitteeseen tehdä paras mahdollinnen työmatkanojakki. Paras kilpapyörä olisi vähän eri näköinen

TatuLund kirjoitti:

Olimme päätyneet Nomadissa tähän CLWB / SWB tyyppiseen runkoon, koska uskomme sen olevan optimaalinen juurikin työmatka- ja huviajeluihin. Pyörä on helposti lähestyttävä, ajoasento riittävän pysty liikenteen havainnointiin ja toisaalta liikenne havaitsee myös pyörän. Pyörä on mukavan helppo ajatteva ja täysjousitettuna siihen tulee lisää mukavuutta.

Yhdyn täysin tähän mielipiteeseen. CLWB:n puikkoihin minäkin olen koeajajat ensimmäiseksi laittanut, sillä pääsee aloittelijat suhteellisen helposti liikenteeseen verrattuna muihin kaksipyöräisiin.
Kaupunkiliikenteessä CLWB on kans ylivoimainen, kuten kirjoitit. Kaupungeissa monestikkin tilanteita että pitää taluttaa, yläohjauksella sekin on helppoa.
Joskus suunnittelin omani muuttamista tällaiseksi 20/24 malliksi, kulkisi talvella kevyemmin kuin 20/20.
Eikä ole mitään estettä etteikö tällä voisi ajaa pitkiäkin päivämatkoja, vauhti vain on vähän verkkaisempi kuin lowracereilla. Nopeampi kuitenkin kuin maasto-, jopo-, ja mummumallin pyörät.

Jukka