Nojapyöräfoorumi

Olen päättänyt hankkia itselleni sopivimman mahdollisen nojapyörän. Haluan matkustaa sillä pitkiä matkoja maasta toiseen, jolloin on voitava kuljettaa tavaraa mukana. Sen tulisi olla nopeampi kuin tavallinen polkupyörä tuollaisessa matkanteossa. Täytyy myös varautua siihen, että maasto ja tiet ovat vaihtelevia, kiemurtelevia kapeita vuoristoteitä, tasaista maantietä leveällä reunuksella, moottoritien reunaa kapella reunuksella ja rekkoja kauheeta vauhtia, monttuisia hiekkateitä jne. Haluan myös alaohjauksen, koska mä vaan näen sen fiksumpana vaihtoehtona. Täytyy selviytyä ylös asti kilometrien mittaisista ylämäistä, joista selviytyy tavallisella ruosteisella vanhalla maastopolkupyörällä, ilman, että kesken kaiken väsähtää. Jos pyörä selviytyy tuosta kaikesta, kelpaa se myös kaikkeen muuhun käyttööni.

Sitten mietin tota eroa kaksi ja kolmipyöräsen nojiksen välillä. Mihin noi kolmipyöräset varsinaisesti on hyviä niin, että tulisi valita kolmipyöränen kaksipyöräsen sijaan????

Tässä jotain MIINUKSIA kolmipyöränojakista: Kolmipyöräinen on hitaampi ja kalliimpi kuin kaksipyöräinen. Lisäksi se vie tilaa tienreunassa enemmän kuin kaksipyöräinen, jolloin ei välttämättä ihan kaikkein vilkkaimpien väylien kapeimpia reunuksia uskalla ajaa. On olemassa joitakin kolmipyöriä jotka ovat kevyempiä kuin jotkin kaksipyörät, mutta kolmipyörä vie enemmän tilaa joka tapauksessa ja sen säilyttäminen kerrostalossa sisätiloissa on hankalampaa, varsinkin kun täälläpäin pyöräkellari on täysin vieras käsite, eikä kadulle sitä voi todellakaan jättää yöksi.

Ja kolmipyöränojakin PLUSSAT: Pysyy pystyssä kolmella pyörällä, jolloin kaatuminen vaikeampaa ja voi ajella enemmän huoletta vapaammin. Matkatavaroiden kanssa myös huolettomampi tasapainon kanssa.

Onko todella niin suuri tekijä tuo, että on kolmen pyörän vakaa tasapaino kaikissa tilanteissa, että sen takia luopuu nopeudesta, maksaa enemmän ja saa lisäksi muita hankaluuksia (säilytys ja leveys)??

Millaista on tuollaisten pitkien matkojen teko kolmipyöräsellä?? Onko se raskaampaa kuin kaksipyöräsellä nojakilla, vai onko liikkuminen helpompaa tai kevyempää matkatavaroiden kanssa?

Onko liikkuminen kolmipyöräisellä nojakilla matkatavaroiden kanssa kevyempää kuin edes tavallisella kaksipyöräisellä polkupyörällä? Voiko olla nopeampaa vai onko sama vai aina hitaampi?

Ja kuinka on eroa kaksipyöränojakkiin reitin valinnalla, että mistä sillä kolmipyöränojakilla voi mennä?? Onko vältettävä töyssyt, joista kaksipyörällä vielä hitaasti ajamalla helposti menisi, koska kolmipyörän joku muu osa kuin renkaat karahtaisivat maahan????

Mukavempi kolmipyöränojakki normaaliinkönkeliin verrattuna kyllä täytyy olla ajoasennon ja penkin takia. Mutta ehkä ihan vain siksi en kolmipyörää ostaisi, että mukavasti olisin, kun on kaksipyöränojakitkin ja ne on kolmanneksen halvempia.

Onko siis jotain syytä miksi kolmipyöränojakki voittaa kaksipyöränojakin nopeuden, säilytyksen helppouden, keveyden, reittivalintojen runsauden, turvallisuuden kapealla ja vilkkalla tiellä????

