Mietinkin, pitäisikö tänne siirtää, mutta mietin, onko aloittajan kommenteilla kiinnostavuutta päiväkirjaksi asti. Muuten kuin ehkä tulevien aloittelijoiden oppimiskurvin loiventamisessa.
Osoittautui, että ongelmat eilen tuli liian kireäksi kiristetyistä jalkasuojien kiinnitystarranauhoista. Nyt löysimmällä mahdollisella säädöllä liikkeet eivät tuntuneet rajoittuneilta ja alkupolkaisu sekä ohjaus kaikissa vauhdeissa oli paljon helpompaa.
Kammet ovatkin hyvässä paikassa nyt, kun jalkasuojat eivät rajaa liikkumissa. Ei ole heti nähtävissä puomin lisäsiirtotarvetta. Pystyn työntämään itseni takaisin selkämykseen kiinni koko selän mitalta polkimesta jalalla työntäen. Jalka on toki melko suora, mutta ei kai liian suora etuasennossa.
Aloitin parkkipaikalla alamäessä ja ensimmäinen yritys meni läskiksi, kun horjahdin oikealle juuri kun piti polkaista. Seuraavaksi laitoin jarrut päälle ja tasapainoilu oli helpompaa, mutta en kyllä ylety riittävän hyvin maahan pystyäkseni helposti vaaka-asennossa polkaisuun asti. Siis jos maassa oleva jalka on koko kengän pohjalta maassa istuin 40 asteen yläasennossa. Osoittautui, etten tarvitse työntää maassa olevalla jalalla ilman lukkokenkääkin ja siten vaaka-asennossa pysyminen helpottui paljon, kun laitoin vain kengän kärjen maahan.
Ylämäkistartti oli ongelmaton, joten ajoin mäen huipun yli parkkipaikalle, joka on suurempi. Matkalla tuli niin jyrkkä kohta vastaan, että en uskaltanut liian vähällä lämmittelyllä runnoa ylös. Takaisin tulin Linnanmäen takaportin mäen ylös ja se vaati jo polkemista ja kehitystä osoittaa se, että vaikeinta oli ohjaus. Perun eilisen havainnon ohjauksen helpottumisesta ylämäessä keskikovalla tangoista vedolla. Homma toimii vain jos veto säilyy tasaisena sekä käsissä, että jaloissa. Kun mäki jyrkentyi, polkutehoa ja kadenssia oli nostettava ja kovempi ensimmäinen polkaisu johti käsien nytkähdykseen ja kyynärpäiden irtoamiseen sivulta. Kun palautin kyynärpäät paikalleen kylkiin kiinni ja löysäsin otetta, ohjattavuus palautui, vaikka vauhti oli rennon kävelyn luokkaa. Kulmaakin mäessä on.
Suuremmalla parkkipaikalla uskalsin ajaa keskimmäisellä eturattaalla ja suuremmissa vauhdeissa ohjaus on paljon helpompaa. Rupesi maisema vilistämään, kun lisäsin hiljakseen vauhtia molempiin suuntiin eri jyrkkyyksillä ja vauhdeilla kurvailun jälkeen. Barrel of laughs on kuvaava termi. Uskaltauduin pujottelemaan autojen väleistä ja välillä oli tiukemmissa mutkissa epävarmuutta ja mokia ohjauksessa, mutta tilannenopeudet olivat hallussa ja käsi jarrulla, joten kaiken sain korjattua. En kyllä uskalla lähteä kaahailemaan ruuhka-aikaan Hesan ruuhkiin. Parkkipaikalla iski jo pelko vauhtien puolesta kaarteissa kovempaa ajaessa, vaikka vaihteita oli jäljellä ja suurin eturatas oli käyttämättä. Taitaa olla melko vauhdikas peli.
Edellinen omistaja sanoi iskarien olevan jäykimmillään, joten otin kierroksen löysemmälle edestä, kun niihin pääsi käsiksi helposti. Kyllähän huonokuntoinen asfaltti pomputti, mutta ei se haitannut. En tiedä, mitä koko päivän reissun jälkeen tapahtuu. Tälleihin ei tullut lisää voimaa niin, että olisin huomannut eroa eilisen hitaaseen vauhtiin, joten turha huoli. Jousitus on pop.
En vielä tiedä, mitä tapahtuu töyssyissä, kun käänsin penkin niin taakse kuin mahdollista ensi reissua varten, koska valuin koko ajan penkillä eteen ja se väänsi eilisestä kipeytynyttä selkää. Toivottavasti jalkani ulottuu maahan startin yhtä helppona pitämiseksi. Nyt se on siis siinä määrin helppoa, että kunhan poljin on oikein päin, menee vain aikaa tasapainon säätämiseen ja eturenkaan menosuunnassa pitämiseen sillä aikaa, kun polkeva jalka saatetaan oikein päin olevalle polkimelle. Lukkopuoli on painavampi ja massaa on enemmän akselista kauempana, joten lukkopuoli kääntyy useimmiten päin kenkääni. Seuraavassa testissä lukkokenkä mukaan, kun vain ehdin säätämään lukon jousen löysimmälle mahdolliselle asetukselle.
