Tässä ketjussa keskustellaan Tw-Bentsin tadpole-trikeistä Arrow ja Apoyo.
Kerätään tänne näiden mallien omistajille ja ostamista harkitseville tarpeellista tietoa, kuten kokoamisessa huomioon otettavat seikat, tyyppiviat ja niiden korjaukset, mahdolliset viritysideat, ja tietysti kokemukset siitä millaisia nämä pyörät ovat ajaa.
Ensimmäiset 6 kappaletta saapuivat Suomeen syyskuussa 2007.
Suurenna kuva
(edit: lisäsin täsmentäviä kommentteja koottuani vuoden 2008 päivitetyn Arrowin)
Pyörän kokoaminen alla selostetuin parannuksin kestää noin neljä tuntia, jonka jälkeen pyörä on todella hyvä ajaa, ja kaikki toimii.
Käytä ruuvilukitetta tai jotain vastaavaa liimaa. Pyörän mukana tullut paikkamaali voi myös soveltua.
Kokoamisohjeesta puuttuu paljon yksityiskohtia.
Alla näkyvä tapa sijoitella aluslevyt niskatuen korkeussäädössä uskoakseni minimoi rasituksen muovisen niskatuen hahloissa:
Suurenna kuva
Suurenna kuva
Ehkä vain en tajunnut miten niskatuen pehmuste pitäisi pujottaa kun se ei pysy suorassa, mutta tässä on jo korjaus; tarranauhan pehmeää puolta muovisen niskatuen yläpäähän takapuolelle:
Suurenna kuva
Joustavaa pehmeää nauhaa pitää sitten jättää syrjään tarranauhapalan kohdalta:
Suurenna kuva
Ohjeesta puuttui tarakan ja lokarin kiinnittämisen yksityiskohtia:
(toisenlaisiakin tavaratelineitä on, tämä ohje koskee vain "ääniraudoilla" kiinnitettävää mallia)
Suurenna kuva
Näin tarakka ei osu lokarin puikkoihin:
Suurenna kuva
Paksua nastarengasta (ei kuvassa) varten jouduin nostamaan takalokaria alumiinilatalla. Tässä yksilössä oli erilainen tarakka, ja sen kiinnitintä on taivutettu, jotta tarakka olisi taaempana lastenistuimen jalkatilan suurentamiseksi. Lokarin puikot on tässä kauemmas taivuttamisen sijaan nippusidottu tarakkaan.
Suurenna kuva
Taivutin etulokarin taaemman kiinnityspuikon (vasemmalla) niin taakse kuin se yltää, ja se ei riitä, takapää lepattaa vapaana. Väänsin kokeeksi K-raudan 4mm ruostumattomasta teräslangasta uudet (ei kuvassa), mutta piti viilata päätylenkit 3mm paksuuteen ennen kuin mahtuivat lokarinreunakiinnikkeisiin. Loppuipa vipattaminen.
Ohjainlaakerin alumiinisen hatun keskellä oleva kuusiokoloruuvi löystyy ajossa. Ruuvilukitetta tarvitaan.
Suurenna kuva
Alla olevassa kuvassa rajattuna solukumiteipit ketjun hakkaamispaikoissa vähentämässä melua ja kulumista:
Suurenna kuva
Ohjaustangon laakerin pohjassa oleva kuusiokoloruuvi löystyy ajossa. Kannattaa irrottaa, poistaa rasva kierteestä, ja varmistaa ruuvilukitteella.
Etuvaihdevaijeri hankaa runkoon kahdessa kohtaa. Tässä runko on suojattu keltaisella sähköteipillä:
(vuoden 2008 mallissa vaijeri ei osu runkoon)
Suurenna kuva
Etuvaihtajatolpassa on sadevesireikä yläpäässä - kannattanee tukkia.
Suurenna kuva
Tehtaan säädöissä raidetanko naarmuttaa runkoa:
(vuoden 2008 mallissa tätä ongelmaa ei ole)
Suurenna kuva
Raidetangot osuvat myös toisiinsa ja liiskaavat jarruvaijerin putken:
Suurenna kuva
Alla olevassa kuvassa edelliset ongelmat korjattu, raidetangot vihreällä. Vasempaan raidetankoon tarvittiin pieni mutka siihen missä osui runkoon. Oikea raidetanko on nyt ~ muotoinen, mutkan tekeminen ylös aiheutti osumisen ylös etuakseliin, joten siihen notko alas. Oli todella jäykkää putkea, joten mutkat eivät heikennä raidetankoja kuin nimellisesti. Kun raidetangot ovat valmiit, säädä raidetangon päillä auraus pois, niin että vanteiden etäisyys toisistaan on sama etu- ja takareunassa.