Tälläsiä vaihtoehtoja itselleni sopivimmaksi olen miettinyt:

1. Optiman Lynxx alaohjauksella, lokareilla ja pakkarilla
2. Optiman Dragon
3. Optiman Rider (tai mahdollisesti joku muu kolmipyöräinen, niitä kun tuntuu olevan aivan mieletön määrä)

http://www.optima-cycles.nl/main/en/mod ... ?Itemid=27

Lynxx on matalempi ja vaikuttaa, että sillä kulkee samoissa maastoissa Dragonin kanssa, mutta kevyemmin ja nopeemmin. Ja onko nopeusero Lynxxin ja Dragonin välillä mitenkään huomattava? Ja nopeempia varmaan molemmat on kuin tavallinen polkupyörä???

Mitähän eroa tossa Lynxxin alaohjauksessa ja Dragonin alaohjauksessa oikeen on?? Kumpi on parempi?? Helpommin ohjattava, vakaampi, hajoo helpommin??? Myös rungossa jotain eroa?

Miksi Dragon olisi parempi kuin Lynxx??? Mitä käytännön eroa niissä oikeen on, että sillä loppupeleissä olis jotain merkitystä?

Ja millaisistahan nopeuseroista mahdollisesti oikein puhutaan tuon Lynxxin ja Riderin välillä???

Kiitos

Tomi kirjoitti:

Ja nopeempia varmaan molemmat on kuin tavallinen polkupyörä???

Mitähän eroa tossa Lynxxin alaohjauksessa ja Dragonin alaohjauksessa oikeen on?? Kumpi on parempi?? Helpommin ohjattava, vakaampi, hajoo helpommin??? Myös rungossa jotain eroa?

Miksi Dragon olisi parempi kuin Lynxx??? Mitä käytännön eroa niissä oikeen on, että sillä loppupeleissä olis jotain merkitystä?

Dragon on suoralla alaohjauksella ja lynxx:n tanko on kiinnitetty penkin alle ja siitä välitangon välityksellä kääntää etuhaarukkaa. Jälkimmäinen mahdollistaa matalemman pyörän rakentamisen ja tasaisemman painojakauman. Kun taas haittapuolena ovat nuo välitangot ja niiden nivelet, lisää liikkuvia osia=lisää murheita ja huolto kohteita.
Kumpikin kaksipyörä on varmasti pystäriä nopeampi muutamien satojen ajokilometrien jälkeen. Ero pieni tai olematon alle tieosuuksilla joissa matkanopeus alle 20km/h. Näkemättä en usko, että kukaan olisi kolmipyörällä yhtään nopeampi kuin pystyretkipyörällä.
Itse neuvoisin tutustumaan myös malleihin joissa molemmat renkaat yhtä suuret, selviää yhdellä varakumilla ja jos näistä valitsee isopyöräisen, niin selviytyy paremmin huonolla alustalla. Haittana(?) sitten suurempi istumakorkeus.
Kolmipyöräisessä montut tuntuu ehkä vähän vähemmän, mutta niiden väistely huomattavasti vaikeampaa. vrt, kolme rengasuraa vs. yksi rengasura.

Jukka

Muutama argumentti kolmipyörän puolesta.

Kolmipyörällä voi ajaa niin hiljaa, kuin tarvitsee. Tämä on todella merkittävä tekijä, kun 25kg tavaramäärällä kiivetään pitkiä yli 5% mäkiä vuoristossa. Parhaankaan, tai kevyimmän, pyörän painonsäästö ei paljon auta, kun tavaraa on mukana paljon. Kaksipyöräisen vauhti menee niin hitaaksi, että tasapainon pitämiseen ei enää riitä voimat. Kolmipyörällä vaihdetaan pienemmälle ja nautitaan maisemista.
Väsyneenä, kun on vaan mentävä eteenpäin, on kolmipyörä ylivoimainen.

Kolmipyörä ei vie liikennetilaa sen enempää, kuin kaksipyöräkään, sillä sen ajolinja on suora. Kaksipyöräinen mutkittelee aina, joten liikenteessä lastatun kaksipyöräisen vaatima tila on vähintään kolmipyörän raideväli.
Haittapuolena edelliseen kuitenkin, että kun kaksipyöräisen pakaasi viistää asfaltin reunan ja pientareen yläpuolella, kolmipyöräisellä siellä kulkee ulompi pyörä.

