Nojapyöräfoorumi

Flevolla olin trike-mallisena Eco-tripillä pari vuotta sitten, eikä jalkaohjaus sinänsä tuntunut raskaalta. Kahdella pyörällä ajelu toki tuntuu kevyemmältä ja pyörän kokonaispainokin on aika paljon pienempi kuin takaboksin kanssa.
Nyt kun olen opiskellut ajamista kkaksipyöräisellä versiolla, niin olen todennut kokeneempien Python- ja Flevokuskien mielipiteet hyvinkin paikkansapitäviksi; ohjaamista ei juurikaan tarvitse ajatella muuta kuin todella hitaissa nopeuksissa ja jyrkissä kaarroksissa. Eli käytännössä U-käännöksissä. Aivan keskeisenä tekijänä on rentous. Mitä rennompi kuski, sitä vähemmällä vaivalla eteneminen sujuu.
Pidempää matkaa en ole vielä tällä konseptilla ajanut, mutta veikkaan että homma sujuu ilman isompia ongelmia.

Baby-Pythonin rakentaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta ajanpuute siirtää aloitusta.

Henkka

jviirret kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Olen tosissani aika jyrkästi sitä mieltä, että jalkaohjattava nojakki on väsyttävämpi ajaa pitkillä matkoilla ilman piitkää harjoittelua kuin käsin ohjattava.

Mielestäni ideaali tilanne on: Käsillä ohjataan ja jaloilla poljetaan.

Miten siinä voi rasittua? Ohjaaminen vaatii vain murto-osan voimaa polkemiseen verrattuna, kädet saa olla rentona ja suoraa ajaessa ei tarvi ohjata. Onko sinulla hipparion kopiosi ohjauskulma kuten eskolla, mutta ilman ohjausiskunvaimenninta? Tällöin siinä pitää pitää keulaa ajaessa jaloilla suorassa, kun taas pystymmällä ohjauskulmalla keula pysyy ajaessa suorassa, ainoastaan kääntäminen vaatii enempi voimaa.

Jukka

No, siinäpä se juuri onkin. Kun polkee, polkeminen vaikuttaa ohjaamiseen, ja jotta polkeminen ei vaikuttaisi nojakin suunnassa pysymiseen, täytyy vartalon lihaksilla kokonaisvaltaisesti pystyä pitämään kaiken aikaa nojakki oikeassa suunnassa ja se vaatii monen sadan kilometrin harjoituksen ennenkuin lihakset siihen automaattisesti tottuvat. Ennenkuin siihen pääsee tahtoo usko loppua, varsinkin, kun siihen on parempia 3-pyörä-ratkaisuja olemassa (tadpole?).

Olen joskus jo aikaisemmin sanonut, että pitkällä matkalla Komsalla ja Snake 5.lla ajo kuin vertaisi pienellä Moskvitsilla ajoa Mersuun.

Olisin toki asentanut ohjausiskunvaimentimen Komsa 1:een, mutta en ole löytänyt sopivaa. Onnistuisikohan tekemään sellaisen itse kitkaperiaatteella? Tai mistä saisi tarpeeksi pieniä ohjausiskunvaimentimia?

Tämä asia minua harmittaa sen takia, että tein 3-pyöräisen hipparion tyyppisen Komsa 1:n asuntoperävaunun vetämistä varten mäkisessä maastossa, koska kaksipyöräisellä pysähtyminen jyrkässä vastamäessä perävaunun kanssa on hankalaa. Mutta vaikka Komsa 1 oli mukava http://www.youtube.com/watch?v=nktYZcxsHA4, oli se pitemmillä matkoilla väsyttävä juuri em. syistä. Tämä asia on siinä suhteessa ajankohtainen, että ensi viikolla tulee Keskisuomalaisesta toimittaja tekemään juttua asuntoperävaunustani ja joudun tekemään selvitystä miten sen kanssa olen pärjännyt.

Sakari

Joo, ei ole tuohon ohjausiskunvaimennin puoleen tullut perehdyttyä, kun python trike ja python rakentelijat käyttää 60-70asteen ohjauskulmia, jolloin iskaria ei tarvi. Tuollaisen löysin kuitenkin googlella:
http://www.motorpower.fi/cat/product_details.php?p=1144
Eli mopoon tarkoitettu, harmi kun ei oo mittoja ja hintaakinhan tuolla on.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Joo, ei ole tuohon ohjausiskunvaimennin puoleen tullut perehdyttyä, kun python trike ja python rakentelijat käyttää 60-70asteen ohjauskulmia, jolloin iskaria ei tarvi. Tuollaisen löysin kuitenkin googlella:
http://www.motorpower.fi/cat/product_details.php?p=1144
Eli mopoon tarkoitettu, harmi kun ei oo mittoja ja hintaakinhan tuolla on.