Sinisellä ympäröityihin ruuveihin tarvitaan prikkoja, jos halutaan nivelen liikkuvan.
"Oranssit" nippusiteet nostavat vaijeriputket pois raidetankojen välistä. On tarpeen kiristää ylempi side kuvan mukaisesti penkin hihnaan, että se pysyisi paikallaan rapisematta.
Suurenna kuva
Hyvä englanninkielinen artikkeli ketjutyökalun käyttämisestä:
http://www.bicyclinglife.com/HowTo/ChangeAChain.htm
Moro, ensimmäinen Oulun (Oulunsalo) alueella rakennettu TW-BENTS Arrow rakennettu. Ei ongelmia kasauksen suhteen, kiitos Ydinlaskeuman! Aikaa meni 3,5 h kolmen pienen lapsen kanssa 
Nyt vain kovaa ajoa ja hienosäätöä!
No niin. Ekat tyypit nyt ajeltu ja kyllä olen tyytyväinen arrowiin ainakin näin aluksi. Kulkee hyvin ja kääntää kyllä katseita täällä Sodankylässä. Taitaa olla Suomen pohjoisin nojakki??? Mitenkähän nuo pääntuet kestää kastumista? Onko kellään mitään kokemusta vielä?
Huomasin tuossa Ydinlaskeuman kuvia tutkiessani, että Arrow :n toimitussisällöissä on pieniä eroja. Mitenkäs joe67 :lla oli pääntuen muovinen tukikappale kiinnitetty runkoon? Minulla tuli ainoastaan pari ruuvia rikkoineen kun taas Ydinlaskeumalla se näytti tulleen kiinni muovilatalla. Niin ja itse asensin pääntuen siten että aukaisin pääntuessa olevan vetskarin ja sijoitin tukikappaleen pääntuen sisään jolloin tarrat meni mielestäni kohtuu loogisesti (mallia katsoin miten toimistojakkaroissa on pääntuet asetettu).
MInä oon ajanut arrowillani nyt runsaat 50 km. 13 km työmatka (suuntaansa) kahteen kertaan.
Aikaisemmat kokemukset ovat vain kesällä 2005 kaapelitehtaan pihalla parin minuutin
testit yhdella 3-pyöräisellä ja toisella 2-pyöräisellä..
Ylämäkien raskaus (ja luisto niissä) yllätti -- riittävän pientä vaihdetta kehiin niin saa
riittävän tasaisen vedon (mutta ei kaikkiin nousuihin auta).
Sateessa (tiistaina 18.9.2007) oli yllättävän mukava ajaa (niinkuin sateessa nyt yleensä
voi olla -- varusteet kohtalaiset ko. keliin...). Kengät oli kyllä nahkaiset purjehduskengät
mutta ne kastuivat pystypyöräilyä huomattavasti vähemmän kun oikeastaan kengän-
pohjat oli sateeseen... Hyvin säilyi penkki ja selkänoja sateessa. jonkin verran kosteaksi
tuli, mutta yöllä kylmässä varastossa kuivui.
40 Km:n kohdalla kotimatkalla ostin Leppävaaran Sellon Intersportista sitten pyöräily-
kengät ja ne klossit vai mitkä ne on, jotka lukittuu noihin polkimiin.
Nuo lukolliset kengät on kyllä ehdottomat nojapyörissä, ainakin 3-pyörisissä. Saa
polkea joka suuntaan (eteen, taakse, ylös ja alas) eikä tarvitse huolehtia jalkojen
pysymisestä polkimilla.
Toistaiseksi (ainakaan ilman lukkokenkiä) en ole päässyt pystypyörän aikoihin
työmatkalla. Suurin syy johtunee sovien reittien löytymättömyydestä ja lihaksien
tottumattomuudesta uuteen asentoon (käyttää eri/erilailla lihaksia).
Takaheijastinta (kissan silmää) tuossa ei tainnut olla. Joku pitäis virittää...
... Ajovaloina on tarkoitus käyttää viimeisinä 2 syksyinä käyttämääni ledi-otsalamppua,
jonka ostin aikoinaan Plantagenista 3 eurolla. Pitäiskö toinen virittää näyttämään
taaksepäin -- paras voisi olla valonäkyvyys joka suuntaan mutta mites sen virittäis.
Onkos muuten olemassa (tausta)peilejä, jotka voisi kiinnittää käsiin sormien ja ranteen
väliin selkäpuolelle, hihnalla kämmenten puolelta kiinni? Ainakin Arrowilla ajaessa voisi
vain kättä vähän nostamalla tiirailla siitä peilistä taaksepäin.
Mihis tuossa arrowissa laittaisi (nopeus)mittarin/gps:n kiinni, ja kuinka.
