Nojapyöräfoorumi

Olen tuolla kääntyväkeskiöisellä ajellu viime syksystä, lähes kaikki ajot. Ei urheilua vaan lyhyttä asionti ajoa. Polkemistekniikkaa en oo kauheesti mietiskelly, pystyssä oon pysyny - yks rypäsy ilman käsiä leikkiessä.
Eilen kevyt porukkalenkki ja huomioin ongelmatilanteita, esim vapaalla rullatessa ja ylämäessä kun alan pokea, etukiekosta ei tiedä mihin se lähtee. Tilanne kestää vain hetken mutta vois varmaan jossain aiheuttaa kaatumisenkin - soraa tai kallistusta ym. Tavallaan enenku etukiekko lähtee vetäämään on se kriittinen paikka, ohjaamossa paljon jalkoja ja käsiä
Mikalla eniten MBB-urheilu kokemusta, onko vinkkejä miten tekniikkaa parannetaan ? Joo, harjottelemalla, pyörittämällä. Riippuumyös vaihteesta millä ylämäkeen lähtee polkemaan jos liian kevyt, nopee kadenssi vispaa eturengasta.

Petri

Sama muistikuva pythonista, kriittisin hetki se kun aloittaa polkemisen mutta veto ei ole vielä päällä. Jalalta puuttuu "vastavoima" ja selkäytimellä ei ole tietoa missä kampien asennossa veto alkaa. Jotenkin siihen kehittyi kun rullasi aina kammet samassa asennossa, minulla se oli vasen alhaalla ja oikea ylhäällä. Jos joskus kokeili rullata kammet päinvastaisessa asennossa oli rullaaminen epävarmempaa ja polkemisen aloittaminen enempi kiemurtelua.

Jukka

En enää oikein muista miten vaikeeta se opettelu olikaan. Kun kovasti jännitti ja keskitty polkemaan niin suurin piirtein sujuvaa se oli mutta aina välillä tuli ihme kurveja ettei pyörätien leveys meinannu riittää. Tuommosta säätöä sitten 200-300 kilsaa ja asteittain alkoi luottamus taitoihin tulla että pyöräteillä ajaminen sai jäädä ja ihan vilkkaammillakin tiellä uskalsi ajaa.

Minä ajan aina lukkopolkimilla ja pyrin pitämään yli 90:n kadenssia. Opetellessa tämä ei vaan aluksi onnistunut ennen kuin hommaan sai riittävästi rentoutta. Alussa yllätti että kun ylämäkiin piti tosissaan polkea niin silloin homma toimi kaikkein parhaiten, ei ylläreitä tai mutkittelua, ihan kuin millä tahansa nojapyörällä olis ajanu. Ongelmat alko kun vähän tehossa löysättiin , takaa tuli autoa tai oli hetki rullattu ja piti polkeminen taas aloittaa. Tai yllättäen piti kiertää joku kolo tai railo.

Mulle parhaiten opetti taitoa ihan vaan ajamalla kohtuu kevyitä lenkkejä, sopivasti pidempiä kuin pelkkää asiointiajoa, ja paljon. Välillä kun ajoin maasturilla niin huomas että silläkin ajaessa pyöritystekniikka tuntui parantuneen. Ja kun ehdin toissa syksyllä jotain 600 kilsaa ajaa ennen talvea ei keväällä aloittaminen ollut läheskään niin vaikeeta kuin ihan alussa.

Tänä vuonna kokeilin etuvetosta ekan kerran lumilla helmikuussa ja jopa sekin onnistui jotenkin. Sitten kun teille pääsi niin ihan heti eka lenkki tuntui kuin ei ajotaukoa olis ollu ollenkaan. Ja taas parin etuvetolenkin jälkeen myös maasturilla pyörittäminen tuntui tehostuneen.

Ja joo, kun tuo puomi taas murtui niin älysin samalla irroittaa stemmin kiinnitykset ja laittaa ne siihen kuntoon että puomin sai laskettua ja kädet parempaan asentoon enemmän vaakatasoon. Kun ergonomia on kunnossa on ajaminen vieläkin helpompaa.

Eli kun suurin piirtein hallitsee laitteen niin kannattaa pohtia seuraavaksi ergonomia-asiat kuntoon. Itse ajoin tuolla toista tonnia ja Nokiallakin 12h vähemmän parhaalla ergonomialla, tyhmyyttäni/laiskuuttani.

mhelander kirjoitti:

En enää oikein muista miten vaikeeta se opettelu olikaan. Kun kovasti jännitti ja keskitty polkemaan niin suurin piirtein sujuvaa se oli mutta aina välillä tuli ihme kurveja ettei pyörätien leveys meinannu riittää. Tuommosta säätöä sitten 200-300 kilsaa ja asteittain alkoi luottamus taitoihin tulla että pyöräteillä ajaminen sai jäädä ja ihan vilkkaammillakin tiellä uskalsi ajaa.

