Olen pahatapainen ajaja ja turistyyppinen, mitähän tuolta löytyy ajelu navigaatiomallina syö miestä tänään ja vielä enemmän tulevina päivinä. Ei ehkä paras dea nostaa tri pyörällä pisintä päiväreissua 126>186 km ja nyt 23>70 km nojakilla, kun olen toipilas ja talven treenit ovat tosi vähissä sairastelusta johtuen ja lihaksia ei kauheasti ole ehtinyt totuttaa nojailuun riittävästi. Todisteena varsinkin pakaroiden alaulkokulmat, ristiselän lihakset kosketusherkkinä, lähes kramppi oikeassa jalassa polven yllä sisäsyrjässä, molemmissa nelipäisissä reisilihaksissa ja etureisilihaksissa ikäviä' tuntemuksia, kun korjasin penkillä valumista ja lievä kramppi vasempaan etureiteen 10 ulko-ovelta.
Ei ollut tarkotus lähteä soitellen sotaan, kun 2 l vettä oli mukana ja ajattelin käydä työmatkan saikkupaprein tulevaa palautusta ajatellen ja jotain pientä pyörintä kunnon mukaan. No tuli vaiheittain mäköjään julistettua itselleen sodan. Taas osoitti, että yksin voi aloittaa rähinän, jopa itseään vastaan. Au.
Kun valot olivat vihreät ohi työpaikan, käännyin loppuvaiheessa pois työmatkalta ja mitään suunnittelematta ajattelin olon mukaan ajella pohjoiseen. Tarpeeksi edettyäni heräis idea kokeilla nousukykyä Vantaan Ilolan ja pohjoisempana olevan Korson 4 km risteyksen pahemmassa mäessä ja sitten palata. Yllätyksekseni nousin kaikki mäet koko reissulla, vaikka tosi hitasti menin pienimmällä vaihteella usein. Sports Tracker sanoi pystynousuksi 1384 m ja laskuksi 1459. Ei luottoa ja kävin mukamas 9 m meren pinnan alla ja muka Linnanmäki on alempana kuin joku paikka muutamaa sataa metriä aiemmin. Not! Eli ihan odotettavan epäluotettavat tulokset kyseisellä softalle. Kun lentokentän itäpuoliset mäet oli noustu, jatko Hyrylään on helppoa, joten eikun menoksi. Perillä keskustassa tauko proteinipatukan syömisen verran ja se oli ainoa valoissa seisomisen ulkopuolinen tauko reissulla ja sekös syö taukoja pitävällä turistipyöräilijälle. Kun vettä oli liian vähän niin pitkälle reissulle kuin tästä suunnittelematta tuli ja aamumagnesiumkin unohtui. Nerokasta. Hieman Hyrylästä etelään tulin risteykseen, jossa pähkin, kumpi on Kerava ja kumpi Hesa ja menenkö suorinta reittiä takaisin, vai en? Asia ratkesi itsekseen, kun ajattelin kääntyä sen mukaan, miltä viitat näyttivät aiemmin mielestäni, kun risteyksessä ei tietenkään ollut viittoja. No lantin heitto kääntyi Keravan suuntaan, kuten pian päättelin ja seuraava kyltti todisti. Sinne siis. Alikeravan lähettyvillä kysyin kokeneelta timanttikuskilta suorinta reittiä Helsinkiin ja hän saattoi minua hyvän matkaa ja juteltiin niitä näitä pyöräilystä ja kerroin nojakki vs timantti eroista ja demosin eroja käytännössä.
Vantaan Hakkilassa loppui vesi ja olin ollut koko ajan janoinen. Sukuvikana suuret ihohuokoset ja hikoilevuus, joten nesteen tarpeeni on iso. Voi rähmä, että neste- ja ehkä energiavaje kostautui loppumatkasta. Ikinä en ole bonkannut näin pahasti. Jakomäessä siitä vaan suunnistuksella hiekkateitä mäen päälle vei hyvin mehuja. Tullivuori=ööf. Ajateltelin mäen nousun aikana ottavani tauon mäen päällä. Ahne paskianen iski jälleen ja jatkoin vaan. Pihlajamäki ei kutsunut, kun ajattelin, ettei mäet siellä hotsita, joten länttä kohti ja Keravan jokea pitkin etelään. Oulunkylässä olin lyhyen jyrkähkömn mäen niin tiltissä, että en monta kertaa päässyt isoimmalle eturattaalle lopun reissun aikana. Kertaakaan en omin voimin, vain alamäissä. Koivista otti. Ajattelin taluttavani Mäkelnrinteen, mutta yllätyin, miten mukavasti se nousi, joten yläpäässä vaihdoin toiseksi pienimmälle vaihteelle pienimmästä. Lintsi kevyemmästä päästä oli aika ongelmaton aiempaa kovemmin ajaen, kun oli koti lähellä. Ylempi osakin meni ihan kivasti pienimmälä vaihteella, mutta kotiovelle kurvatessa vasemman jalan käyttö tiukkaa mutkaa yrittäessä löi etureiden lievään kramppiin.
