Onkohan koskaan kukaan kokeillut laittaa jalkaan jousta joka pyrkisi oikaisemaan jalan? Tässä siis olisi suurinpiirtein sama idea kuin jalan nostaminen lukkopolkimilla. Jousen tapauksessa ei vain tarvisi kehitellä mitään erityistä polkemistekniikkaa, vaan jousi toimisi tavallaan pakotetusti aina. Siis ideana on että jalkaa koukistaessa energiaa sitoutuu jouseen ja oikaistessa jousi auttaa polkimen painamisessa.
Tätä voisi tietenkin käyttää lukkopolkimien kanssa tai ilman...
Jalkajousta miettiessä tulee esiin se että mistä polkemisteho oikeastaan on kiinni? Käsittääkseni lihaksissa kyllä olisi voimaa, mutta elimistö ei kykene toimittamaan loputtomasti polttoainetta ja happea lihaksiin, ja tämän takia vauhti hyytyy. Tämän takia myöskään polkimen nostaminen lukkopolkimien avulla ei auta kuin ehkä hetkellisesti ylämäessä ja tuo jalkajousihommakin kaatunee samaan ongelmaan.
Rasvakonversio (rasva->glukoosi) kai tapahtuu lähinnä maksassa, ja sitä voinee treenata ajamalla pitkiä lenkkejä.
Hapenottokykyyä voi kai sitten treenata ajamalla lähellä aerobista kynnystä. Tai jopa ylikin?
Kumpi noista kahdesta on yleensä merkittävämpi? Vai riippuuko matkan pituudesta?
Suorituksen kestostahan se riippuu mikä näistä on kynnyskysymys. Jos suoritus on kestoltaan alle kymmenen sekuntia, kaiken maailman voiman hyötykäyttö -pohdiskelut on relevantteja. Sen pitemmillä matkoilla voima ei ole mikään ongelma koska pyörässä on vaihteet.
Lyhyemmillä kestävyysmatkoilla rajoittava tekijä on hapenotto ja pitemmillä sitten rasvanpolttokyky. Harjoitteet näitä varten Markku kertoikin. Lyhyen ja pitkän välinen raja riippuu varmaan vähän kuntotasosta, mutta lienee heikkokuntoisella siellä tunnin korvilla ja parempikuntoisellakaan tuskin yli kolmea tuntia. Tai siis oikeastaanhan riippuu käytetystä tehosta kumpi on kynnyskysymys, mutta jos mennään ns. täysii, niin teho ja aika vastaavat toisiaan jonkun käyrän mukaan.
Katsoin nyt Wilsonin kirjasta ja täällä oleva käyrä Peak human power output by various motions näyttää että ehkä noin 40 sekuntiin asti on eroa erilaisilla välitysmekanismeilla (soutu, polkeminen, muita himmeyksiä) josta pitemmillä ajoilla kaikki välitykset tuottavat lähes saman maksimitehon.
Paras tehontuotto on kiinteävälitteisellä soutulaitteella, jollainen nähtiin muuten jollain ecotripillä resiinan päällä. Kokeilinkin kun oli tilaisuus, ja se oli kyllä kokovartaloliikuntaa.
quote="ukram"Tämän takia myöskään polkimen nostaminen lukkopolkimien avulla ei auta kuin ehkä hetkellisesti ylämäessä ja tuo jalkajousihommakin kaatunee samaan ongelmaan.[/quote]
Väittäisinpä, että hieman enemmän harjoitelleella limitti on verenkierrossa lihaksiin eikä elimistön hapenottokyvyssä. Siksi mahdollisimman monen lihaksen käyttäminen suoritusta edesauttamaan on kannattavaa. Nojakilla ajaessani olen huomannut, että maksimisykkeitä ei saa juuri yli 160:n lukkopolkimiakaan käyttäen, koska siinä vaiheessa jalat alkavat hapottaa niin pahasti. Noilla sykkeillä hengityskin on vain hieman kiihtynyttä. Tuossa muutama päivä sitten sain maastopyörällä 45 minuutin lenkin keskisykkeeksi 178, maksimien ollessa 206. Kaikesta huolimatta lihakset eivät kipeytyneet moisesta, eli erityisen pahaa maitohapon kertymää lihaksiin ei tapahtunut.
Pointtina tässä on, että monipuolisesti harjoittelemalla elimistön hapenottokyvyn saa sellaiselle tasolle, että yksittäinen lihas ei oikein saa koko kapasiteettia käytettyä. Siten lukkopolkimien käyttö auttaa selvästi myös pidempijaksoisessa suorituksessa, koska jalkalihaksia voidaan käyttää täysipainoisemmin.
ukram kirjoitti:Eli siis tarkoitetaanko hapenottokyvyllä keuhkojen kykyä tuottaa happea vereen vai lihasten kykyä kuluttaa happea?
