Nojapyöräfoorumi

Pyöräily on terveydelle vaarallista, tai ainakin pystypyöräily. Sellainen toteamus tuli mieleen kun luin fillarifoorumilta uuden foorumilaisen tarinointia http://www.fillarifoorumi.fi/forum/show ... en-tarinoi

Niin varmaan on.
Kaverilla Uudessa-Seelannissa on todettu eturauhassyöpä
Hän on kova maasto sekä tiepyöräilija. Olisko syynä pyöräily osittain tuohon syöpään?

Ei tämäkään kovin terveellistä ole:
http://vitaminl.tv/video/483

irakas kirjoitti:

Ei tämäkään kovin terveellistä ole:
http://vitaminl.tv/video/483

Varmasti oli vaaran tunne melkoinen.
Meillä se on kans, kun ajaa tuota 86 tietä. Rekat ajaa todella kaukaa ei vaaraa mutta henkilö autoilijat niin liki, että kopsuu sivu turvaviiriin.
siinä tulee hiki jo yksistään pelosta saati sitten pyöräilyssä.
t: Oki

Hrmf.
Saahan nojakillakin polvensa ja niskansa hajalle, kun laittaa itselle sopimattoman pyörän ja säätää ajoasennon pieleen (ainakin itse sain). Pystypyörässä on sama homma: kun ajoasennon säätää oikein ja valitsee itselle sopivat osat, varusteet ja oikean kokoisen rungon, niin hiertymät ja paikkojen jumitus pysyvät minimaalisina. Eri asia sitten, jos on fyysistä vikaa, joka estää pystärillä ajon.
Tämä kommentti on tarkoitettu ihan vaan fengshuita rikkomaan.

Miten tuo pystypyörällä kaatuminen tapahtuukaan niin että kuljettaja yleensä löytääkään itsensä lentämästä pääedellä?

Wacky kirjoitti:

Miten tuo pystypyörällä kaatuminen tapahtuukaan niin että kuljettaja yleensä löytääkään itsensä lentämästä pääedellä?

Juurikin tuon OTB-turvallisuuden ansiosta nojapyörät ovatkin nykyisin dominoineet alamäki-ja maastokisoja. Eikun.

Wacky kirjoitti:

Miten tuo pystypyörällä kaatuminen tapahtuukaan niin että kuljettaja yleensä löytääkään itsensä lentämästä pääedellä?

Jos nojapyörällä kaatuu niin että pyörän päältä lentää niin tapahtuu sekin varmaan yleensä pää edellä tai kädet edellä kuten tuossa kuvassa

Jukka

Nebulus kirjoitti:

Juurikin tuon OTB-turvallisuuden ansiosta nojapyörät ovatkin nykyisin dominoineet alamäki-ja maastokisoja. Eikun.

Riippuu tietysti alamäestä ja kisasta. Yhdessäkään mun maastokisassa ei alamäissä ole ollut pelkoa että joku menis ohi. Paremminkin päin vastoin, pystärit jarruttaa mun menoa. Eipä ole OTB:t nekään lähelläkään käyneet huolimatta mun säälimättömästä menosta.

mhelander kirjoitti:

Riippuu tietysti alamäestä ja kisasta. Yhdessäkään mun maastokisassa ei alamäissä ole ollut pelkoa että joku menis ohi. Paremminkin päin vastoin, pystärit jarruttaa mun menoa. Eipä ole OTB:t nekään lähelläkään käyneet huolimatta mun säälimättömästä menosta.

Yleensä tuossa kisaavan porukan puolenvälin huitteilla pyörivässä porukassa (jossa myös itsekin ajan) jengi tuppaa olemaan arkoja päästelemään lujaa laskuissa. Ovat sen verran hyvässä kunnossa, että nousuissa päästävät ohi ja alkavat sitten arastelemaan, kun nokka kääntyy alaspäin; eivät vain ole treenanneet tarpeeksi nopeaa alamäen ajoa. Itte en ainakaan pidä sitä, että pystyn päästelemään porukasta ohi täysjäykällä läskipyörällä merkkinä läskipyörän ylivoimaisuudesta vaan siitä, että mulla on hieman isompi reikä päässä kuin muilla samassa nopeusluokassa ajavilla.

Nebulus kirjoitti:

Yleensä tuossa kisaavan porukan puolenvälin huitteilla pyörivässä porukassa (jossa myös itsekin ajan) jengi tuppaa olemaan arkoja päästelemään lujaa laskuissa. Ovat sen verran hyvässä kunnossa, että nousuissa päästävät ohi ja alkavat sitten arastelemaan, kun nokka kääntyy alaspäin; eivät vain ole treenanneet tarpeeksi nopeaa alamäen ajoa. Itte en ainakaan pidä sitä, että pystyn päästelemään porukasta ohi täysjäykällä läskipyörällä merkkinä läskipyörän ylivoimaisuudesta vaan siitä, että mulla on hieman isompi reikä päässä kuin muilla samassa nopeusluokassa ajavilla.

Tarkoittanet että nousuissa pääsevät ohi...