Minä ajan aina lukkopolkimilla ja pyrin pitämään yli 90:n kadenssia. Opetellessa tämä ei vaan aluksi onnistunut ennen kuin hommaan sai riittävästi rentoutta. Alussa yllätti että kun ylämäkiin piti tosissaan polkea niin silloin homma toimi kaikkein parhaiten, ei ylläreitä tai mutkittelua, ihan kuin millä tahansa nojapyörällä olis ajanu. Ongelmat alko kun vähän tehossa löysättiin , takaa tuli autoa tai oli hetki rullattu ja piti polkeminen taas aloittaa. Tai yllättäen piti kiertää joku kolo tai railo.

Mulle parhaiten opetti taitoa ihan vaan ajamalla kohtuu kevyitä lenkkejä, sopivasti pidempiä kuin pelkkää asiointiajoa, ja paljon. Välillä kun ajoin maasturilla niin huomas että silläkin ajaessa pyöritystekniikka tuntui parantuneen. Ja kun ehdin toissa syksyllä jotain 600 kilsaa ajaa ennen talvea ei keväällä aloittaminen ollut läheskään niin vaikeeta kuin ihan alussa.

Tänä vuonna kokeilin etuvetosta ekan kerran lumilla helmikuussa ja jopa sekin onnistui jotenkin. Sitten kun teille pääsi niin ihan heti eka lenkki tuntui kuin ei ajotaukoa olis ollu ollenkaan. Ja taas parin etuvetolenkin jälkeen myös maasturilla pyörittäminen tuntui tehostuneen.

MBB-pyöriähän kannattaisi myydä tekniikkaharjoittelun apuneuvoksi kilpapyöräilijöille.

jori kirjoitti:

MBB-pyöriähän kannattaisi myydä tekniikkaharjoittelun apuneuvoksi kilpapyöräilijöille.

No se. Ainakin itselle tämä tuli tavallaan vähän yllättävänä hyvänä puolena, ikään kuin bonus jos itse pyörä ei olisi ollutkaan nopein kulkemaan ja olisi kisat sitten joutunut ajamaan takavetosilla. Näinhän voisi olla jos etuvetonen olis enemmän retkeilymallia kuten Cruzbike Quest tai Silvio.

Maastoon etuvetonen ei ainakaan mun käytöllä sovi joten sinne tulee hyötyä kun molempia tahkoaa. Nimittäin taas maastoajossa joutuu noita mäkiä muutenkin puristamaan ihan pakon vuoksi niin tukevat eri ajoympäristöt ja nojakit toinen toisiaan.

Ja semmonen yllättävä vaikutus oli tällä MBB-tekniikan oppimisella että talven myötä on tullu kateltua Jopoa sillä silmällä josko siitä rälläköis pythonin... kun sillä ajamaan opettelu lienee nyt paljon helpompaa.

Miulla alku opettelu oli helppoa ja liikenteeseen menin heti, eikä tuon pyörän käsittelyssä muuten oo vaikeutta ollu. Ylämäetkin nousi eilen hyvin ja muuhun porukkaan nähden ylämäessä piti aina mennä ohi kun ihan matelemalla ei mbb:kään mäessä oikeen kulje.

Petri

Sulla on loivempi emäputken kulma ranskalaiseen tapaan, se helpottaa oppimista kun keula ei ole niin äkkinäinen.

Mulla taas on kuten Vendettassa tai missä tahansa maantiepyörässä eli reippaasti pystymmässä ja normalilla jätöllä... ja ohjaus sekä koipien epätasaisen polkemisen ohjaava vaikutus on reippaasti suurempi.

Mutta joo, ei näillä kehtaa hiljaa mäkiä ajaa. Aivan ihme värkki, tulee ajettua mäet monesti jopa tarpeettoman lujaa, etenkin näin toipilaana tuosta prkl flunssasta. Samaa ei voi sanoa etenkään maasturista jolla tieolosuhteissa ei todellakaan halua ajaa ylämäkiä täysillä.

Nokialle vielä aikaa mutt mietiskelly, kannatasko MBB:llä 12h ajaa. Pystynkö väsyneenä hallitsemaan riittävän hyvin tuota? No lisää harjotusta, ehkä se selviää.

Petri

12 tuntia? 24?

Noo. Ehkä se 12 tulee sit ajettua. Ainakin kerran. Ehkä kahdesti.

PW kirjoitti:

Eilen kevyt porukkalenkki ja huomioin ongelmatilanteita, esim vapaalla rullatessa ja ylämäessä kun alan pokea, etukiekosta ei tiedä mihin se lähtee. Tilanne kestää vain hetken mutta vois varmaan jossain aiheuttaa kaatumisenkin - soraa tai kallistusta ym. Tavallaan enenku etukiekko lähtee vetäämään on se kriittinen paikka, ohjaamossa paljon jalkoja ja käsiä

Joko on parantunut?
Jos vielä vaivaa ota yhdenjalan vetoja ilman käsiä. Silloin tulee välitön palaute onko polkemissuunta oikea. Jos on, ei vaikuta ohjaukseen