Keuhkojen ja sydämen yhteispelin tuottamaa kykyä siirtää happea ilmasta vereen. Lihakset pystyvät aina kuluttamaan enemmän kuin verenkiertoelimistö antaa; siksi on optiot tuottaa energiaa myös anaerobisesti.
Alligt Kruiser - Actionbent Trike - Optima Baron - Rainbow Lyra - Flevobike - Zox lowracer - Nazca Paseo - Arcus velomobiili
Nebulus kirjoitti:Nojakilla ajaessani olen huomannut, että maksimisykkeitä ei saa juuri yli 160:n lukkopolkimiakaan käyttäen, koska siinä vaiheessa jalat alkavat hapottaa niin pahasti. Noilla sykkeillä hengityskin on vain hieman kiihtynyttä. Tuossa muutama päivä sitten sain maastopyörällä 45 minuutin lenkin keskisykkeeksi 178, maksimien ollessa 206.
No nyt on jossain pahasti vikaa! Itse saan sykkeet nojakilla helposti yli 200. Maantiepyörällä ajellessa saan sykkeet myös korkealle, luonnollisestikin, mutta tämä tapahtuu nopeammin, koska ajoasento varsinkin kovaa ajettaessa on huono hapenottokyvyn kannalta. Siis lue: maantiepyörällä on vaikeampi hengittää.
Nojapyörällä saa kehitettyä polkimiin paljon enemmän voimaa ja useammista lihasryhmistä ja tämä tapahtuu helpommin, joten anaerobisella puolella voi käydä huolettomammin -> reserviä on enemmän. Tietenkin eri ihmisillä erilailla. Kysymys ajotekniikasta.
Ja käsittääkseni em. esimerkissä pitäisi ajaa pyörillä sama pätkä ja verrata kumpi kulki sen nopeammin vähemmillä tehoilla jne.
hmm... mikäs nojapyörä oli kyseessä?
Ja lisäksi nojapyörällä lukkopolkimista on paljon enemmän apua.
...ihan vaan ettei harhauduta kirjoittelemaan epätosia. Joku maallikko sitten lukee ja päättelee väärin.
Liekö kovan treenin puutetta, mutta minäkään en nojakilla saa sykettä yhtä ylös kuin juostessa/pystypyöräilessä. Pitäisi varmaan polkea kaikki työmatkat kovalla teholla, että jalkojen "nojakki lihakset" keihittyisivät. Ei, ei ole lukkopolkimia, joka lienee toinen syy.
Tosin taitaapa olla jo toista vuotta ja 5000km sitten kun olen viimeksi nojakilla sykemittarin kanssa ajellut...
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
lowrides kirjoitti:Nebulus kirjoitti:Nojakilla ajaessani olen huomannut, että maksimisykkeitä ei saa juuri yli 160:n lukkopolkimiakaan käyttäen, koska siinä vaiheessa jalat alkavat hapottaa niin pahasti.
No nyt on jossain pahasti vikaa! Itse saan sykkeet nojakilla helposti yli 200. (...)
Nojapyörällä saa kehitettyä polkimiin paljon enemmän voimaa ja useammista lihasryhmistä ja tämä tapahtuu helpommin, joten anaerobisella puolella voi käydä huolettomammin -> reserviä on enemmän. Tietenkin eri ihmisillä erilailla. Kysymys ajotekniikasta.Ja käsittääkseni em. esimerkissä pitäisi ajaa pyörillä sama pätkä ja verrata kumpi kulki sen nopeammin vähemmillä tehoilla jne.
hmm... mikäs nojapyörä oli kyseessä?Ja lisäksi nojapyörällä lukkopolkimista on paljon enemmän apua.
...ihan vaan ettei harhauduta kirjoittelemaan epätosia. Joku maallikko sitten lukee ja päättelee väärin.
Fillarini on Alligtin Kruiser.
