Kommentteja Lohjanjärven ynpäriajosta 24.5.2014:
Kuskeja oli taas ihan kivasti, varmaan parinsadan metrin jono monta rinnan lähtöpaikalla. Minä Milanilla viimeisten joukossa ja taisin olla 3. viimeinen lähdössä. Ei mitään kiirettä, aluksi ajellaan saattueena kaupungin läpi jotta päästään kunnon tielle. Roution mäkiin pääsee sitten jo vähän kiihdyttelemään ja niissä pääsee helposti ainakin sadasta kuskista ohitse, kun edellisistä alamäistä saa hyvät vauhdit ylämäkiin, jotka eivät tässä kohtaa ole pitkiä.
Karstuntie on mäkineen aika haastava, mutta kivaa ajaa kinnerillä, koska mäet ovat lyhyitä ja teräviä. Sellainen tie sopii erinomaisesti kinnerille: edellisestä alamäestä saa hyvät vauhdit ja sitten heti perään tulee seuraava ylämäki, joka menee reippaasti polkemalla heittämällä ylitse. Kaikkein kivointa tässä maastossa on se, että pystärikuskt jäävät taakse, vaikka mäkiä on tosi paljon.
Kun tullaan lähemmäs Myllykylää, alkaa tuntuva nousu. Tässä ylämäessä äsken ohittamani pystypyöräilijäjoukko vetää minusta ohitse, kun veivaan 30 kg painavalla kinnerilläni rankkaa ylämäkeä mäen päälle. Pystärikuskien fillarit painavat varmaan jotain 8 tai 9 kg... Mutta ylämäki päättyi lopulta ja sitten oltiinkin jo aika korkealla. Sieltä tulee suunta taas alaspäin. Alamäissä ja tasamaalla kinnerit hakkaavat kattamattomat pyörät mennen tullen - olivatpa ne sitten pystäreitä tai nojakkeja. Kivaa! Pääsen taas heittämällä ohitse minut ylämäessä ohittaneesta pyöräilyjäjoukosta.
Karjalohjan jälkeen pidän juoma- ja ruokatauon ja pysähdyn sopivalle bussipysäkille. Matkan varrella tänne huomasin nimittäin, että juuri hankkimaani Camelbakin juomapullon imusuutinta ei pysty avaamaan hikisin sormin yhdellä kädellä. Pakko siis pysähtyä ja vääntää suutin auki kaksin käsin. Nam, omenamehua! Vihdoinkin. Ja maapähkinöitä ja rusinoita. Tauon aikana ohittamani pyöräilijäporukka vetää taas ohitse ja kuulen joukosta kommentin: "Sillä on varaa pitää taukojakin".
Sitten käännytäänkin pian kohti Mustiota. Ja siinä on heti kiva alamäki ja joutuista tietä kinnerin kulkea. Ei aikaakaan niin taas pääsen äskeisestä porukasta ohitse hyvää vauhtia. Tie jatkuu kohti Mustiota ja vt25:n risteystä, jonka aikana ohitan muutaman yksittäisen pyöräilijän. Tie nousee lopulta takaisin harjulle ennen vt25:n risteystä. Tämä alkaa tuntua jo vähän rankalta. Mutta risteyksessä päätän pitää toisen tauon ja nauttia lisää omenamehua, maapähkinäitä ja rusinoita. Ihmettelen, että kukaan ei ohita minua taukoni aikana... Pidin kuitenkin 6 minuutin tauon. Hmm? Ajoivatkohan ne sittenkin Mustion keskustan kautta oikotietä?
Sitten vaan kohti Lohjaa vt25:ttä pitkin. Matka sujui muuten hyvin, mutta takareisissä alkoi tuntua kramppeja, n. 5 cm polvesta ylöspäin. Niiden kanssa kyllä pärjäsi Virkkalan ohitse, mutta viimeisessä rankassa nousussa ennen Lohjaa vasen pohje kramppasi oikein kunnolla. Pakko pysähtyä, nousta seisomaan ja verytellä ja venytellä. Join myös omenamehut loppuun. Ohiajavat kaksi pyöräilijää huutelivat, että onko ongelmia. Johon vastasin, että ei paniikkia, pohje vaan kramppaa... Venyttely auttoi sen verran, että pääsin mäen ylös ja sitä seuraavan parin kilometrin loivan nousun perille asti.
Lämpötila ajon aikana oli 29 astetta ja osia. Olisi pitänyt hoksata ottaa noin kuumana päivänä mukaan omenamehun, pähkinöiden ja rusinoiden lisäksi myös jotain suolaista. Mutta kun sitä ei ollut, niin se kostautui viimeisen 10 km matkalla kramppeina jaloissa. Tuntui tosi ikävältä. Onneksi pääsin perille asti. Nokialla viime vuonna 12 h ajossa minulla oli suolapähkinöitä ja minisalameita...
Perillä oli järjestäjien puolesta banaania ja hartsporttia, mutta kumpikaan ei auttanut suolan puutteeseen. Tosin krampit hellittivät taas seisoskellessa, mutta ne iskivät taas, kun rupesin ajamaan takaisin Nummelaa kohti. Onneksi Lohjan asemalla oli Siwa, josta ostin pikkuisen paketillisen kinkkumakkaraa ja 0,5 l maitoa. Niissä oleva suola auttoi ja krampit hellittivät loppumatkasta niin, että pystyi ajamaan jo melko normaalisti. Lisäksi on todettava, että terpan viime vuonna propagoima urheilujuoma maito osoittautui erinomaiseksi: sehän sisältää nesteen lisäksi sokeria, proteiinia, rasvaa ja ennen kaikkea suoloja. Erinomainen tuote! Lisäksi se on myös kylmää.
Siis: tänä vuonna Lohjanjärven ympäriajo tuntui selvästi rankemmalta ja raskaammalta kuin viime vuonna. Syy siihen kuitenkin oli ennen kaikkea se, että nyt sää oli niin kuuma, että en osannut varautua siihen tarvittavalla suolalla, jota matkalla olisi tarvinnut. Ajoajat olivat kuitenkin molempina vuosina minuutin sisään samat, mutta kuuma sää teki tämänvuotisesta selvästi rankemman loppumatkasta.
Olin ilmeisestikin ainoa kinneristi ajossa mukana. En myöskään nähnyt ainuttakaan nojakkia matkassa.
Lisäksi: miksi taukopaikat ja juottopisteet pitää aina järjestää alamäkeen ja notkon pohjalle? Ei niihin viitsi jarrutella ja sen jälkeen polkea seuraavaa mäkeä ylös ilman alkuvauhtia...
Ja koska kysessä ei ole kilpailu, niin hänniltäkin voi ihan hyvin lähteä.
