Nojapyöräfoorumi

esko m näytti olevan täältä päin esimerkiksi
tai muut jotka mlmilla päin ajelee
onko esim viikinprismalta malmille påin pihlajamäen tietä mitä bussit kulkee onko esim tällainen mäki raskas ajaa nojiksella tai mikä hyvänsä mäki tai esim pihlajamän ostarilta lähtiessä laaksosta mäenrinnettä ylös
kun helsinkihän ei kaikkiaan ole kuitenkaan mikä savo mäkien kannalta katsottuna vaikka ei pohjanmaata olekaan

Kunto ratkaisee, eli jos joutuu nousee satulasta pystärillä niin sitten nojapyörällä niissä paikoissa tuntuu jossain määrin kovalta.
Olen sen ajanut monesti ylös enkä koe sitä mäkeä ongelmaksi

en oo ajanu pystärilläkään mutta se näyttää kovaltapystärilläkin ajaessa kun se on niin pitkä , vähän loivahan se on tai ei siis mitenkään myrkimmästä pääästä ja esim pihlajmäen mäet on jyrkempiä mutta lyhyempiä yleensä .onko hesassa yleensä mäkiä jotka on ongelma

ki kirjoitti:

esko m näytti olevan täältä päin esimerkiksi
tai muut jotka mlmilla päin ajelee
onko esim viikinprismalta malmille påin pihlajamäen tietä mitä bussit kulkee onko esim tällainen mäki raskas ajaa nojiksella tai mikä hyvänsä mäki tai esim pihlajamän ostarilta lähtiessä laaksosta mäenrinnettä ylös
kun helsinkihän ei kaikkiaan ole kuitenkaan mikä savo mäkien kannalta katsottuna vaikka ei pohjanmaata olekaan

Voisitko ki käyttää edes välimerkkejä ja lauseen alussa isoja kirjaimia? Ilman niitä on työlästä saada selville mitä tarkoitat.

ki kirjoitti:

en oo ajanu pystärilläkään mutta se näyttää kovalta pystärilläkin ajaessa kun se on niin pitkä , vähän loivahan se on tai ei siis mitenkään myrkimmästä pääästä ja esim pihlajmäen mäet on jyrkempiä mutta lyhyempiä yleensä .onko hesassa yleensä mäkiä jotka on ongelma

Nojapyörällä kunnon ongelma mäkiä on ne mitkä on pystypyörälläkin erittäin vaikeita nousta. Niitä löytyy siis Helsingistä joitakin kuten vantaajoen varressa länsi puolella oulunkylän K-raudan paikkeilla on todella haastava soramäki. Nojapyörällä ajo yleensäkkin vaatii hieman harjoittulua ja totuttelua. Nojapyörässä vaihdealue vaikuttaa kohtalaisesti siihen miten helppoa sillä on ajaa mäkisessä maastossa.

Nojapyörään on yleensä laitettu sen verran paljon vaihteita, että mäkien nouseminen ei jää välityksistä kiinni.

Itsellä ongelmat tulevat yleensä ensin siitä että (sorainen/luminen) mäki on liian liukas noustavaksi ajamalla. Tuo Wackyn mainitsema Oulunkylän mäki on oiva esimerkki noista paikoista. Pihlajamäen mitkään nousut eivät ole tällaisia. Paitsi se vanhan hyppyrimäen viereinen, jota juuri kukaan ei koskaan aja. Ja hiidenkirnujen vierestä metsään on lähellä sitä.

Toinen rankka on sitten vain todella pitkä ja jyrkähkö mäki. Omaa painoa ei paljon voi käyttää joten kaiken pitää tulla reidestä. Jalkojen totuttaminen vaakasuoraan tai vähän ylös polkemiseen vie vähän aikaa aluksi. Muuten tämä homma riippuu vain kunnosta, kuten edellä mainittiin. Espoossa Jorvin seudun mäet ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Ja kolmas on se kun itse töppäilee vaihteiden kanssa, joutuen väärä vaihde päällä tiukkaan paikkaan.

Sen verran kait nojakilla ajo poikkeaa pystäristä mäessä ett jos mahollista ni kannattaa ottaa mäkeen vauhtia.
Monet mäet menee näin nopeemmin ku pystärit.
Petri

irakas kirjoitti:

Voisitko ki käyttää edes välimerkkejä ja lauseen alussa isoja kirjaimia? Ilman niitä on työlästä saada selville mitä tarkoitat.

Ei kellään muulla näytä olevan ongelmia
Osittain psygolikistakin tuo mäen nousu kyky, kun vauhti tasaisella ja alamäessä on vähän kovempaa niin samaa nopeutta noustu ylämäki tuntuu hitaammalta. Ensimmäiset sadat kilometrit mäet on oikeasti raskaan tuntuisia eikä vauhti päätä huimaa, polkemis tekniikka on väärä ja jaloista puuttuu oikean tekniikan vaatimat lihakset. Tästä ei kannata hätääntyä, vaan jatkaa ajelua...