Mutta joo, samanlainen havainto mulla. Itse väitän olevani noita tyyppejä keskimäärin reippaasti paremmassa kunnossa, sehän selviää jo tasamaan vauhdista ja tiukoissa nousuissa. Mutta annan välineellä tasoitusta medium-nousuissa ja sekä sillä että kehnoilla maastotaidoilla teknissä paikoissa.

Reikä päässä on sen verran iso ettei juuri hillintää löydy alamäissä ja muutenkin rankassa maastossa joissa vaivalla hankittua vauhtia voi pitää yllä. Jarrutkaan ei juuri pääse kulumaan mun ajossa, ihmettelen mitä ne valittaa jarrujen häipymisistä laskuissa ja jarrunesteiden kiehumiset on ongelmana .

Mutta vielä tuohon alkuperäiseen aiheeseen, ja varsinkin kun muistelen millaisia oli kisakokeilut joustokeulasella pystärillä 90-luvulla. Osaaminen ei ollut kyllä kaksista silloin, kunto sen sijaan aivan varmasti kärkitasoa. Lasken nuoren (< 30v) iän sekä nuoruuden motocross-touhujen etten loukannut itseä pahemmin. Hyvällä kunnolla jäi happea vähän myös nuppiin asti joka osaltaan saattoi auttaa. Menestystä ei juuri tullut.

No nyt on sitten nojaillen tullut samaa harrastettua monin kerroin enemmän. Ekat kokeilut 2012 keväällä 6h maastotapahtumassa. Siellä semmosia paikallaan kaatumisia jokunen, lähinnä kokemuksen puutteen ja paskojen SPD-lukkopolkimien takia, ja vain yksi vauhdista kaatuminen kun vaan lähti MetaPhysic lapasessa siinä "rotkossa" alamäkeen pomppiessa, alastulo näremättäälle.

Tänä kesänä lasken maastossa ajetuista kisoista vain yhden kaatumisen, sekin kivikossa hallitsemattoman kaahauksen takia, kokemattomuutta. Eipä muuta kuin pikku mustelma ja lommo takahaarukkaan. Muuten maastossa ajaessa sattuu ja tapahtuu. Kesäkeleillä ei mitään pikku naarmuja kummempaa, pitkospuut märkänä on taitolaji joka näköjään vaati vähän harjoitusta. Kuitenkin ihan liikkeelle lähtiessä muutama viikko sitten kellahdin kylelleen ja kaatumista hidastaessa omalla nyrkillä aiheutin kylkiluun hiusmurtuman joka vasta nyt alkaa kokonaisuudessaan helpottamaan.

Mutta nyt syksyn tullessa märkä jää ja jäätyneet urat on yhdistelmä joka vielä syksyn pimeyden kanssa tuottaa ainakin mulle tuskaa. Ensilumilla ajoin märän kelin maastorenkaalla nurin ulkoilureitillä, syynä 30+ km/h vauhti kurvissa ja uuden lumen pakkautuminen märäksi jääpinnaksi yhdistelmärekan alla, tästä mustelmaa vasempaan lonkan sivuun ja polven seudulle. Seuraavaksi menin nurin ISP-nastarenkailla 25+ vauhdista uraiseksi tiedetyllä hiekkatiellä jossa uusi lumi peitti ne urat, lähinnä henkisiä vammoja. Sitten viimeisin kaatuminen maanantaina jälleen 25-30 vauhdista lumettomalla kivituhkareitillä jossa oli jäätyneitä kovia uria ja veden peitossa, valot ja refleksit ei vaan riittäneet. Tästä tuli vasemman polven alle ruhje ja turvotusta illaksi sekä pariksi päiväksi pohkeen ulkosivun kramppi-tyyppinen vaiva pienen mustelman kera.

Näin yhteenvetona kesäkeleillä on nojarilla turvallista ja terveellistä ajaa, etenkin kun opettelee homman kohtuullisilla vauhdeilla. Sitten kun tulee syksyn liukkaat eli märät pitkospuut ensin ja sitten myöhemmin jäätä maassa ja vettä päällä, kannattaa ajaa tosi varovasti tai pysyä suosiolla pyöräteillä kunnes lunta saadaan pintaan tai enemmän pakkasta.

Tuo maastonojakki on huomattavasti ikävämpi kaatua kuin lowracer jolla alun perin opettelin talvella ajamaan. Jälkimmäinen toki lähti huomattavasti helpommin lapasesta etenkin kun oli sliksit alla, mutta harvoin kaatuminen oli terveydelle vaarallista kun sehän ei ole sen pahempaa kuin pulkkamäessä kyydistä tippuminen.

Kunnon nastarenkaat hidastaa lapasesta lähtöä kyllä selvästi joten paremmin ehtii reagoimaan ja ehkä jopa oppii välttämään sen kaatumisen. Tuossa maanantain tapauksessa olin jo vasenta jalkaa laittamassa maahan ja jarruttamassa mutta vähäiset ajot viime aikoina ja siitä johtuva refleksien virhesuoritus ryssi tilanteen, kenkä tökkäs maahan, polvi taittui seuraavaksi maata kohti ja pyörä (penkki tai stemmi) kaatui pohkeen päälle. Onneksi ei ollut alaikäisiä kuulemassa...