Oli kiipeämistä pyörältä pois, kun jalat ja kädet vapisivat. Olisi kai pitänyt pitää juoksupipo päässä, jonka poistin Hyrylässä 15 C lämmöissä ja takin vetskarin avasin ja pidin sen päällä olevat tarrat kiinni. Taisi tulla turhan kylmää ja kovaa viimaa palatessa, kun nokka vuosi ja tuntui vilustumisen merkkejä. Lämpö palatessa 13 ja tuulta oli paljon enemmän. Tuuli pakotti usein vaihteiden keventämiseen ja toi raskautta lisää reissuun. Pystäri näissä tuulissa... Nojoo 8 kg kevyempi tri pyöräni nousee paljon helpommin, joten paha sanoa, kumpi olisi tuntunut pahemmalle. Tuuli olisi varmaan tuntunut jatkuvalta ylämäeltä pystärillä.
En ryntäillyt, kun mäet söivät ja Sports Tracker valehteli 54 kilsaa tunnissa huipuksi, kun en täysillä polkenut alamäessä ja graafin mukaan karvan ali 50. Nousunopeuden pohja oli 3,5 km/h.
Ei jäänyt turvavaraa, joten ihan ylimittainen rasitus tälle vaiheelle lihasten sopeutumista. No homeostaasi ja laiskalöhövaihe katkesi tähän. Voi olla hyllä liikaa ja saa nähdä, pystynkö kävelemään huomenna. Kipuja on pakko olla monta päivää. Voi purra pahasti kilometrikisan tuloksen tekemistä. Tulipa trenattua lihaksia, mutta vähempi turvallisempi. Ei udet kuskit saa näin hulluja vetoja tehdä. HIton turismimoodi navigoinnin välttämisellä 
En voi suosittaa ollenkaan tälläistä omien resurssien rajille menoa ja vielä hullumpa se on lihaksia sopettavalle udelle kuskille. Näin pöhköistä tempuista on kyllä suostuteltava uusia kuskeja pois.
Ehkä pitäisi tehdä tarkempia suunnitelmia reissusta ja otettava eväitä sen mukaan. Enhan mä ehdi mitään juoman ostoa ja safkan hakemista tekemään, kun oli kuukauden ylitävän saikun takia seinällekiipeilyvaiheessa ollut. Paineiden purkamista 
Lisäsin penkin etuosaan fylliä ja ei riitä vielä, enkä ole varma edes, paraniko tilanne vielä tällä versiolla. To do listasta ei voi tätä projektia vielä poistaa.
Shimanon sandaaleissa tuntui lisäpohjallisen kanssa vähän matkaa lievää puutumisen merkkiä Hyrylästä Keravalle pätkällä, mutta se meni ohi. Pitää ajaa lisää ja kuumemmalla säällä voi käydä nihkeästi. Varsinkin pidemmillä reissuilla.
Kipuja esintyi välillä oikean polven alla edessä. Penikkatautipaikka? Yksittäisiä ikäviä fiiliksiä ja lihasten pullistumista esiintyi epämielleyttävästi monissa paikoissa jaloissa. Ylämäissä eniten. Vatsa oli ikävän kipeä pitkään. Aineenvaihdunta ei pelannut, taisi tyhjentyä liikaa, kaasutti reilusti ja kotona näki, että munuaisille ei tehnyt hyvää näin vähäinen vesi. Ei hirveästi ollut nesteenpoistotarvetta matkalla ja liian vähäinen juominen teki tyypillisen reaktion virtsan tummentumisena ihan liikaa. Hikoilin kauheasti näköjään, kun rakko ei vaivannut, kun kumminkin laitoin noin 2 l sisään reissun aikana. Pötsi ei helpottunut aluksi, kun mitään ei tullut ulos, olin ilmeisesti polttanut aamupalan aika tarkkaan. Sports Tracker hasikahtaa laskuiltaan. Väitti energian kulutukseksi 2563 kcal. Vasta syöminen normalisoi tilanteen, mutta on kai ollut rajut myrkyt talven yli varastoitumassa, kun liike ajoi paljon myrkkykaasuja ulos kotona. Urheilijoiden vaivoja kai tyypillisesti nämä ilmailuvaivat. Hei en nähnyt Helsinki-Vantata, mutta näin Malmin sentään lentokentistä, joten ihan oikealla asialla olin 
Jottei homma menisi helpoksi, mutsia hoiti eilen asiaa tuntematon ja jouduin paikkaamaan hänen "työnsä" jälkiä saaden käteen kipua luokkaa viikon aikaa taakse kääntäen. Pah.
Vain pystärin satulakipu, niskan ja hartioiden kipu pitkillä reissuilla vertautuu fribarevittelyn tottumattomuuden vaikutuksiin kahta päivää myöhemmin. Navan alla yllättävän moni sama paikka on kipeä fribailusta johtuen kuin nojailuun tottuessa. Friba tuo monta bonuskipupaikkaa navan ylle.