Jukka

Minä olen ollut nojapyörään (siis trikeen) tyytyväinen juurikin tuon mäkien ylöspääsemisen kanssa. Yksikään asfalttimäki ei ole vielä jäänyt kipuamatta kesäkelillä, talvikelillä en ole yrittänytkään. Jonkinmoisen kuormankin kanssa (peräkärry + tarakkalaukut > 30 kg). Vauhti on mäessä hidas, hitaus johtuu tietenkin allekirjoittaneen surkeasta kunnosta (+iästä + sukupuolesta). Mutta ylös pääsee!

Soratiet on sitten asia erikseen.

t. musti

Vaihteiden käyttö korostuu nojakilla mäkeä noustessa. Nykyään teen niin, että ennen mäkeä laitan yhtäaikaa edestä pienimmälle ja takaa pykälän isommalle ja nostan hieman kadenssia. Vauhti hidastuu, mutta se on kunnosta kiinni loppupeleissä.

Nyt kun mietin ensimmäisiä kilometrejäni nojakilla, muistan sen tunteen. Mäessä jalat tuntuivat nousevan yhä vain ylemmäs ja polkemista sai tosissaan ajatella. Tuo tunne hävisi ensimmäisen tuhannen kilometrin aikana täysin.

Samalla pakaralihaksiin kehittyi lisää tehoa ja jalkojen verenkierto tottui ylöspäin polkemiseen. Nuo muutokset ovat pysyneet ja pitkän lenkin jälkeen venytellessä pitää muistaa erityisesti pakarat edelleen. Ja kuten Musti tuossa jo totesi, asvalttimäki ei ole jäänyt nousematta. Joskus on kyllä ottanut lujille, mutta se on ihan eri juttu.

Tuon mäkeen vauhdin ottamisen ja taas alamäessä hyvän rullaamisen vuoksi nojapyörällä ei ole kiva lenkkeillä muiden kuin nojapyöräilijöiden kanssa. Se dynamiikka on todella niin erilainen pystypyöriin verrattuna, yhteislenkillä tavataan vain taukopaikoissa jos molemmat menevät omaan tapaansa.

Aluksi ylämäet olivat yhtä tuskaa. Tuntui, ettei pääse eteenpäin vaikka oli kuinka kevyt vaihde päällä. Sitten kun osasi asennoitua siihen, että se ottaa aikansa kun on eri asennossa kuin ennen, eikä voi nousta ylämäessä seisaalteen polkemaan. Kyllä ne ylämäet nyt menee, mutta ei siinä kyllä vauhti päätä huimaa. Ylös mennään vaikka etanavauhtia!

PW kirjoitti:

Sen verran kait nojakilla ajo poikkeaa pystäristä mäessä ett jos mahollista ni kannattaa ottaa mäkeen vauhtia.
Monet mäet menee näin nopeemmin ku pystärit.
Petri

Samaa tekniikkaa käytän. Kadenssi kandee myös pitää ehkä pystäriä hieman korkeampana niin menee vauhdikkaammin. Tour de Helsingissä on ollu pikemminkin ongelmana letkan hyytyminen ylämäessä jolloin joutuu itse hidastamaan, vaikka vauhtia olisi. Ihan kaikkein jyrkimmät nousut menevät hitaammin kuin pystärillä. Paras nousukyky on ollut 24" renkailla varustetussa (sinkula-) Kombissa; kiipeää paremmin kuin maantiepyörät konsanaan, eikä tarvii edes satulasta nousta! Hauska pyörä noin muutenkin kaupunkiajossa. No joo, menee taas vähän OT:ksi...

Minä en koskaan olet tottunut ylämäkiin niin etteikö ne tuntuisi raskailta.
Mutta tuo vauhtijuttu tosiaan toimii <(<)10m mäkiin, kannattaa 50-100 metriä ennen alkaa kiihdyttämään, niin vauhti ei ehdi laskea niin paljoa, mäki ei ehdi hidastaa kamalasti ja jotenkin spurtinkin kanssa meneminen kokonaisuutena tuntuu kevyemmältä.

Isommissa mäissä tuo ei toimi, henki loppuu, ja pitää alkaa kulkemaan kunnon asettamissa rajoissa pikkuhiljaa pienellä vaihteella hinkaten. Pispalan ylitys vain on hidasta, mutta sitten sen mukaan.

Mäet tuntuu raskaammilta nyt ajokauden alussa kuin lopussa. Selvähän se, lihakset surkastuu kun on pari kk taukoa välissä. Samoin nojapyörällä on raskaampaa kiivetä kuin pystärillä, tähän ei mulla ole tullut muutosta vuosienkaan myötä. Mutta nopeudessa se ei näy. Ehkä nojakin parempi aerodynamiikka kompensoi eron, tai sitten tulee poljettua mäet kovemmalla sykkeellä. Sykemittaria en omista, joten asia on jäänyt selvittämättä.