Kolmipyöräiseen voi, ja ehkä kannattaakin, rakentaa osittainen kate, jotta matkaa voi miellyttävästi jatkaa sateen sattuessa. Kaksipyöräisessä lisäpaino ja tuulipinta haittaavat enemmän, eikä katteen hyöty pääse oikeuksiinsa matkanopeuksissa.

Kaksi ja kolmipyöräisen nopeusero muuttuu kolmipyöräiselle aina edullisemmaksi, mitä pitempi matka on ajettu ja mitä suurempi kuorma on mukana.

Jos matkatavarana on lähinnä luottokortti ja kuljettava tie tasainen, on kaksipyöräinen nojapyörä ylivoimainen kulkine.

Jori

jori kirjoitti:

Haittapuolena edelliseen kuitenkin, että kun kaksipyöräisen pakaasi viistää asfaltin reunan ja pientareen yläpuolella, kolmipyöräisellä siellä kulkee ulompi pyörä.

Em lonkalta heitettyjen numroiden mukaan. Kaksipyörä kuormattuna, leveys 60cm. Pystyy turvallisesti ajamaan renkaat 20cm asfaltin reunasta. Ajokin vaatima kaistale tienreunasta on siis 60cm/2+20cm=50cm.
Kolmipyörä, leveys 80cm kuormattuna. Turvalliseen ajoon riittää 10cm oikea eturengas asfaltin reunasta. Vie siis tienreunasta tilaa 80cm+10cm=90cm, eli lähes 2x sen mitä kaksipyörä, vaikka on vain 20cm leveämpi.

Jukka

Minä kyllä tarkoitin, että se yksi pyörä kulkee siellä pientareella, vaikka kirjoitin, yläpuolella.

Keskimääräisen ajolinjan sijainnin mittaaminen ei tässä kohdin anna ihan oikeaa kuvaa. Kaksipyöräisellä, vaikkapa vain yksi kilometri tuota 20 cm kaistaa pitkin, tai vaikka edes puolimetristä, on kova homma. Pysyt varmasti kaistalla sen aikaa, kun keskityt siihen, mutta kukaan ei jaksa, eikä haluakaan, keskittyä koko ajan retkipyöräilyn kannalta noin "epäolennaiseen" seikkaan.

Tavallisesti kaikki mahtuvat hyvin, kun ei satu huono tuuri ja kaksipyöräisen tasapaino-ohjausliike ei ole pahassa vaiheessa yhtaikaa, kun auto tulee takaa. Kolmipyöräkin toki kiemurtelee, mutta mutkia ei tarvitse tehdä tasapainon vuoksi. Sitäpaitsi täysvauhtisen täysperävaunullisen kuorma-auton ohitus kovassa sivutuulessa saa kaksipyöräisen varmasti poikkeamaan linjaltaan. Keskimäärin tässäkään ei käy kuinkaan, mutta tasapaino-ohjauskiemurtelussa on vaiheita, jotka ovat herkempiä ulkoiselle häiriölle. Jos käy huono tuuri, ja nämä osuvat yksiin ja takaa tulee se toinen rekka. Käy varmasti köpelösti. Tällaista huonoa tuuria ei kuitenkaan onneksi käy kuin kerran.

Fysiikkakin on kaksipyöräisellä ajavaa tienreunapyöräilijää vastaan. Jos auto vain vähän pyyhkäisee pyöräilijän kättä tai ohjaustankoa ohi mennessään, kaatuu pyörä varmasti tielle. Tasapainotilanteessa tehty ohjausliike oikealle saa pyörän kallistumaan rajusti vasemmalle (ns. vastaohjaus) ja kaartamaan samaan suuntaan. Sitten on vaan toivottava, ettei sieltä tule sitä toista rekkaa.

Kokeile ajella valtatien reunaa kaksipyöräisellä ja kolmipyörällä niin huomaat mistä puhun. Autoilijatkin suhtautuvat jotenkin vakavammin kolmipyöräisen ohittamiseen.