Sykelimitti tosiaankin on tuo n. 160. Vauhtia on toki enemmän kuin pystypyörällä ajaessa, mutta se kait tuossa lähinnä tökkii, että ruho jaksaisi kyllä antaa enemmänkin tehoja, mutta jaloissa vain ei verenkierto riitä. Alkaa hapottaa ja jalat menevät tukkoon. Tuohon väitteeseen, että nojakilla saisi useamman lihasryhmän työn polkimiin en usko. Yläkroppahan ei tee juuri mitään työtä, kun makaa selällään. Jalkojen työnnön tukipiste on alaselässä ja lihakset siitä alaspäin tekevät työn. Pystypyörällä sensijaan yläkroppaa käytetään aktiivisesti, painoa jalalta toiselle siirtäen ja siten useampi lihasryhmä työskentelee. Siksi väitän, että pystypyörällä saavutettava hapenkulutus (ja lihastyö) on suurempi. Pyörän huonomman ilmanvastuksen takia pystypyörä vain kulkee hitaammin samalla teholla.
Nojakilla saa polkimiin huomattavasti voimaa, mutta silloin on kyse jalkalihasten maksimityöstä, jossa voimaa otetaan jokseenkin samalla tavalla kuin jalkaprässissä. Siinä hengästyminen harvemmin aiheuttaa rajaa, vaan lihasten hapensaannin rajoittuminen verenkierron rajoitusten takia.
Toki eri nojakit eroavat toisistaan ajamisen rasittavuuden yms. suhteen. Minulla ei ole kokemusta muista nojiksista kuin alligtista, enkä siten voi yleispätevästi arvioida muiden nojakkien ajon rasittavuutta. Siihen kuitenkin uskoisin, että selällään maaten on vaikeaa käyttää yläkroppaa jaloilla tuotettavan tehon edesauttamiseksi.
Lukkopolkimista on enemmän apua kuin pystypyörällä, sitä en yrittänytkään väittää. Reiden koukistajien käyttäminen polkimen palauttamisessa lisää yhden lihasryhmän tekemään töita polkemisen eteen, josta on vain hyötyä.
Alligt Kruiser - Actionbent Trike - Optima Baron - Rainbow Lyra - Flevobike - Zox lowracer - Nazca Paseo - Arcus velomobiili
Tuohon jalkojen menemiseseen hapoille, ennen kuin kunto muuten pettää, on selvä syy: verisuoniston rakenne.
Vaskulaarinen kunto on useimmilla ihmisissä tuotettu pystyasennossa, samoin lihasten voimasuhteet.
Makuuasennossa jalkojen verisuoniston paineesta häviää noin 0,1 bar = 75 Torria (niitä verenpainemittarin yksiköitä) hydrostaattista painetta. Voitte varmaan kuvitella mitä joustavalle putkelle, valtimolle, tapahtuu, kun sen paine pienenee noinkin paljon; se supistuu pienemmäksi ja sen virtauspoikkipinta-ala pienenee ja virtausvastus kasvaa.
Sydän pumppaa makuuasennossa yhtä hyvin, mutta jalkopäähän veri virtaa huonommin, kun putket ovat supistuneet. Paluukyyti laskimoissa toimii sen sijaan entistä paremmin. Jalat ikään kuin kuivuvat. Vähentynyt veren virtaus ei riitä palvelemaan paremmalla ruokinnalla toimimaan tottuneita jalkojen lihaksia ja ne menevät hapoille.
Tämä tilanne korjaantuu harjoittelemalla, mutta siihen menee aikaa ja harjoituskilometrejä melko paljon. Onhan alkuperäisen tilanteen luomiseenkin mennyt tovi.
Uimarit harjoittelevat kovaa makuuasennossa. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten kilpauimari ajaisi nojapyörää.
Jori
jori kirjoitti:Tuohon jalkojen menemiseseen hapoille, ennen kuin kunto muuten pettää, on selvä syy: verisuoniston rakenne.
Vaskulaarinen kunto on useimmilla ihmisissä tuotettu pystyasennossa, samoin lihasten voimasuhteet.
Makuuasennossa jalkojen verisuoniston paineesta häviää noin 0,1 bar = 75 Torria (niitä verenpainemittarin yksiköitä) hydrostaattista painetta. Jori
Tuo muuten on todennäköisin syy omassa tapauksessani. En hoksannutkaan laskea kuinka isosta paine-erosta on kyse. Jos verenpaineet ovat nykyisellä tasolla, niin sehän on yli puolet pois yläpaineesta...
Alligt Kruiser - Actionbent Trike - Optima Baron - Rainbow Lyra - Flevobike - Zox lowracer - Nazca Paseo - Arcus velomobiili
Nebulus kirjoitti:Tuohon väitteeseen, että nojakilla saisi useamman lihasryhmän työn polkimiin en usko. Yläkroppahan ei tee juuri mitään työtä, kun makaa selällään. Jalkojen työnnön tukipiste on alaselässä ja lihakset siitä alaspäin tekevät työn. Pystypyörällä sensijaan yläkroppaa käytetään aktiivisesti, painoa jalalta toiselle siirtäen ja siten useampi lihasryhmä työskentelee. Siksi väitän, että pystypyörällä saavutettava hapenkulutus (ja lihastyö) on suurempi. Pyörän huonomman ilmanvastuksen takia pystypyörä vain kulkee hitaammin samalla teholla.