Törmäsin tällaiseen nettikauppasivuun:
https://www.fenix-store.com/index.php?c ... 1718e9c0f5
ja mietin vähän saisiko tällaisesta gps:lle kiinnikkeen. Täällä lienee testattua tietoa
niin ei tarvitse aivan scratchista lähteä itse virittämään (?) PItääpä kysellä lisää.
domo kirjoitti:Ylämäkien raskaus (ja luisto niissä) yllätti -- riittävän pientä vaihdetta kehiin niin saa
riittävän tasaisen vedon (mutta ei kaikkiin nousuihin auta).
Tuossa näkyy se oikeiden lihasten harjantumattomuus kaikista eniten.
Pidon puute taas on matalan tadpolen suurimpia heikkouksia. Takarenkaalla on vain n.30% ajokin kokonais painosta, jos tarakalla ei ole kuormaa.
domo kirjoitti:Sateessa (tiistaina 18.9.2007) oli yllättävän mukava ajaa (niinkuin sateessa nyt yleensä
voi olla -- varusteet kohtalaiset ko. keliin...). Kengät oli kyllä nahkaiset purjehduskengät
mutta ne kastuivat pystypyöräilyä huomattavasti vähemmän kun oikeastaan kengän-
pohjat oli sateeseen...
Sadekelin ominaisuuksiin minäkin olin aikoinaan positiivisesti yllättynyt. Kun jalat pysyy kuivana, niin niitä ei palele ja tuntuu koko ukko kuivemmalta. Ajo muutenkin rennompaa, joten voi pitää päällä täysin hengittämätöntä sadeasua hikoilematta.
domo kirjoitti:Toistaiseksi (ainakaan ilman lukkokenkiä) en ole päässyt pystypyörän aikoihin
työmatkalla.
Itse asiassa yllättyisin jos joku joskus kertoisi että on kolmipyöränojakilla nopeampi kuin pystypyörällä. Kyllähän niitä on päiviä ja pätkiä että näin käy, mutta pidemmällä aikavälillä työmatka ajossa tuskin?
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Moro, itse ratkaisin takaheijastin ongelman ostamalla biltemasta 3 euron tarraheijastin sarjan, jossa oli monen muotoista (kolmio, pyöreä ja palkki) heijastinta joita sitten sijoittelin ympäri pyörää siten että joka suunnasta näkyy muutama heijastin.
Oulussa ei ilmeisesti ole niin suuria mäkiä että ne olisi haitaksi, saatikka että takarengas sutisi. Osansa asiaan saattaa tietenkin olla kuljettajan 0,1 tonnin elopainolla. Maksimi kantavuus arrow:n kuljettajalle näytti olevan 0,11 tonnia, joten ainakin vielä mennään speksiin
Semmoisen huomasin että ohjaustangon akseli löystyy ajaessa ja kiristäminen ei tunnu auttavan. Olisiko fixaus ideoita?
domo kirjoitti:Onkos muuten olemassa (tausta)peilejä, jotka voisi kiinnittää käsiin sormien ja ranteen
väliin selkäpuolelle, hihnalla kämmenten puolelta kiinni?
Azubilta löytyy peiliä joka kiinnitetään (aurinko)lasien sankaan.
domo kirjoitti:https://www.fenix-store.com/index.php?c ... 1718e9c0f5
ja mietin vähän saisiko tällaisesta gps:lle kiinnikkeen.
TwoFish Lockblocks soveltuu ainoastaan ohuen pyöreän taskulampun kiinnitykseen, ei muuhun. Kuminen (tjsp) palikka ja pari lyhyttä velcro-remmiä.
Remmit niin lyhyitä että ainakaan minun kypärään ei onnistunut kiinnitys yhdellä.
Ostin juuri moisen kiinnikkeen ja Fenixin lampun. Lamppu on kyllä loistava, kakkosauton valaistuksin paranisi jos laittaisi kaksi moista lamppua keulalle.
No niin muutama viikko arrowilla takana ja hyvin menee vieläkin. Peilit ja lamppu piti laittaa kiinni klemmariviritelmillä, koska ovat tavalliseen pystypyörään tarkoitettuja eivätkä käy suoraan nojakkiin. Alle laitoin kierroksen pari "erkkaria" ettei klemmari naarmuttaisi runkoa. Kirjakaupasta ostin heijastin teippiä. "rullassa" (vajaa puol metriä pitkä) oli punaista ja kirkasta heijastinteippiä vuorotellen. Näin sai kätevästi leikkaamalla esim. eturenkaiden poikkiputkeen eteenpäin kirkkaan heijastimen ja taaksepäin punaisen vain kietaisemalla ympäri. Pienemmät palaset ei meinaa pysyä. Takaloksuun myös punaista heijastinteippiä ja tarakkaan pyörän takalamppu joka toimii paristolla. Hyvin kulkee ja kyyti on todella mukavaa. Vaikka täällä pyörätiet on tosi kurjassa kunnossa ei röykytys ole häirinnyt kuin pahimmissa paikoissa. Johtunee osittain alkuinnostuksesta. Kommentit mitä olen saanut on todella positiivisia tyyliin hieno pyörä, mahtava vekotin yms. Kyselevät kovasti kaikenlaista ja koeajolla käyneet ovat olleet tosi myytyjä. Tämä tällä erää taas täältä lapista.
