Nojapyöräfoorumi

Kaverin luona kävin oli ostanu hiilikuituetunoja pyörän. Usutti kokeilemaan.
Kävin parinkilsan päässä kääntymässä, aivan hirvee laite en voi ymmärtää ett tommosella voi kukaan ajaa. Enkä ymmärrä miks nojailijalta kysytään ett eiks tuo oo epämukava asento tai näkeeks tuosta mitään ?
Alamäessä pelotti ihan oikeesti, mitään ei näe eteen etunojassa ja kun nostaa katsetta ni niskaan koskee, ranteita pakottaa kokoajan ja persehellänä mokomasta "istuimesta"
Ei vaan voi käsittää mutt eihän se miulle kuulu, ajakoon kuka millä vaan

Petri

PW kirjoitti:

Enkä ymmärrä miks noailijalta kysytään ett eiks tuo oo epämukava asento tai näkeeks tuosta mitään ?
Alamäessä pelotti ihan oikeesti, mitään ei näe eteen etunojassa ja kun nostaa katsetta ni niskaan koskee, ranteita pakottaa kokoajan ja persehellänä mokpmasta "istuimesta"
Ei vaan voi käsittää mutt eihän se miulle kuulu, ajakoon kuka millä vaan

Petri

Ne on oikeasti vaarallisia laitteita noi pystypyörät Mullakin on tullut "tilanteita" ihan vaan sen takia kun olen jäänyt tuijottamaan etupyörää, vaikka ihan vaan maasturista on kyse...

Kiitos vaan muistutuksesta.

Juurikin noiden niska- ja varsinkin rannekipujen vuoksi siirryin nojapyörään. Ihan kerran vuodessa olen ajanut vanhalla maantiepyörällä. Kyllä joka kerta pelottaa enemmän se pää edellä lähteminen. Siihen tottuu vartissa ja sen jälkeen taas nojapyörään palaaminen tuntuu entistä paremmalta. Kannattaa siis pitää tuntumaa yllä...

Yep

Ilmeisesti se on myös tottumiskysymys niille,
joilla muuten on kroppa kunnossa.
Tänä vuonna pisin matka hiilikuitukilpurilla
mulla on 600km brevet, eksymiseen tuli 666 km.
Enkä koennut sitä hirveän epämukavaksi,
mulla oli jopa uusi satula, jolla olin vaan yhden pikku säätölenkin ajanut aikaisemmin.
Näin äkkiseltään tulee mieleen 6 eri tapaa pitää
käsiä kilpapyörän tangolla, joten ei siinä aina tarvi
niin etunojassa olla.....

Samat fiilikset täälläkin.
Työkaverin hiilikuitu-unelmaa kävin koittamassa. Kyllähän se kiihtyy kivasti ja silleen mutta ekan sadan metrin jälkeen hanuriin sattuu, niska jumittaa, ranteita pakottaa ja pelkokerroin on korkea kun oma nenä kulkee ensimmäisenä.

Stapani: Voit demota minun kilpurilla ajamista laittamalla seuraavaan ajoon 50kg lisäpainoliivit päälle. Alkaa tuntua epämukavalta juurikin niissä pisteissä, joihin paine kohdistuu. Sitten lisäät vielä vielä työskentelyn tietokoneella ja vähän vapaa-ajallakin, niin alkaa muuten yläkroppa olla tukossa. Painon pudotus on toki valintakysymys ja prosessi on käynnissä ollut jo pidemmän aikaa. Aktiivinen vaihe on taas pysähtynyt. Sitä helpottaa liikunnan lisääminen. Nojakkiin siirtymisen jälkeen olen ajanut vuosittain pyörällä noin viisi kertaa enemmän kuin kilpurilla.

Yep

Tuota TDH:n kuvakokoelmia kun katsoo, niin kyllä
aika painavat miehetkin siellä kilpurilla ajaa.
Sama todettu myös itse Hepon kimppalenkeiltä.

Kaiken A ja O on oikea runkokoko.
Jos minäkin ajan väärän kokoisella, ihan varmaan
ei ole mukavan tuntuista.
Stemmin koolla ja spacereillä sitä ajoasentoakin
saa säädeltyä lisää, kuten myös satulalla ja tangon leveydellä.

Polkee polkee, kun eivät paremmasta tiiä.

Stapani kirjoitti:

Kaiken A ja O on oikea runkokoko.
Jos minäkin ajan väärän kokoisella, ihan varmaan
ei ole mukavan tuntuista.
Stemmin koolla ja spacereillä sitä ajoasentoakin
saa säädeltyä lisää, kuten myös satulalla ja tangon leveydellä.

