Nojapyöräfoorumi

Huhtikuussa käytettynä hankitun Performer triken ensimmäinen varsinainen lenkki käynnistyi tänään. Pystypyörillä suoritettujen alkukuntoilujen ja triken muutamien säätelypyörähdyksien jälkeen oli aika karkaista luonto ja lähteä "oikeasti" liikkeelle.

Alkuun hirvitti lähinnä epästabiilin tuntuinen suora ohjaus, joka tuntui heiluvan puolelta toiselle polkemisen tahtiin. Huojunta kuitenkin vakautui vauhdissa kahvoista vetämällä. sivuittain ei ohjauskahvoja saanut tuetuksi oikein mihinkään. Ohjaus on herkkä, kaltevalla tiellä puoltaa selvästi ojaan päin, tasaisella parkkipaikalla ei. Yhdellä kädellä voi kuitenkin turvallisesti ohjata.

Kaarteissa sivuittaiskiihtyvyydet ovat merkittäviä, kaartoon pitää varautua, ettei putoa penkiltä. Kääntösäde tuntui pihalla toivottoman suurelta, koko ajan piti pakitella "flintstonella", mutta ajossa ei ollut ongelmia tiukoissakaan risteyksissä.

Niskatuen kanssa ei Lidl-kypärää voi pitää, takana oleva säätönuppi on juuri hankalasti, siksi jätin sen vallan pois. Matalalta penkiltä näkyvyys on huono, pää ei tahdo kääntyä niskatuella. Onneksi hommasin oranssin viirin tarakalle, edes muut näkevät. Takapeili on tosi hyvä keksintö!

Kaikkine juoma- ja kuvailutaukoineen 21 km vakilenkkini keskinopeus oli vain 15,8 km/h vaikka huiput olivat loivassa alamäessä 38 km/h, isoin vaihdekin käytössä. Aika vaatimatonta, foorumin kantaporukka ajaa keskarina minun huippujani. Nopeuden arvioiminen matalasta ajoasennosta on yllättävän vaikeata.

Trikellä ajo on aivan toisenlaista kuin maasturillani: kohtasin aivan uusia ansoja, joita en ollut lainkaan pannut merkille. Asfalttipaikkauksia, sorakaivantoja, lasia, kuoppia, sepeliä asfaltilla (sitä yhtä puhdasta jälkeä ei mahdu ajamaan). Se ennen fiksuna ideana pitämäni kivieste päättyvän kadun ja jatkuvan pyörätien rajana vaati tarkkaa tähtäystä, vain yksi väli oli triken leveyteen sopiva. Mutta tärinästä ja kolinasta huolimatta ajaminen on mukavaa, iskut eivät välity terävinä selkään asti. Kohtasin myös upean savetun sorapätkän, joka oli kuin samettia. Tärinäraita on vielä kokematta.

Ylämäet eivät tosiaan ole triken heiniä: vaihteita pitää selata äkkiä kun nopeus laskee. Koelenkin kruunasi viimeisessä kotimäessäni takavaihtajan kahvan pettäminen, vaihde jäi "pieni edessä, pieni takana" liian raskaaksi polkea, mutta onneksi vehje on tosi helppo talutettava, tarakasta voi hyvin ohjata. Kyydistä nouseminen ylämäessä on tarkkaa, ettei pyörä karkaa...

Taas kohtasin paljon hymyileviä ihmisiä... "kato mikä pyörätuoliäijä!".

Minäkin hankin juuri samanmoisen Performerin käytettynä, sinisen, jokunen kuukausi sitten. Ensilenkin jälkeen tilasin sähköistyssarjan takapäähän ja nyt pysyy heittämällä keskinopeus päälle kahdessakympissä. Minulle ajon ilo löytyi siis apumoottorista, sen kanssa lysti peli! Teiden kuopat ja kanttarit tulee kyllä tutuksi, ja minulla kesti jonkun aikaa ennenkuin opin luottamaan triken rakenteiden vahvuuteen. Kasassa on pysynyt toistaiseksi.

Mutta siitä ei pääse mihinkään, että mitenkään näkymätön ei nojapyörällä liikenteessä ole. Yhtään negatiivista kommenttia en kuitenkaan ole saanut.

