Hip, Lohjanjärven ympäriajosta selvisinkin hengissä!
tms tuli Nummelan kautta ja ajelimme täältä sisärenkaani vaihdon jälkeen (kiitos tuubista, Tero) Myllylammelle odottelemaan stapania, mutta hänpä olikin ehtinyt ajella jo Lohjalle päin. Emme sitten kuitenkaan onnistuneet löytämään lähtöruuhkassa stapania. Alun kaupunkiletkan jälkeen vauhdin hieman vapauduttua, huomasin hänet trikellään, mutta enpä sitten malttanut jäädä juttelemaan kivassa vauhdikkaassa alamäessä. Sori.
Matka jatkui kohti Karstua ja teräviä mäennyppylöitä piisasi. Niissä onnistuin kuitenkin Milanilla ohittamaan valtaosan kuskeista, joten matkanteko helpottui selvästi ruuhkan hellittäessä. Lähdimme siis Teron kanssa joukon hänniltä liikkeelle, joten alkumatkassa oli tosi paljon ruuhkaa.
Milanilla ajellessa huomaa hyvin sen, että tuollaisessa terävässä mäkimaastossa kinneri hakkaa helposti pystypyörät ja miksei nojakitkin: jos alamäen jälkeen tulee nopeasti vastaan yhtä korkea ylämäki, niin siinä menee heittämällä ohi pystäriporukoista, koska ilmanvastu ei hidasta kinneriä alamäen jälkeen. Suurimman osan porukoista ohitin ylämäissä. Jos vaan mäkeen saa kunnon alkuvauhdin, niin se menee heittämällä ylös.
Mutta sitten on myös ylämäkiä, joihin ei saa vauhtia tai ne ovat niin puuduttavan pitkiä, että matkanteko lähes tyssää: joutuu hakemaan pikkuvaihteita ja monta kertaa jouduinkin turvautumaan 15 % ylämäissä pikku-ali-ykköseen, joka on pienin vaihde, mitä Milanista löytyy. Sillä sitten hilaa kinnerin naurettavalla 6 km/h nopeudella mäen ylös... Samalla pystäriporukka vetää ohi.
Yhden pystäriporukan kanssa oli hauskaa: ne ohittivat minut molemilla kerroilla kun pidin taukoa, mutta minä taas ohitin heidät kolme kertaa ja lopuksi viimeisen kerran Mustion jälkeen. Minulle sitten jälkeenpäin kerrottiin, että kyseisellä taipaleella oli kova vastatuuli, jota en itse asiassa Milanissa huomannut ollenkaan. Oikeastaan ihmettelin ohittaessani, miksi he ajavat tasamaalla noin hiljaa.
Mutta kaiken kaikkiaan kokonaistulos ei ollut lainkaan hullumpi, vaikka Tero vetikin puolimatkan jälkeen ohitse ja katosi horisonttiin. Aika 2.12.30, joka sisältää pitämäni kaksi 4 minuutin juoma- ja ruokataukoa, on ihan ookoo tälläiselle hintelälle hujopille. Ja eikä maalissa vielä paljon porukkaa ollut, kun porhalsin sinne.
Ja vielä: edellisestä huippunopeusennätyksestä Vt25:llä ei ehtinyt kulua kuin 4 päivää, kun jo heti pukkasi uutta: Karjalohjan jälkeen, kun käännyin 104 tieltä 186 tielle, oli mukavan oloinen pitkä alamäki, jossa lepuutin jalkoja rullailemalla, mutta vähän tasaisemmalle tultuani panin vauhdissa silmään iso-yli-ysin, jolla taas pääsi tasaisella heittämällä yhden porukan ohitse. Garmin Edge 500, jonka sain eilen, kertoi kuitenkin, että jossain sillä kohtaa mäessä Milan kulki nopeudella 87,4 km/h. Tämä on uusi kaikkien aikojen ennätykseni. Hip!
Maalissa monet kyselivät, kuinka kovaa Milanilla pääsi lenkillä, mutta kun en vielä osannut katsoa huippuja mittarista, piti odottaa Garmin Connectin mielipidettä asiasta. Siis 87,4 km/h.