Savonlinnan saunareissu
Entisenä Mangon omistajana ja nykyisenä Kettwiesel kuskina ajattelin testata onko hitaahkosta Ketusta pitkän reissun taittajaksi. Kettu on ollut minulla käytössä nyt toista kesää ja olen ollut siihen keskimäärin hyvin tyytyväinen, mutta olisiko siitä siis jopa Velomobiilin korvikkeeksi kuten aikaanaan sen ostaessani haaveilin.
Velonautti asuu Savonlinnassa ja Puusilmä Kuopiossa, eikun kesäloman aluksi Savonlinnaan Saunomaan.
Matkareitiksi valitsin saman tutun reitin, jota aikanaan Mangolla taivalsin tehdessäni 'Pientä Itä-Suomen kierrosta' (Kuopio - Puutossalmen lossi - Heinävesi - Savonlinna - Parikkalla - Liperi - Puutossalmen lossi - Kuopio), tuolloin pisin etappi oli Rääkkylä - Kuopio väli n. 180 km.
Keskiviikkona 10. päivä kesäkuuta kello 6.00 lähdin matkaan.
Ketun varustuksiin kuuluu Rohloff, differentiaali, sähköapu eturenkaassa, Bigg Apple 3.5 renkaat takana, Marathon 1.75 edessä. Laukkuina Ortlieb front rollerit, takana se Ketun oma ortlieb kassi ja lisäksi tietysti nuo lokasuojien päälllä olevat muutaman litran taskut. Selkänojassakin on yksi pieni verkkotasku yläosassa, siellä pidän yleensä avaimia ja lompakkoa, ne on helppo ottaa sieltä taskuun pysähdyspaikoilla. Kännykkä on lokasuojalaukussa. Kameran (Nex 3C, 16-50 mm kokoontaittuva linssi) ripustin nyt ensimmäistä kertaa kaulassa roikkuvaan pussukkaan, jotta tulisi otettua ennemmän kuvia, osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Laukkuihin pakkasin täyden retkivarustuksen, majoitus riippukeinussa. Tosin keittovehkeet jätin kotiin, kun ruokaa saa joka niemestä ja notkosta varsinkin näin kesäaikaan.
Juomaa kulki Sigg 1 litran pulloissa, ei niin helppo juoda, mutta ovat muutoin kelpo retkipulloja. Sateenvarjon olen havainnut hyväksi sadekuuron sattuessa, Ketun kyydissä voi istuskella mukavasti täysin suojattuna eväitä syöden kunnes pahin kuuro on mennyt ohi. Suosittelen samaa myös Mango-kuskeille, tosin tietysti kokoontaittuvaa mallia.
Aloitin reissun hyvin rauhallisesti ja ilman sähköä. Kuopio - Puutossalmi välissä ei ole kuin kolmisen mäkeä ja halusin ajella ne ilman sähköapuja. Matkaa on n. 22 km ja keskinopeus meni hiljaa hissutellessa 15 km tuntumaan.
Kuten kuvasta näkyy lossin jälkeen alkaa mäkisempi osuus, joka kestää aina Varkaus - Joensuu -tielle asti. Pahimmat mäet ovat tosin Vehmersalmen ja Leppävirran välisellä tieosuudella. Lossin jälkeen aloin käyttämään sähköä, laitoin sen alimman avustuksen tasolle. Ja säähän oli tietysti aivan loistava - ja aurinkorasvat jätin kotiin. 
Tuppurinmäen kauppa on aina pakkopysähdyksen paikka. Kiskaisin litran maitoa, vastapaistetun munkin sekä pullan, että vielä jäätelönkin. Kauppa ei ollut vielä virallisesti auki, olin kohdalla kello 8.30, mutta onneksi kauppias oli jo täydessä työn touhussa. Olisi harmittanut, jos en olisi saanut tukea tätä pienyrittäjyyden suurta symbolia keskellä ei mitään. En ole aiemmin huomannut oven tekstiä:"Monipuolinen kyläkauppa jo vuodesta 1954 alkaen". Aika huimaa - pitää ruveta käymään useamminkin.
Ja Kermalla ollaan. Akku on jo viety lataukseen, mutta tänne asti se riitti. Matkaa sellaiset 100 km, ehkä, kai, minulla ei ole mittaria pyörässä. Sähkö riitti juuri perille asti. Kermalla pidin taukoa sellaiset puolitoista tuntia. Sinä aikana akku ei ehtinyt latautua lähellekkään täyttä, muistaakseni vaatisi 4 tunnin latauksen. Niinpä jatkossa laitoin sähkön päälle vain ja ainoastaan tiukan nousun loppuvaiheessa, juuri siinä tiukassa kohtaa kun alkaa tuntua, että ei millään enää viitsisi tätä mäkeä olla polkemassa.