Jori

jori kirjoitti:

Kokeile ajella valtatien reunaa kaksipyöräisellä ja kolmipyörällä niin huomaat mistä puhun. Autoilijatkin suhtautuvat jotenkin vakavammin kolmipyöräisen ohittamiseen.

Tiedän mistä puhut Kolmipyöräisellä jää aikaa enepi katsella ympärilleen kun ei tarvi ohjauksella ylläpitää tasapainoa. Aluksi kroppa ja kädet kyllä näin tekee, mutta alkavat ottaa rennommin kun jonkun aikaa ajelee. Ja kuten sanoit, on myös vähemmän herkkä ulkopuolisille ohjausta häiritseville tekijöille(sivutuuli, ohittavat autot, silmiin lentävät itikat...)
Autoilijoiden suhtautumisessa en ole huomannut eroa. Kaikki menee hyvin kun on tilaa kiertää, mutta jos on vastaan tulevaa liikennettä, niin ahtaaksi käy.

Jukka

Tän vois kirjoittaa tuonne Ydinlaskeuman aloittamaan Trike-X -ajokokemusketjuunkin, mutta saattaa palvella täällä enemmän. Itse sain vähän aikaa sitten ensimmäisen nojapolkupyöräni, joka siis on kolmipyöräinen TW-Bentsin Trike-X. Aika vähän olen kiireiltäni ehtinyt tien päälle, mutta tyytyväinen olen valintaani.

Pyöräily on kohdallani muuttunut aika lailla. Edelleen menen kovaa, ja takaperin vastaantulijoita riittää. Tosin kovaa pääseminen ei mulla ole koskaan ollut pyöräilyn ykköstavoite, vaan lähinnä lisämauste. Liikun pääasiassa pyöräteillä, joilla liiallinen nopeus on jopa haitallista. Aika paljon liikun taajamassa, jossa trikelle kertyy sekä plussia että miinuksia. Vertailukohtana mulla siis pystypyörä.

Trikellä kaupungilla hitaasti ajo ja toistuvat pysähtymiset sujuu helposti. Ei ole pelkoa kaatumisesta ja jalat voi pitää polkimilla koko ajan. Siis ei turhia jalan laskemisia pysähdyksissä. Trikessa myöskään suuren vaihteen pykälään jääminen pysähdyksissä ei haittaa niin paljon kuin kakspyöräisessä, vaan liikkeelle pääsee horjumatta. Ajoasento on kaikin puolin rento. Pystyillessä minua vaivanneet niskan ja perhekalleuksien puutuminen ovat poissa. Maisemiakin tulee katseltua.

Miinusta kertyy oikeestaan vain kaupunkisuunnittelusta. Katukiveykset, kapeat pyörätiet, epämääräiset kuopat ja sokeat kulmat risteyksissä ja varsinkin alikuluissa hermostuttaa. Noihin pimeisiin risteyksiin on vielä entistäkin pelottavampaa tulla, kun ennen pysty vähän kurotteleen eteenpäin ja oli samalla tasolla muiden kanssa. Nyt risteyksiin tulee matalalta, jolloin muut ei välttämättä huomaa, ja jalat edellä, niin että itekin näkee vasta mahdollisimman myöhään. Toisaalta mahdollisessa törmäystilanteessa ei lennä pää edellä jonnekin, ja muutenkin sattuu varmasti vähemmän. Välillä on hankala päästä painamaan suojatien nappia, mutta tuollaisenkin oppii nopeasti kiertämään tai ennakoimaan. En ole kokenut liikenteessä trikeä mitenkään leveäksi. Leveys oikeastaan haittaa vain pyörävaraston ovella. Maantien vartta en vielä ole kokeillut.

Pitkän matkan taivaltamisesta ei vielä tuolla trikella ole kokemuksia, eikä sen puoleen kaksrattaisellakaan nojiksella. Pystypyörällä sen sijaan enemmänkin. Nyt jos lähtisin pidemmälle retkelle kuormatulla pyörällä, valitsisin hommaan triken. Ainakin mikäli matkallaolo on yhtä tärkeää kuin perille pääseminen. Reittiennätystehtailuun on sitten muitakin kulkupelejä.