Onnea molemmille trikesteille, äkkiä laji puraisee jos on puraistakseen:) Kiva on trikellä ajella..tietyin varauksin.

Onnea trike(i)stä.
Mutta paino tietysti näkyy noissa nopeuksissa, sille ei voi mitään. Triken etu lienee se, että voi ottaa niin pientä vaihdetta kuin haluaa, ja tasapaino pysyy. Ja siinä että saa nauttia sivuttaiskiihtyvyyksistä, kun ne pystärillä ja kaksipyöräisellä menevät nojaillessa.

Älä huoli noista hulluista: Internet sotkee: vertaat Suomen tason huippuihin, ja jos luet maailman uutisia, niin maailman tason. Vaikka eivät nyt varsinaisia MM voittajia oliskaa, niin tulee seulottua ne jotka näkvyvät ja jotka ovat huippuja. Kyllä me tavalliset ihmiset ajamme myös alle 20km/h keskareita.

Munkin kokeilemassa savenmaan trikessä oli liian hyvät nivelet, ohjaus alkoi väpättämään jos tangoista päästi irti. Vaatisi ohjausiskunvaimentimen tai vähän hiekkaa ohjausniveliin
Pyörän karkaamisen voi vältää käsijarrulla. Kumilenkki kahvaan, pysähtyessä puristat jarrun pohjaan ja lukitset kumilenkillä kahvan pohja-asentoon. Yksinkertainen, edullinen(sopivan lenkin saa leikattua vanhasta sisuskumista) ja paljon elämää helpottava keksintö.

Jukka

jviirret kirjoitti:

ohjaus alkoi väpättämään jos tangoista päästi irti.

Kannattaa tarkistaa onko auraus säädetty oikein. Muista tehdä se siten että istut triken päällä ajoasennossa jalat polkimilla (jotta painojakauma vastaa ajoa) ja kaveri auttaa säädöissä jos on tarvetta. Mulla oli samaa vikaa, mutta se johtui aurauksen säädöistä. Se menee kuin juna kun säädöt on kohdallaan. Ei pelota yhteen jos nopeudet menee yli 60kmh (alamäessä).

Tuomo

Mistäs noita aurakulmia säädetään? Mulla on ihan sama ongelma Perfomerissani, eli jos päästää molemmat kädet irti, niin ohjaus lähtee tärisemään.

Olen säädellyt kulmia mittaamalla rullamitalla vanteiden välin edestä ja takaa, sivusta katsoen kello 9 ja 3 kohdilta.Sitten raidetangon pituutta säätämällä nuo mitat niin lähelle toisiaan kuin mahdollista. Yleensä molemmin puolin on oikeakätinen kierre, jolloin pienin säätöporras on kääntää niveltä koko kierros. Pieni auraus on parempi kuin haritus. Ennen mittausta pitää varmistua että pyörät on suorassa ja alusta tasainen. Jos haluaa hifistellä niin laittaa penkille kaverin istumaan mittauksen ajaksi niin vastaa ajotilannetta.
Toinen syy mikä voblausta voi aiheuttaa on välys ohjainlaakerissa. Yhtään klappia ei saa niissä kokemuksen mukaan olla.

Onnea vaan uusille trikesteille!

Minulla on käytössä kaksi triketadpolea SH22 ja SH23. 22:ssa on välillinen alaohjaus. Kahdella työntötangolla minimoidaan välykset.

23:ssa suora etuhaarukoista tapahtuva yläohjaus.
(Sorry vaan, tämä ohjelma temppuilee näin, kun yrittää kahta erilaista kuvaa laittaa samaan viestiin.)

Ajomukavuudessa niiden välillä on suuri ero. Ajo SH22:lla on vakaampaa ja SH23:lla jotenkin väsyttävämpää. Johtuu kai taas tottumisesta.

Jarcco kirjoitti:

Jos haluaa hifistellä

Noh, minä painan 120kg ja se kyllä vaikuttaa ainakin jousitetussa Performerissa niin paljon että ei onnistu säätö kunnolla tyhjällä trikellä. Noin 20 000 km olen ajanut sillä. Minusta tässä kohtaa kannattaa hifistellä. Se vaikuttaa eturenkaiden kulumaan tuon woblaamisen ohella.