Velonautin mukaan (hän on oikea pyöräilijä) Kerman jälkeinen mäkinen osuus aina Enonkoskelle asti on yhtä helvettiä, itse en osaa sanoa muuta kuin, että taitaa olla oikeassa. Onneksi Mangoni opetti minut ajamaan hiljaa ylämäet, pienimmällä vaihteella (SRAM DualDrive ja edessä vielä 3 kiekkoa), hengästymättä, hikoilematta. Huomasin Mangolla ajellessani, että ylämäet olivat ainoa paikka, jossa maisemia ehti ihastelemaan. Hitaasti ylös paarustaessa ja metsän siimekseen tähyillessä saatoi nähdä kaikenlaista mielenkiintoista, näkymiä jotka olisivat otsasuonet puollottaen ylös pumpatessa jääneet täysin kokematta. Mangollahan ei juuri maisemia katsella alamäessä, silloin menee aika tien vaurioiden lukuun ja tuulenpuuskien arvioimiseen. Ketulla voi päästellä alamäet täysin huoletta, joten maisemia voi katsella myös silloin. Vauhti toki jää Mangon vauhdista selkeästi.
Hiljainen oli Enonkosken kuuden aikaan illalla. Jälleen kauppaan ja tällä kertaa join litran Valio Play maitokaakaota (tutkimusten mukaan kaakao olisi parasta palautusjuomaa) ja söin jäätelön. Matkan aikana oli mutustellut pähkinä-hedelmä-suklaapapula -sekoitusta, jossa 0,5 prosenttia suolaa. Juomana urheilujuoma, jota tein lisää Kerman tauolla. Kaikenkaikkiaan päivän aikana join siis n. 6 litraa nesteitä. Tähän on laskettu, että Kermalla pienehkön pannupitsan kanssa meni 0,5 l colaa ja kahvi vielä jälkiruuaksi otetun kääretortun palan kanssa.
Enonkoski on muuten erittäin viehättävä pieni kylä, kannattaa hetkeksi pysähtyä ja nauttia ilmapiiristä. Koskikin on aivan kylän keskustassa. Yhdeksän kilometria ennen Enonkoskelle tuloa oli tietysti Hanhivirran lossi, josta en harmikseni tullut ottaneeksi yhtään valokuvaa tällä reissulla. Enonkosken lähellä on myös vesillelaskupaikka Koloveden kansallispuistoon, eli keskellä kauneinta Suomea ollaan.
Ja nyt ollaan perillä! Kellonaika n. 20.30, eli matkaa taitetttu 12,5 tuntia. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana oikeaan polveeni tuli lievä kiputila, joka seuraavana aamuna meinasi katkaista koko reissun.
Ilta sujui saunomisen merkeissä, kiitoksia loistavasta tarjoilusta Velonautille ja hänen Vaimolleen. Jälkiruuaksi tarjoiltu kosteanmehevä piirakka jäi erityisesti mieleen, vieläkin voin tuntea sen maun suussani. Puolen yön aikaan sujahdimme riippukeinuihimme autuaalle levolle. Kännykkäni ja Ketun akun latauskin järjestyi yön aikana, vaikka mökillä ei sähköä ollutkaan, apparaatit vietiin yöksi Savonlinnaan.
Huoltotauolla metsän siimeksessä
Aamulla lähtö tapahtui säädylliseen aikaan kello 9.50. Ensimmäisen viidentoista kilometrin aikana oikea polvi äityi erittäin pahaksi. Jokaisella polkaisuyritykselläkin tuntui kuin olisi hammaslääkäri poransa kanssa työskennellyt polven sisällä. Ei siis mitään pientä polttelua tai vihlontaa, vaan kipua joka panee miehen puuskuttamaan kasvot kalpeina. Lopulta pysähdyin ja tein kaikki keksimäni temput. Pidensin Ketun runkoputkea n. 1,5 cm ja otin Burana 800 mg tabletin. Hyvin hitaasti lähdin jatkamaan matkaa, ylämäet sähkön turvin ja käytännössä oikealla jalalla annoin vauhtia vain koukistamalla jalkaa "polkaisun" loppuvaiheessa. Tässä vaiheessa kirosin, että en käytä lukkopolkimia, niistä olisi varmasti ollut hyötyä. Vähitellen kipu väheni ja matkavauhti vähitellen nopeutui ja toivo heräsi, ettei tarvitsekkaan ehkä tilata autokyytiä kotiin.