Tomi kirjoitti:

Haluan matkustaa sillä pitkiä matkoja maasta toiseen, jolloin on voitava kuljettaa tavaraa mukana. Sen tulisi olla nopeampi kuin tavallinen polkupyörä tuollaisessa matkanteossa. Täytyy myös varautua siihen, että maasto ja tiet ovat vaihtelevia, kiemurtelevia kapeita vuoristoteitä, tasaista maantietä leveällä reunuksella, moottoritien reunaa kapella reunuksella ja rekkoja kauheeta vauhtia, monttuisia hiekkateitä jne.

Eipä taida olla yhtä oikeaa vastausta, vaan sopiva pyörä riippuu painotuksista.

Itse voin kokemuksesta kertoa, että monttuisella soratiellä trike ei ole kiva jos haluaa mennä kovaa.
Kolmella renkaalla ei kierrä monttuja mitenkään.
Kaikista kehnoimmissa olosuhteissa (kapea metsäpolku) trikellä ei pääse liikkumaan.
Delta-tyyppiset triket saa unohtaa kokonaan, niillä ei pääse kuin kestopäällysteellä. Tai no, ehkä kaksivetoisella, ei ole kokemusta.

Lähes missä tahansa paikassa kaksipyöräinen on nopeampi kuin trike. Päivämatkassa eroa ei välttämättä tule, triken kyydissä voi paremmin lepäillä matkalla,
joten pysytään paremmin liikkellä ja minimaalinen nopeusero tulee kumottua.

Mutta sitten se kaikki muu. Trike on helppo, sillä pääsee helposti liikkeelle mistä vaan.
Ylämäessä raskaasti kuormatulla kaksipyöräisellä liikkeelle pääsy voi olla mahdotonta, vaikeaa se voi olla jopa ilman raskasta kuormaakin, ainakin aloittelijalle.
Kaupungissa liikennevaloista on paljon kivempi lähteä trikellä. Samoin trikellä on kiva madella alle kävelyvauhtia torilla, ja syödä vaikka jäätelöä.
Laittaa jarrut kiinni, ja vain ottaa rennosti ja levätä.

Trikellä luultavasti pystyy ajamaan vielä sellaisilla kuormilla joilla kaksipyöräisellä on tuskaista ajaa, etenkin ylämäessä, kunhan vaan välityksiä riittää.
Tosin jos itselläsi on painoa kymmenesosatonnin luokkaa kuten itselläni, niin eipä mikään pyörävalmistaja lupaa ottaa reilumpia kuormia,
vaan pitäisi olla peräkärry.
60 kg kuski saa toki ottaa toisen mokoman kuormaa.

Nyt ei tarvitse muuta kuin päättää mitä painotat. Noin pikaisella lukemisella kaikki muidenkin kirjoittamat argumentit tuntuvat varsin paikkaansa pitäviltä.
Itse en ole suurten kuormien kanssa matkaa tehnyt, mutta muuten kokemusta
vähinsä molemmista tyypeistä.

tavasti kirjoitti:

Delta-tyyppiset triket saa unohtaa kokonaan, niillä ei pääse kuin kestopäällysteellä.

Höpsistä Deltta mallinen se on Hipparionkin ja pääsee vielä kun tadpoleilla meno hyytyy.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Höpsistä Deltta mallinen se on Hipparionkin ja pääsee vielä kun tadpoleilla meno hyytyy.

Ääh, taasko.

Hipparioneja ei ole kaupallisesti saatavilla,
ja eipä kukaan ole tähän mennessä pystynyt vakuuttavasti sanomaan että ylämäessä soralla hipparionilla olisi mitään jakoa.
Ei toki oireile pohjanmaalla. (Olen itse kotoisin sieltä)

Onkos kenelläkään Tampereen seutuvilla hipparinonia, lähdetään kokeilemaan?

Edit: Etenkin raskaalla kuormalla takana loppu hiparinonista pito ylämäessä melkoisen varmasti.
Kahdella takarenkaalla vetävä delta, ken tietää?