Jukka

Komsassa on ohjausakselin kulma vaakaan nähden 58,5 astetta. Voisiko olla tosiaan niin, että jyrkentämällä kulmaa vaikka 70 asteeseen, ohjaus rauhoittuisi?

Tuo http://www.motorpower.fi/cat/product_details.php?p=1144 näyttää ainakin lupaavan pieneltä. Täytyypä ottaa selvää.

Sakari

irakas kirjoitti:

Komsassa on ohjausakselin kulma vaakaan nähden 58,5 astetta. Voisiko olla tosiaan niin, että jyrkentämällä kulmaa vaikka 70 asteeseen, ohjaus rauhoittuisi?

Jaa, se on kuitenkin noinkin pysty. Jos se ei hommana ole kovin iso niin kokeilisin. Haittapuolena sille että ohjauksen reagointi polkemiseen pienenee, tulee kääntämisen muuttuminen raskaammaksi hittaammassa vauhdissa.

Jukka

Empä ois osannut ilman pojan neuvoja laittaa kuvaa viime kevään yhdestä ensimmäisistä lähdöistä baanalle huhtikuussa.

/SauliA

Aijai, mikä nojakkipari.

Minkä merkkiset pyörät?

Eivät kai omatekoiset?

Sakari

Optimoitu vihreä Paroni saapui eilen uuteen kotiin. Oli vielä hieman ihmeissään, kun hollannin kieli ei enää kaikunut ympärillä. (Parempaa kuvaa tulossa, kunhan lumitilanne päästää pihalle.)

Esko Meriluoto kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Komsassa on ohjausakselin kulma vaakaan nähden 58,5 astetta. Voisiko olla tosiaan niin, että jyrkentämällä kulmaa vaikka 70 asteeseen, ohjaus rauhoittuisi?

Jaa, se on kuitenkin noinkin pysty. Jos se ei hommana ole kovin iso niin kokeilisin. Haittapuolena sille että ohjauksen reagointi polkemiseen pienenee, tulee kääntämisen muuttuminen raskaammaksi hittaammassa vauhdissa.
Jukka

Pitipä vihdoin liittyä joukkoon, kun LEV-ryhmässä ei enää kukaan vastaa posteihin. Toinen juttu on, että Sakari / Irakas puhuu palturia Hipparionista. Sakari puhuu tosiasiassa vain Komsasta, koska en tunnista ongelmia, joita Sakari on löytänyt.

Luulen, että erot ajettavuudessa (ohjaus, väpätys yms.) johtuvat materiaalista. Alumiinirakenteisena Hipparion on jäykempi kuin puinen Komsa. Myös ajajien fysiikassa voi olla eroja. 60.000 km ajon jälkeen en ole huomannut, että ohjaus mitenkään rasittaisi lihaksia, päin vastoin: Hipparionin jalkaohjaus on helpoin tietämäni tapa ohjata kolmipyörää (kaksipyöräiset ovat ihan eri juttu). Ohjaus ei vatkaa poljennan mukana ainakaan minun käyttämilläni kierrosluvuilla (alle 90/min). 50 km/h nopeus alamäkeen on vakaa.

Ohjausiskunvaimentaja (Tourmax) ei ole välttämätön, vaikka vuosia sitten niin väitin. Ajelin välillä ilman sitä hyvällä menestyksellä, mutta panin sen takaisin, koska se pitää pysäköidyn pyörän etupään suorassa kaupan kulmalla. Muuten tupää lonksahtaa sivuun. Iskarissa on säätö, jolla sen saa lähes lukkoon. Ajossa säätö on kevyimmässä asennossan ja hidastaa ohjausliikkeitä vain vähän. Alunperin iskari oli turvallisuustekijä estämässä refleksinomaisia väistölikkeitä, jotka olisivat saattaneet nostaa takapyörää. Nyt olen kai oppinut väistämään kuopat rauhallisemmin ja lukkopolkimien ansiosta jalat pysyvät polkimilla. Hipparionin ohjauskulma on 53 astetta (vaakasuunnasta) ja on tuntunut sopivalta. Kulma on ollut sama Protohippus Ykkösessä ja Kakkosessa.

Niin, se valokuva. Valokuvia Hipsuista löytyy kotisivuiltani:

http://www.davinci.pp.fi/fill.html

Proto Kakkosen sivun lopussa on piirros Hipparion Protohippus Kolmosesta, joka on lähes sama kuin Kakkonen, mutta on vielä pelkkä piirustus.