Enonkoskella jälleen, kello ollessa yksi on matkaan kulunut aikaa 3 tuntia ja 10 minuuttia. Edellisenä päivänä sama matka pitkän päivän loppupuolella vei vain 2,5 tuntia. Kipeä polvi vaati veronsa. Tässä vaiheessa suurin huoli oli kuitenkin jo takanapäin, ja pahin vaiva oli polttava aurinko. Enonkosken apteekista ostin laadukasta aurinkorasvaa ja sekin huoli oli hoidettu. Tällä kertaa ostin kaupasta vain jäätelön, sillä olin saanut isänniltäni evääksi kaksi lämmintä lihalörtsyä suoraan Savonlinnan aamutorilta, kiitoksia vielä tässä erikseen niistä, hyviä olivat ja pitivät miehen tien päällä.
Tauko hieman päätieltä sivussa aurinkoa paossa varjosta nauttien.
Ketun soratieominaisuudet ovat aivan eri luokkaa kuin Mangolla. Terppa on tietysti ajellut kilpaa mopojen kanssa sorateitäkin pitkin, mutta itse en isona (105 kg) miehenä koskaan uskaltanut Mangollani soralla ajella. Siinä mielessä Kettu hakkaa Mangon retkipyöränä mennen tullen, tarvittaessa reitin varrelle voi kohtuullisen huoletta valita soratiereittejäkin. Ei se tietenkään mikään nautinto ole pienillä renkailla sorateita ajella, mutta kuitenkin mahdollista, varsinkin differentiaalilla. Kettuun saa muuten sadekatoksenkin, joten siinäkin mielessä vertailu velomobiilin ja Ketun välillä on oikeutettua kun molemmissa on myös mahdollista täysin suojautua säältä reissun päällä ilman varsinaisten sadevarusteiden tarvetta. En vain osaa yhtään sanoa, mitä tuo Ketun sadekatos tekee aerodynamiikalle.
Kermalla jälleen, tämä on tavallaan takapihan puolelta. Mukava pysäköidä suoraan terassin viereen, niin ei tarvitse olla huolissaan tavaroistaan. Kello on tässä vaiheessa 17.00.
Vietin kermalla taukoa tasan 2 tuntia. Normaalit taukotoimet, akun lautaus ykkösenä, ja tietysti kävin jälleen uimassa. Tässä vaiheessa päivää lännestä alkoi lähestyä sadealue (ilmatieteenlaitoksen säätutka kertoi) ja suunnitelmaksi otinkin, että ajaisin niin pitkälle kunnes sade alkaisi ja laittaisin sitten nopeasti leirin pystyyn. Heinävedeltä kävin hakemassa kaupasta yö- ja aamupalaa, siellä oli torstaitori ja koko keskusta aivan sekaisin. Ostin karjalanpiirakoita, litran jogurttia ja kolme banaania. Käytännössä sadepilvet menivät suurimmaksi osaksi ohi, en siis koskaan päässyt pysähtymään ja ajoinkin lopulta suoraan kotiin asti. Eväistä banaanit söin matkan aikana, muut eväät sitten kotona seuraavana päivänä.
Kuvia Konnuksenlahdelta:
Kello oli tässä vaiheessa 23. Suosittelen kaikille nojakisteille Suomalaisessa kesäyössä ajamista, se on yksi suurimmista nautinnoista mitä ihminen voi kokea. Ja voisin kuvitella, että esim. ulkomailla ei tällaisesta autuudesta osata edes unelmoida.
Puutossalmen lossilla jälleen. Jos oikein tarkasti katsoo, niin Puijon torni näkyy. Kello oli tässä vaiheessa 01.40. Noin 10 kilometriä ennen lossia näin kyltin, jossa luki, että lossilla on huoltotauko 2.30 - 3.30. Siinä vaiheessa kuvittelin lossille olevan vielä 20 km ja kylläpä tuli kiire, painoin menemään ihan urakalla ja kun matka joutui ihan käsittämätöntä vauhtia, niin tajusin jossain vaiheessa että eihän sitä kiirettä ollutkaan kun matka olikin luultua lyhyempi. Mutta tulipahan otettua lopumatkasta vielä täysivauhtinen 8 km vetoharjoitus! 
Kotona jälleen. Kello on 03.20. Matkaan takaisin meni siis 17,5 tuntia. Matkaa Kuopiosta saunomaan kertyi 170 km (Google Earthista mitattuna). Yhteensä siis ajettua tuli 340 km vajaan kahden vuorokauden aikana. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että kyllä tuo hitaahko Kettukin sopii pitkän matkan pyöräretkeilyyn!