Deltojen (hipparion + muut) etuna on helppo hinattavuus kun meno hyytyy. Hipparion narulla, muut deltat on helppo vetää perässään eturenkaasta vetäen.

Kaikkien etuvetoisten akilleen kantapää on äärijyrkät, pehmeä- tai liukaspintaiset ylämäet. Tadpolella se on tasaisella olevat kuopat, puun juuret ym. töyssyt, kun vetävä pyörä on liukkaalla.

Hipsut, ja minun eläkkeellä oleva virtuaalinivel delta, kiipeävät paremmin kuin pakoputkipyörä, jota kävit koeajamassa tavasti. Eikä sekään huono ollut, vaikka koe tehtiin nimenomaan reitillä, jossa oli jyrkkiä pehmeähiekkaisia mäkiä, ja jota ei varsinaiseen pyöräretkeilyyn kai kukaan käyttäisi. Muita pyöräilijöitä näkyy reitillä tosi harvoin, ja nekin taluttavat ylämäet, jotka itse ajelen pakoputkipyörälläni säännöllisesti.

Ei kai tässä kaikenkaikkiaan ole kyse mistään kiipeilyennätyksistä, vaan käyttökelpoisuudesta.

Jori

jori kirjoitti:

Ei kai tässä kaikenkaikkiaan ole kyse mistään kiipeilyennätyksistä, vaan käyttökelpoisuudesta.

Toki. Pahotteluni jos tuntuu että jankutan tuosta soraisesta ylämäestä,
mutta itse satun asumaan paikassa josta lähtee tie kolmeen suuntaan.
Joka suunnassa on alle kilometrin päässä mäki josta ei ihan millä tahansa pääse. Eivätkä ole ainoat mäet mitä tielleni osuu.
Kun kysytään pyörää jolla pitäisi päästä 'missä tahansa' tuo on minusta ihan oleellinen pointti.
Sama ongelma tulee vastaan talvellakin.

Tuo ei vaan tule mieleen jos kokeilee pyörää kestopäälysteellä.

Koitetaanko pysyä tällä kertaa asiassa?
Ettei mene erilaisten kolmipyöräisten vertailemiseen yms.
Vastauksia ja pohdintoja Tomin esittämiin kysymyksiin 1. viestissä.

No hei, antaa keskustella, on tullut esille mielenkiintoisia seikkoja joita en ollut huomioinut ollenkaan ja toi trike on alkanut taas kiinnostaa enemmän.

Mutta edelleen vähan arveluttaa tossa trikessa se, että uskaltaako sillä tosiaan lähteä tonne maantien varteen kruisimaan. Ehkä Suomessa, mutta kun mennään vähän muihin maihin niin autoilijoilla on hiukan erilaiset ajotottumukset ja tiet usein kapeampia ja tienreunusta ei lainkaan. Kuten täällä etelämmässä Euroopassa porukka vähät välittää nopeusrajoituksista ja matkustusnopeus pikkuteillä 150km/h ihan normaalia ja ohitellaan toisia ihan hulluissa tilanteissa ja sitten kun kuvittelen itseni sinne sekaan kapinallisena kolmipyörällä keskelle kaistaa pikkusen punaviirin kanssa... Mutta, että jos ne sittenkin tajuis hiljentää ajoissa...(?) Täällä kun ei ole mitään pyörä/kävelyteitäkään missään, että jos jonnekin haluaa päästä niin on aina kuljettava autoteillä.

Tutkailin tota HPVelotechin Street Machinea. Vaikutti aluks ihan hyvään hintaan olevan (kuten tuo Scorpionkin), mutta sitten tollaset perus jutut ku lokarit ja pakkari maksaa yli 150egee kumpikin. Tulis Optiman Lynxx/Dragon paljon halvemmaks kun samat varusteet yli puolet halvempia.

Mites noi muut vakiona tulevat osat, ovatko millasta laatua vai onko melkein välttämätöntä valkata jotain kalliimpia osia tilalle?

Kolmipyörällä kaupungin läpi hankalaako? Huono näkyvyys kun ylität tien, jossa autoja parkissa, kun et voi nähdä autojen yli onko ketään tulossa ja todennäköisesti autoilijakaan ei tajua sinua nähdä sieltä alhaalta jos sattuu tulemaan samaan aikaan. Reitit on siis valittava huolella.

Mites tolla kolmipyörällä alamäen lasku? Täällä kun on tollasia pitkiä laskuja vuoristossa niin pääsis kivasti hurjasteleen, että kulkeeko alamäessä lujaa? Ja miten kurveissa? Tarviiko hidastaa kuten kaksipyörällä ettei menetä tasapainoo? Ei mitenkään äärilujaa kaksipyöräselläkään kuitenkaan uskaltais laskea, mutta kolmipyöräsellä varmaankin ainakin jonkun verran lujempaa?

Sitten aika tärkeä kysymys!!! Vähän tosta pyöräily ergonomiasta. Että kun mulla on polvessa joku loukkaantuma tai jotain niin se tulee tuskaisen kipeeksi muutaman kilometrin juoksemisesta, mutta koskaan tavallisella fillarilla ajamisesta ei oo tullu kipeeks vaikka kuinka ois tiukkaa puristusta kilometrien ylämäkiä täysillä. Mutta eilen ekaa kertaa tuli kipeeks fillaroinnista, kun nousin polkemaan seisaaltaan yhden pikkusen muutaman kymmenen metrin nousun täysillä. Että jos käykin niin, että ostettuani kalliin nojapyörän niin ekassa ylämäessä vuorilla polvi pettääkin?? Missä määrin nojapyörïly rasittaa jalkoja erilailla ku tavallinen pyöräily ja varsinkin, että kohdistuuko polveen rasitus jotenkin erilailla????? (Voiko olla,että vastaako nojapyöräilyasento jossain määrin rasitukseltaan tavallisen fillarin seisomispoljenta-asentoa?)

Tomi kirjoitti:

Tutkailin tota HPVelotechin Street Machinea. Vaikutti aluks ihan hyvään hintaan olevan (kuten tuo Scorpionkin), mutta sitten tollaset perus jutut ku lokarit ja pakkari maksaa yli 150egee kumpikin. Tulis Optiman Lynxx/Dragon paljon halvemmaks kun samat varusteet yli puolet halvempia.

Kokonaisedullista pakettia haeskellessa Nazca ja Sinner ovat kelpo pelejä,
ne ovat halvimmasta päästä, ja silti mukana on jo lokarit, tarakat, jne.

Tomi kirjoitti:

Mites tolla kolmipyörällä alamäen lasku?

Hyvin menee alamäet. Ehkä hiukan jää kaksipyöräisen huipuista, mutta eipä tarvitse jännittää kaatumista ensimmäisessä töyssyssä. Itse olen Anthrotechillä (mummo-mallinen pysty-tadpole) ajanut 78 km/h alamäessä.
Kovissa vauhdeissa jyrkissä kaarteissa saattaa olla tarvetta hiukan nojailla sisäkurvin puolelle. Kurveissa hurjasteluun kuorman painopisteen on toki syytä olla melko matalalla.

Nopeutta alamäessä mietiskellessä on kuormalla suuri vaikutus. Ilmanvastukseen voi kuormauksella olla huomattava vaikutus.
Itse kyllä luulen, että millä tahansa pyörällä vauhtia tulee vähintäänkin tarpeeksi isoissa alamäissä.

Tomi kirjoitti:

Että jos käykin niin, että ostettuani kalliin nojapyörän niin ekassa ylämäessä vuorilla polvi pettääkin?? Missä määrin nojapyörïly rasittaa jalkoja erilailla ku tavallinen pyöräily ja varsinkin, että kohdistuuko polveen rasitus jotenkin erilailla????? (Voiko olla,että vastaako nojapyöräilyasento jossain määrin rasitukseltaan tavallisen fillarin seisomispoljenta-asentoa?)

Noin mutu, nojapyöräily vastaa polvien kannalta sitä jos pystypyörällä ajat takamus tiukasti penkissä vain jaloilla veivaten. Varmuuden saa tietysti vain vuokraamalla nojapyörän, ja käymällä kokeilemassa.