Nojakilla saa polkimiin huomattavasti voimaa, mutta silloin on kyse jalkalihasten maksimityöstä, jossa voimaa otetaan jokseenkin samalla tavalla kuin jalkaprässissä.
Kyllä yläkropalla tehdään työtä ja paljon tehdäänkin. Skaala on niskalihaksista ihan sinne alas asti. Taas kyseessä on tekniikka. Ja se on tottakai sitten jokaisella oma juttu, miten se luonnistuu.
Jorin selostus lihastyöstä pitää paikkansa. Tosin itselläni harjoittelu on tehnyt tehtävänsä ja en merkittävää eroa enää huomaa. Pystypyörällä pyöritystekniikka tosin luonnistuu paremmin. Maastopyöräily ja maantiepyöräily luonnollisesti eroavat paljon toisistaan. Maastossa käytetään (en kyllä itse aja, mutta kuvittelisin) ylävartaloa aktiivisemmin, mutta maantiellä nojapyörässä tulee kyllä käytettyä useampia lihaksia.
Nojapyörien välillä vain on niin huomattavia eroja. Tämä menee nyt offtopicin offtopiciin, mutta esim. sinun alligtisi ei ole malliltaan sellainen (et tietenkään ole näin väittänytkään 
), joka olisi erityisen nopeaan menemiseen ja näin lihasten monipuoliseen hyödyntämiseen tehty. Verrattuna siis esim. kilpamaantiepyörään. Siteeraan jostain lukemaani: "yli 300 kaupallisesta mallista alle 50 on rakenteeltaan sellaisia, joilla on potentiaalia olla kilpamaantiepyörää nopeampia." Eli toisin sanoen tämänkin foorumin käyttäjien pyöristä ne, joilla on oikeasti tarkoitus ajaa kovaa, ovat laskettavissa tod.näk. yhden käden sormilla. Se on sitten eri asia, kuinka moni tarvitsee nopeaa pyörää esim. mukavuuden hinnalla.
ja siis pointtina: nopeat mallit antavat luonnollisesti paremman asennon/tuen kuljettajalle ja mahdollistavat näin useampien lihasten käytön, sykkeen korkeammalle saamisen jne. Sitähän on toki vaikea lähteä selvittämään pyörästä mikä siinä mättää, jos sykkeet jää alhaisiksi, mutta voisin kuvitella että esim. korkea mekaaninen vastus, huonot renkaat (paineet); ajoasento, joka teetättää liikaa töitä tietyllä lihaksella tai vaikka yleensä pelkillä jaloilla; liian suuri paino. Tuossa tulikin monen kompromissi pyörän ongelmat.
En nyt kyllä enää pysy itsekään kärryillä mistä tässä oli kyse, mutta anyway...
lowrides kirjoitti:... joka olisi erityisen nopeaan menemiseen ja näin lihasten monipuoliseen hyödyntämiseen tehty.
Millä tavalla nopeudella ja lihasten monipuolisella hyödyntämisellä on tekemistä toistensa kanssa?
Nopeassa pyörässä vastukset ovat pienempiä, joten sillä pääsee kovempaa samalla työllä,
mutta miten se edistää lihasten monipuolisempaa hyödyntämistä?
tavasti kirjoitti:lowrides kirjoitti:... joka olisi erityisen nopeaan menemiseen ja näin lihasten monipuoliseen hyödyntämiseen tehty.
Millä tavalla nopeudella ja lihasten monipuolisella hyödyntämisellä on tekemistä toistensa kanssa?
Nopeassa pyörässä vastukset ovat pienempiä, joten sillä pääsee kovempaa samalla työllä,
mutta miten se edistää lihasten monipuolisempaa hyödyntämistä?
Nyt et joko lukenut ketjua tai sitten et käsittänyt alkuunkaan. Väännetään rautalangasta: Kun puhe oli ylävartalon lihasten käyttämisestä polkemisessa. Ja Nebuluksen kokemuksien mukaan tätä ei merkittävissä määrn tapahdu. Minä poika selitin sitten kuinka itselläni tätä kyllä tapahtuu ja jatkoin pohdintaa pyörämallien eroavaisuuksiin.