Konstit on monet...
Itse säädin etsimällä tasaisen mahdollisimman vaa'assa olevan paikan. Mulla oli 15cm korkea (tasamuotoinen) styroxin pala jonka päällä asetin mittatikun. Sitten vaan siirtäen sitä renkaan etureunan ja takareunan välillä samalla säätäen. Itse etsin raidetankoa (työntötankoa) puolikierrosta kerrallaan pyörittäen kohdan, jossa etureunan mitta on pienempi kuin takareunan. Siis puolikierrosta aurausta verrattuna tasamittaan.

Reiska kirjoitti:

Mistäs noita aurakulmia säädetään?

Linkin sivulla 2 kuvassa 8 ( Pic 8 ) näkyy raidantanko (työntötanko), josta säätötapahtuu:
http://kauppa.savenmaa.fi/taipale_kasaus.pdf

Muistelen että aluperäinen ohje neuvoi säätämään 1mm aurausta. Etsin vaan en löytänyt sitä netistä. Oli ihan kotimaisella kielellä.

Tuomo

Kiitos linkistä - ostin trikeni käytettynä eikä mukaan tullut mitään dokumentaatiota, joten en edes ajatellut lähteä etsimään kasausmanuaalia netistä.

Täytyy viikonloppuna ihmetellä josko saisin vapinat pois ruuvaamalla.

Savenmaan Alku ainakin talttui tuolla 1-2 mm aurausta -reseptillä. Sekin oli vähän herkkä vipattamaan tehdasasetuksilla.

Raidetangon päissä on mutterisäätö. Nivelen varren rakenteesta johtuen sillä voi kuitenkin tehdä vain puolen kierroksen säätöjä puolelleen...

Kulmaniveliä on kahdenlaisia. On huonompia;

ja parempia:

Aiemmin olen käyttänyt edellisiä, ja niissä on se ainoa hyvä puoli, että niitä saa sekä oikea- että vasenkäteisillä kierteillä. Huono puoli on se, että ne ei kestä kulutusta ja välystä tulee pian.

Jälkimmäisiä en ole löytänyt Jyväskylän suunnalla molemmilla kierteillä. Raidetangossahan olisi hyvä juttu, jos sen päissä olisi erisuuntaiset kierteet, kun säätö olisi helppoa kiertämällä sitä suuntaan tai toiseen. Kun raidetangon molemmissa päissä on samanlaiset kulmanivelet on säätö paljon työläämpää.

Ajelin tänään SH22:lla n. 20 km:n kaupunkikierroksen oikein viritetyillä aurauskulmilla, ja kyllä meno oli toista luokkaa kuin aiemmin. Aivan uskomattoman suuri ero. Aivan harmittaa, kun en aikaisemmin ole hoksannut virittää aurauskulmaa nojakissa istuen.

Aamulla vielä mittasin aurauskulmaa istuen nojakissa ja ei istuen. Ilman kuormaa olivat pyörien etureunat reilut 2 cm lähempänä toisiaan kuin takareunat.

irakas kirjoitti:

Aamulla vielä mittasin aurauskulmaa istuen nojakissa ja ei istuen. Ilman kuormaa olivat pyörien etureunat reilut 2 cm lähempänä toisiaan kuin takareunat.

No oho Tuohan johtuu siitä että päälle istuessa runko joustaa alaspäin ja renkaiden tiehen kosketus kohdat erkanee kauemmas toisistaan. Raidetanko ei kuitenkaan veny joten renkaat alkavat harittamaan. Tyhjässä pyörässä pitää siis olla reilusti aurausta.

Jukka

jviirret kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Aamulla vielä mittasin aurauskulmaa istuen nojakissa ja ei istuen. Ilman kuormaa olivat pyörien etureunat reilut 2 cm lähempänä toisiaan kuin takareunat.

No oho Tuohan johtuu siitä että päälle istuessa runko joustaa alaspäin ja renkaiden tiehen kosketus kohdat erkanee kauemmas toisistaan. Raidetanko ei kuitenkaan veny joten renkaat alkavat harittamaan. Tyhjässä pyörässä pitää siis olla reilusti aurausta.

Jukka

Joo näin on. Siksi renkaiden asento pitää tarkistaa ja asentaa nojakissa istuen.