Tuo runkomitoitus ja muut säädöt on varmaan 99% pyöräilijöistä aika harmaata aluetta ja on tuurissaan jos löytyy sellainen kauppa jossa oikeasti asiaan paneudutaan, ehkä kalliimpia "kidutusvälineitä" ostaessa saa tällaista palvelua? Sen verran paljon on tullut vastaan tarinoita mitä rasvaa kannattaa tunkea hanuriin, että ei tule hiertymiä tai käyttää tupla vaippapöksyjä eli ei se kaikilla enemmän pystäreihin perehtyneilläkään taida olla säädöt hanskassa, tai sitten ihmiset on yksilöllisiä? saahan toiset paikkansa jumiin ihan vaan henkilöautolla ajeassa

Nojakilla on vähemmän säätöongelmia tai ajoasentoa ei puutumisen takia tarvitse muutella, huonopolviset joutuu ehkä siirtymään lyhyempiin kampiin, toisaalta minulla se on ihan riippuvainen siitä kuinka korkealla kammet on suhteessa penkkiin ja jos korkeuseroa ei ole niin ei ole tarvettakaan.

Ihan tajuttomat matkat olet kyllä pystärillä taittanut Pitää ottaa tavoitteeksi, että joskus pääsisi samaan kinnerillä Vuotta en kyllä lyö vielä lukkoon milloin yritän...

Paljonkos tuohon reiluun 600km meni aikaa ?

Petri

PW kirjoitti:

Paljonkos tuohon reiluun 600km meni aikaa ?

Petri

Yep

N. 37 tuntia, nukuttinkin välillä 3-4 t.
ja taukoja pidettiin aika reilusti
Ajonaikainen keskari tais olla jotain 25+.....

terppa kirjoitti:

Nojakilla on vähemmän säätöongelmia tai ajoasentoa ei puutumisen takia tarvitse muutella

Yep

No en minä pahemmin puutumisen takia ajoasentoa pystärillä vaihda vaan ilmanvastuksen
ja tieprofiilin takia.....

Eikös nojapyörissä muka ole säätämistä?
Käsi ylös niillä, jotka ajavat kaupallisilla nojakeilla mukana olleilla tehdasosilla?
Luulen, että moni käsi ei nouse....
Eiks se niiden vaihtelu ole just sitä säätämistä myös?
Esim. penkinkin on aika moni vaihtanut...
Yläohjaus alaohjaukseksi yms....

Stapani kirjoitti:

Käsi ylös niillä, jotka ajavat kaupallisilla nojakeilla mukana olleilla tehdasosilla?
Luulen, että moni käsi ei nouse....

Hep! Performer Agendani on täsmälleen siinä kunnossa kun sen Loimaalta ostin vuonna 2009.

Nojapyörien kautta olen tutustunut cf- ja muihin kruiseri tyyppisiin ratkaisuihin. Kokeilkaa muutkin niska- ja rannevaivoista kärsijät sellaista pystypyörää. Niissä ylettää jalatkin maahan ni ei pelota
Joo, hiertää persettä jos ajaa 600km+ pysähtymättä, mutta jos määränpäähän on 6km...
Ei pyöräilyssäkään kannata lukita yhtä vastausta, mennä sen taakse piiloon ja alkaa kivittämään muita mielipiteillään Iso askel on otettu kun on perus pystäristä nojapyörään harpattu, mutta ei kävelyä siihen kannata lopettaa

Jukka

Nazca Paseo on just siinä kunnossa, kun se on tehtaalta tullut. Kuluvia osia on vaihdettu. Mulla oli 52 runko pystärikilpurissa, joka pitäis olla mulle melko hyvin sopiva. Suurimmat ongelmat tuli maantien aiheuttamasta tärinästä, jolloin kädet puutuivat, enkä pystynyt enää jarruttamaan. Hanuri nyt tottuu varmaan, kun tarpeeksi ajaa, mutta eturauhaselle pystärin satula ei tee hyvää. Mun on helppo lukita "vain nojapyörä" -vastaus, koska ne ajot mitä en aja nojakilla, niin kävelen tai ajan autolla. (Maantie)Pystäriin mun olis ihan turha enää rahaa laittaa, koska en sillä ajais metriäkään. Jos ei kuntoilu ole mukavaa, eipä sitä tule tehtyä. Ajan siis nojakilla edelleen noin 99% kuntoilutarkoituksessa ja vain pluskelillä. Ehkä mä joskus hommaan CF tms. pyörän "pystäriksi", jos oikein tarve vaatii.