Otetaanpa esimerkki:
Nopea pyörä olkoon nyt Fujin ja verrataan vaikka touring street machineen. Unohdetaan painot ja muut komponentit, keskitytään geometriaan. Ne perus seikat:
Street Machinessa poljinkeskiön ja satulan persuskohdan korkeusero on pieni verrattuna fujinissa kohtuullinen. Eroa pitää olla jonkin verran, jos halutaan saada tehoa polkemiseen. Tutkimalla nopeita nojapyöriä, tämä huomataan aika helposti.
Toiseksi satula on Fujinissa enemmän kuppimainen ja antaa täten paremman tuen ponnistaa. Street Machinessa tuntuu poljettaessa hiukan kuin liukuisi satulasta pois: jos vähänkin yrittää tukea itseään satulaa vasten, tapahtuu em. liukuminen. Tähän vaikuttaa tietenkin myös satulapehmuste.
Street Machinessa jalat siis joutuvat tekemään enemmän töitä ja menevät nopeammin hapoille. Fujinissa voi helpottaa jalkojen taakkaa työntämällä ruumista/jalkaa poljinta vasten kuin pystypyörässä vetäisi itseään tangosta alaspäin.
Eli jos joku pyörä tarjoaa paremman tuen jne. ja mahdollistaa useampien lihasten hyödyntämisen, tottakai sillä pääsee nopeampaa kuin pyörällä jossa joutuu käyttämään vain esim. reisiä ja pohkeita jne.
Vai eikö selkä- + jalkalihakset tarkoita että voimaa on enemmän käytettävissä kuin pelkillä jalkalihaksilla.
En tiedä valaisiko tämä asiaa yhtään enempää, viesteissä on vaikea aina selittää asiaa juurta jaksain ja varsinkin vielä turhautuneena. Mutta mielestäni kysymys oli nyt niin itsestään selvä, että sen pitäisi aueta pohtimalla. Vai sitten en tajua, puhuinko itseni nyt jotenkin pussiin vai?
Penkillä on varmasti suurin merkitys. Siinä missä pystypyörällä poletaan omaa painoa vasten nojakissa poljetaan penkkiä vasten. Jos joka polkaisulla penkki joustaa tai kuski nousee penkillä ja jalan vaihdossa palautuu, niin siinähän menee tehoa hukkaan. Eikä sykekkään nouse, kun polkeminen on tehotonta.
Pehmeä ja mukava, vai jämäkkä ja vähemmän mukava?
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Pitipä itsekkin testata sykkeen nousua tuolla isopyöräisellä LWB:llä(lainaus kotisivultani):
30.9.2007 Keskustelupalstalla ollut puhetta nojapyöräilystä ja sykkeestä. Ajattelimpa siis minäkin kokeilla kuinka ylös sykkeen tällä saa. Renkaisiin en laittanut ihan maksimi paineita, koska välitykset tässä loppuis kesken eikä näin ollen voisi koko aikaa polkea täysillä. Lowracerilla en lähtenyt siksi kokeileen, kun sillä en ole nyt kuukauteen ajanut. Ilman lämpötila +10 ja lievä sivutuuli. Mun leposyke pyörii tuossa 70-75 paikkeilla. Sataan nousi kun sain vaatteet päälle ja pyörän selkään. Jalkoihin alkoi sattua 1km:n kohdalla. 160 sykettä näytti 3km:n kohdalla, eikä sen jälkeen alle tuon käynyt kertaakaan. Päänahan pistelyä ja pahaa makua suussa 8-9km:n kohdalla. Kipu jaloissa vähenee samoilla kohdilla, 20min ajoa takana. Viimeisen 3-4km ajan pistelyä sormen päissä merkkinä siitä, että verenkierto ei oikein enään niihin riitä. Yhteensä 18km, 41min 38sek eli keskinopeuskin lähes 26km/h. Maksimi syke 170 ja keskisyke 162. Vajaa 10min ajon jälkeen syke laskenut 100:n. Vertailun vuoksi maastopyöräilessä sykemittari näyttää 180 muutaman minuutin metsäpolulla ajon jälkeen.
Nojapyöräily kunto/lihakset ei siis ole kesän -05 jälkeen juurikaan kehittynyt. Varmaankin jos kerran viikossa ajaisi tuommoisen(kaan) lenkin, niin alkaisi vauhdit ja sykkeet nouseen. Työmatkalla kun ei vihti itseään hikeen asti polkea, eikä matkakaan ilman lisälenkkejä siihen oikein riitä.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