Tämä päivä on läpimurto itseluottamukselle ja kontrollille. Startit onnistuvat suurella prosentilla myös lievään ylämäkeen. Ohjaus toimii kivasti melkoisissa vauhdeissa laajoin kaarin lievillä kallistuksilla, kohtuullisen tiukoilla kaarilla jyrkillä kallistuksilla ja yllättävän tiukoilla kurveilla, jos ohjaa eturengasta kallistuksen suuntaan. Pienessä vauhdissa jyrkällä kallistuksella pelotti aluksi ja piti polkaista voimaa, jotten kaatunut. En osaa varmasti sanoa kääntöhalkaisijaa, jonka vedin, mutta lienee ollut 3-4 m välillä. Varma kaatuminen olisi uhannut ilman vauhdin lisäystä polkaisemalla alun hiipimisvauhdista kallistuksen aloittaen. Noin jyrkät mutkat pienissä vauhdeissa pelottavat, kun rajat on hakematta ja hienotarkkuus puuttuu kokemuksen puutteesta johtuen. Eilen sama tilanne vauhdeille, nyt ei. Jes!
Starttiniksini ovat pyörän kääntö menosuuntaan, eturenkaan tarkka kääntö rungon suuntaiseksi, pyörän kääntö vaakaan sivusuunnassa ja koko vartalon sekä pään pitäminen pystyssä katse eteen ja kova polkaisu. Pyörästä ja polkaisijan voimista riippunee tarvitseeko pyörittää koko kierros ennen tadapainon hakua ja maassa olleen jalan nostoa toiselle polkimelle. Kun pidin katseen kaukana horisontissa ja polkaisin vähän alle maksimin pitääkseni liiat hötkynnät poissa ja toimin kännisen tai kokeneen urheilijan luottamuksella, pystyin nostamaan toisen jalan maasta ekan puolikierroksen jälkeen polkimelle. Välillä suoraan välillä lievästi, mutta ei starttia estäen kurvaten. Kurvaus on ehkä 20-30 cm sivuliikkeen luokassa pahimmillaan, yleensä vähemmän ja pientäbohjauskorjaus- ja kallistustarvekorjausta esiintyy vieläkin. Ruuhkassa ahtailla teillä ei hyvä, muuten ok, jos ei ole valot kirittämässä alkuvalmisteluja ja mutkailun korjausta. Kun vain katsoo tilan riittävän muun liikenteen puolesta. Itseluottamus on kaikki kaikessa startissa oikean lähtöasennon ja nykivien liikkeiden välttämisen jälkeen. Alkuasento ja vääriin adentoihin kallistumisen välttäminen nykimättömyydellä ei riitä, jos ei polkaise riittävän kovaa saadakseen gyroskopiaa renkaisiin. Rehti potku ei synny arkailemalla. En ole arkailulla juuri onnistunut starteissa, mutta melko tiukka polkaisu riittää ilman maasta työntöä ja liikennemerkistä kädellä vetoa pyörälläni toisena nojailupäiväni. Varmuus ja helppouden tunne kasvoi paljon. Oppimisprosessi oli foorumin vinkkien ansiosta helpompaa kuin luulin. Starttaan pystyssä istuen kiitos vinkkien.
Lisäys renkaisiin laitoin eteen 4,1 ja taakse 4,3 baria painetta, kun eiliset paineet eivät saaneet pumpun viisaria liikkeelle. Pumppu herää 1,3 barin paikkeilla yleensä. Kiihtyvyys parani. Jarrujen käyttö vaatii treeniä vielä, yritän välttää lukkojarrutuksia ja liian rajun jarrutuksen välttämiseksi eilen menin vain takajarrulla. Nyt jyrkässä alamäessä lisäsin kevyesti, sitten kovemmin etusta ja jopa hidastuu. Normipystärijarruilla tulee porukkaa niskaan, jos kovaa jarruttaa. Ei paha. Toisyaiseksi pidän kahvojen tuntumasta, kun jäykkyys jarrukahvoissa on riittävän hyvältä tuntuva erilaisiin jarrutustehoihin. Se vähentää lukkojarrutusriskiä. En ole sitä kokeillut, joten en tiedä lähteekö sivuluisuun ja osaanko kompensoida. En tiedä, miten nojapyörällä korjataan lukkojarrutuksen sivuluisu. Eturengasta kääntäen, kallistaen pois menosuunnasta, molempaa vai muuta. Kun jarrut ovat kontrolloitavia, lukkojarrutusriskiä ei ole ehkä niin paljon kuin luulin. Siten kapea rengas ei ehkä ole niin paljon kuin pelkäsin. Vaatii enemmän ajoa, jotta voi varmistaa asian. Täällä törttöillään liikenteessä paljon, muutkin kuin taksit. Taksi ja nainen ovat lukkojarrutuksen syyt pystärillä tähän asti ja spandex sankari vaati nopeaa jarrutuksen alkua, mutta lukkoon en vetänyt ennen kuin nopea liikkuja oli jo ohi. Autot, pyöräilijät, kävelijät ja koirat ovat kyllä miinakenttä täällä käyttäytymiseltä. Lakeja ei seurata.