Onkos muuten kellään vinkkiä millä sais peräkärryn kii tuohon arrowiin? Helkama kontti tulee pystypyörässä satulaputkeen kiinni, mutta sitähän ei tietenkään nojakissa ole. Tarakalle sen sais helpostikin, mutta silloin vetorasitus kohdistuis tarakkaan eikä se ole välttämättä pitkässä juoksussa hyvä asia. Ei huvittais hitsailla mitään ylimääräisiä putkia uuteen runkoon. Joku puristin systeemi on mielessä, mutta en ole vielä keksinyt mikä.
Moro, minulla on sellainen takahaarukkaan erillisellä kiinnittimellä varustettu lastenkuljetus kärry, joka passaa tuohon Arrow :n. Merkkiä en enää muista kun kärry on ollut jo 7 vuotta käytössä. Onko muilla minkälaisia kokemuksia liukkaalla ajosta? Tänään oli Oulun alueella ensimmäistä kertaa kunnolla liukasta teiden jäädyttyä ja kokemukset Arrow :lla ajosta olivat kyllä positiiviset. Ylämäet meni edelleen hienosti (jopa semmoiset missä pystypyöräilijät kävelyttivät pyöriään), kun vain etsi sopivan vaihteen sekä poljinvoiman ja ei ollut pelkoa kaatumisesta (näin työmatkalla kolmen pystypyöräilijän kaatuvan). Kaarteisiin oli tosi hauska ajella kolmipyörä luisussa! Tulisi vielä lunta, niin näkisi mitenkä matkanteko sitten onnistuu.
koivuja kirjoitti:Tänään oli Oulun alueella ensimmäistä kertaa kunnolla liukasta teiden jäädyttyä ja kokemukset Arrow :lla ajosta olivat kyllä positiiviset. Ylämäet meni edelleen hienosti (jopa semmoiset missä pystypyöräilijät kävelyttivät pyöriään), kun vain etsi sopivan vaihteen sekä poljinvoiman ja ei ollut pelkoa kaatumisesta (näin työmatkalla kolmen pystypyöräilijän kaatuvan).
Juuri jäällä nämä kolmipyöränojakit ovat ylivertaisia kaksipyöräissn pyöriin nähden. Jopa nopeampia, kun pyörien vierintä vastus on yhtä pieni kuin kesällä, eikä tarvi varoa kaatumisia.
koivuja kirjoitti:Kaarteisiin oli tosi hauska ajella kolmipyörä luisussa!
Älä kovin innostu luistatteleen. Tuollaisen ison takapyörän kyky ottaa vastaan sivuluisun äkkipysähdykset on aika pieni.
koivuja kirjoitti:Tulisi vielä lunta, niin näkisi mitenkä matkanteko sitten onnistuu.
Muutaman sentin lumi ei vielä merkittävästi jarruta. Ja tadpolen etu on, että ylämäessä painoa siirtyy vetävälle pyörälle. Jos lunta on 4-5cm, niin ajo muuttuu hitaammaksi kuin pystypyörällä. Ja ongelmia alkaa tulemaan jos pitää pysähtyä risteyksissä keskelle aurausvalleja tai joutuu ajamaan paikasta jossa tuuli on kasannut pyörätielle paksusti lunta. Näissä tilanteissa etuveto deltakin( http://www.omanetti.fi/ninajukk/hipparion.htm ) alkaa sutimaan.
Tympeimmät kelit on kevät-talvella kun pyörätiet alkavat nopeasti sulamaan. Tuommoinen 5-7cm paksu raskas sohjo kun pysäyttä vauhdin tosi tehokkaasti, ja vesi lentää...
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Kyllä on nyt huomannu kun lunta alkoi tulemaan enemmän että lumipäivinä Arrow jää suosiolla varastoon. Liian raskasta ja hidasta on meno. Nokian hakkapeliitta on toiminu muuten ihan hyvin takarenkaassa. Ei pahemmin sudita muuta kuin noissa irtolumivalleissa ja vastaavissa. Sitten kun on päiviä ettei lunta oo satanu ja auramieskin on saanut pyörätiet kunnolla aurattua voi kyllä hyvin polkea.