Esko

Hienoa Esko, että tulit viimeinkin tähän foorumiin!

Olet varmaan oikeassa, että Komsan heilahteluherkkyys johtuu puurakenteesta, niin olen itsekin ruvennut arvelemaan. Yleensähän puurungon joustosta on tärähdysten kannalta etua, mutta ominaisvärähtelyn takia siitä on haittaa. Meinaavathan puurakenteiset pienlentokoneetkin hajota ilmassa, kun resonannssivärähtely alkaa.

Se on hienoa, että edelleenkin pidät yllä luetteloa nojapyöräilijöistä ja -rakentajista Suomessa. Liekö muissa maissa sellaista onkaan.

Kerroit siellä minun kohdalla, että et ole oikein selvillä montako nojakkia olen rakentanut. Se onkin varmaan aika vaikeaa, kun suunnitelmia on aika paljon ja vain osa niistä on toteutunut. Olen ruvennut käyttämään merkintää sh1, sh2, sh3 ...

Tässä luetteloa:

sh1, Ziphy 1, 2001, DELTA, Puu

sh2, Ziphy 3, 2002, DELTA, Puu

sh3, Lulla 1, 2004, SWB, Puu

sh4, Snake 1, 2005, LWB, Puu

sh5, Snake 5, 2006, SWB, Puu

sh6, Komsa, 2007, DELTA, Puu

sh7, Wol, 2008, SWB, Metalli

sh8, 2008, SWB, Metalli, tekeillä

sh9, 2008, DELTA, Metalli, tekeillä

sh10, 2008, SWB, Metalli, tekeillä

Sakari

Sakari,

eivät sentään kotitekoisia kuvassa olevat laitteet, kuskit ehkä! Ei taviksen into/voimat/taidot riitä kovin syvälliseen rakenteluun.

Emännällä Nazca Exploder ja minulla Sinner Demon.

Noin tonni tuli mun pyörään melkein mun ajamana ja emännälle tais tulla vähän enemmän. Nyt on jo ajot ajettu tältä vuodelta.

Omatekoinenkin pyörä on pojan (Colvile) värkkäämänä mutta kesken se jäi. Sen verran kokeili että sillä pystyy ajamaan.

Sauli

Pari päivää takana nojailua SinnerSpiritillä. Eka lenkki piti olla testiajoa ja säätämistä, mutta siitä tulikin reilun kolmen tunnin sessio yli 50 km välillä sumussa, välillä rankkasateessa tai pillkkopimeessä asfaltilla, hiekkateillä tai kurapoluilla.

Hieno peli!

Crazyfinn,

onnea uudelle Sinnerille. Kovat kelit turkusessakin aloitella nojailu.
Eiköhän siihen verkkopenkkiin saa alumiinisähköputkesta kaaren ja siihen putkeen pehmustetta.
Kiinnitykseen ekana tulis mieleen nipparilla putkeen kiinni säätöjä kokeilemaan. Kiinteä asennus kun löytyyy sopivat asetukset.

Kaksi kesää Sinnerillä!
/SauliA

Pääsin lopultakin ottamaan pihalla kuvan tuosta Baronistani. Fillari on kokoa S, eli tällaiselle persjalalle sopiva aasian markkinoille tarkoitettu malli. Niskatuki pitää vielä rakennella talven aikana, niin kapine on valmis kesän koitoksiin.

Millaisen niskatuen olet ajatellut tehdä? Itselläkin on tarkoitus tehdä tuohon M5 ShockProofiin jonkunlainen niskatuki, mutta en ole vielä oikein keksinyt että millainen olisi hyvä.

TMS kirjoitti:

Millaisen niskatuen olet ajatellut tehdä? Itselläkin on tarkoitus tehdä tuohon M5 ShockProofiin jonkunlainen niskatuki, mutta en ole vielä oikein keksinyt että millainen olisi hyvä.

Mulla on kaasulinjassa aikoinaan käytettyä 6mm happorosteriputkea aiemman työpaikan romulavalta poimittuna. Ajattelin taivuttaa siitä pitkän U-kirjaimen muotoisen pätkän, jonka kiinnitän toisesta päästään penkin kiinnityslevyyn ja penkin reunan kohdalta sopivaan muotoon kantattuun alumiinilevyyn. Penkin reunan yli tulevaan lenkkiin laitan sitten kiinni samaiselta romulavalta löytynyttä reikäpeltiä, jonka päälle parin sentin superloonin + kankaan.
Niinkuin näin: