Nojapyöräfoorumi

Foorumilla on varmaan monia, jotka veivaa myös pystärillä. Ehkä osana porukka-ajoja tai muista syistä. Ehkä maantiellä, ehkä metsässä.

Itse vaihdan nojakin aina talvikaudeksi pystäriin ja kyllä sitä kesäkaudellakin tulee vedettyä osaa lenkeistä pystärillä. Ihan vaan sen takia, että se ottaa kuitenkin (ainakin mulla) jalkalihaksiin hyvin eritavoin. Nojakissa etureisi näyttelee paljon isompaa roolia.

Miten te, jotka molempia "lajeja" harrastatte, mietitte ajotekniikoita? Onko pystärillä treenatessa joitain tiettyjä juttuja, joihin paneudutte ihan vaan sen takia, että se tuntuu tukevan nojailua? Vai otatteko molemmat lajit ihan omina juttuinaan, eikä "ristikkäishyötyjä" sen enempää tule mietittyä? Ajatteko samoilla kadensseilla molemmilla vempeleillä vai onko siinä eroja? Käytättekö esim. vetotekniikkaa ylämäissä nojakilla, mutta pystärillä ei tms. ?

J-Drums kirjoitti:

Miten te, jotka molempia "lajeja" harrastatte, mietitte ajotekniikoita? Onko pystärillä treenatessa joitain tiettyjä juttuja, joihin paneudutte ihan vaan sen takia, että se tuntuu tukevan nojailua? Vai otatteko molemmat lajit ihan omina juttuinaan, eikä "ristikkäishyötyjä" sen enempää tule mietittyä? Ajatteko samoilla kadensseilla molemmilla vempeleillä vai onko siinä eroja? Käytättekö esim. vetotekniikkaa ylämäissä nojakilla, mutta pystärillä ei tms. ?

Molemmat lajimuodot menee ihan omina touhuinaan ja ajamiset fiilispohjalta. Nojaillessa vähän korkeampi kadenssi ja vähemmän poljinten runnomista, kun semmoinen kipeyttää polvet. Ehkä myös enemmän keskittymistä kunnon pyöritystekniikkaan. Pystärillä touhu puolestaan on semmoista suurpiirteistä runnomista noin muutenkin, kun suunta on usein maastoon eikä maantielle.

J-Drums kirjoitti:

Itse vaihdan nojakin aina talvikaudeksi pystäriin

Mä olen tässä porukassa myös, talvet ajan CF:llä ja kesälläkin perheen kans kruisailut.
Vaikka talvisella työmatkalla sykkeet on yleensä korkeammat kuin keskiverto nojakki lenkeillä niin aina nojapyöräily pitää keväällä opetella uudelleen. Huomaa siis että eri lihaksia käyttää, mutta eipä tuu stressattua, kyllä ne oikeat siitä kasvaa ja kehittyy kun kausi etenee

Jukka

Joo, mäkin oon päättänyt, että stressin puolelle tätä hommaa ei päästetä. Mutta mukavahan se on silti höntsätä ja ihmetellä kaikkia eri juttuja.

Sellaisen muutoksen tein, että kun aikaisemmin olen noussut pystärillä mäet lähinnä satulasta pyörittäen, niin viime vuonna ja nyt talvella vaihdoin mäkitekniikan tietoisesti enemmän putkelta ajamiseksi.

Kaksi syytä: 1.) Sitä ei voi tehdä nojapyörällä ja 2.) Putkelta ajo ottaa enemmän etureiteen, joka taas "tukee nojailua".

Nojakausi on alkamassa. Katotaan onko ollut mitään hyötyä. Ekojen lenkkien perusteella ei ainakaan mitään haittaa.

Mäen päällä asuvalla ensimmäistä nojapyörä saapuvaksi odottavalle tämän foorumin lukijalle pelko kiitos teidän on, että millään reissulla ei pääse kotiin asti mäkeä ylös Hyvin peloteltu te ja ulkomaiset foorumit sekä Youtubevideot Joten en päästänyt tätä stressin puolelle, te teitte sen tuuppaamisen puolestani. Nimimerkki, äitiii.... Hitto mä mitään pystärillä persettä penkistä nosta, vaikka kuinka ähkyttää. Eli Linnanmäen toisella puolella kotoani on pätkä, joka ei nouse penkistä, eikä putkelta. Kaatuminen on tosi nopeasti tarjolla rinteen yläpäässä ilman nojakkiakin. Opettipa, miltä tuntuu, kun kampi ei känykän. On muuten opettavaista. Minulla taitaa mäkien kiipeily ottaa hieman etureittä enemmän kauhkoihin ja sydämeen. Tosin vain puolessa noista on lekurit todennut kremppaa, joten ymmv ja normireissujen treeni määrittää myös, mihin on sopeutunut. Treenaan hermotusta, eli kadenssin nopeutta ykkösvaihteella reissujen päätteeksikin kodin läheisillä ylämäillä. Eli luisujarrutus on tehty mäen hetkeksi tasautuessa, jotten kaahaa raitiovaunun alle ja kummasti ensin keveni pyörä alla, kun ylämäen taittuessa alkoi ilmaan lähtö kutsua

Jää nähtäväksi, kuinka monta lihasta löydän edes satojen metrien matkalla. Jos pyörin noin lähellä kotia, minua voisi kuvitella vuoristossa treenanneeksi. Matalan paikan leiri, korkean paikan kulmin? Jää nähtäväksi, onko pystäriryntäyksistä iloa nojailussa, vaikka istuimen pitäisi olla valmistajan mukaan vain 6 cm alempana kuin kampiakseli, jos oikein muistan speksit. Mäkisellä alueella asuvana ja tien pinnan rikot ennen tätä talvea tietäen täysjouston mäen päällä asuvana on tämä foorumi peloitellut rittävästi jalkojen verenpaineen vajeesta ja jalkojen varoittamattomasta kesken hyytymisestä. Olenko tulkinnut liian pelottavaksi tilanteen, en tiedä, kun olemassa on enemmänkin näkökenttää tukkivia jalat ylempänä poljettavia low racereita kuin, mitä minulle on tulossa?

Kyllähän nojapyörällä aloittaessa löytää uusia lihaksia, erityisesti pakaroista. Mutta niitä ei voi treenata pystypyörällä juuri mitenkään. Totuttelu riittävän nopeaan polkemiseen on varmaan sitä parasta harjoitusta, oppii vaihtaan pienemmälle ennen kuin on tosissaan pakko.

Itsellä tärkein harjoiteltava tehdään kotona. Sain aikanaan rintarankani jumiin väärällä pään asennolla. Nyt pystärillä pakosta ajaessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että niskä pysyy sohvallakin suorana ja vain pää kääntyy alaspäin esim. telkkaria tai puhelinta katsellessa. Syvät kaulan lihakset ovat löytyneet, ja ne harjoittuvat vielä.

Vaikea sanoa kuinka paljon pystärillä ajosta on ollut hyötyä mutta lähes kaikki talven kilometrit tuli maastopyörällä. Putkelta ajoa välttelin mutta muuten on tullut väännettyä monessa kelissä ja mäissä. Työkin haittaa havainnointia eli on aikamoista hyppimistä ja pomppimista taakkojen kera eli kasvaa/säilyy se kunto siinäkin.

Eilen sain aikaiseksi/kerkesin ajaa tämän vuoden ekan yli 100 km lenkin ja ainakin se ilo oli, että n. 3h/sivu pystyi ihan ongelmitta polkemaan tasaisien tappavalla tahdilla (tai pysähdyin paluumatkalla 2 kertaa juomaan...) Spurtteja oli aika turha yrittää ja kierroksia ei saa koneeseen, tehoja ei ollut tai sitten 5 kg lisäpainot ja nappulanastarenkaat muuten vaan rauhoitti menoa Renkaista johtuen ei paljoa tullut rullailtua.

Hyötyä siis ainakin se, että lihakset on tottuneet tekemään "jotain". Tehoihin olisi varmaan auttanut jos olisi harrastanut mäkiajoa putkelta, mutta kun hengästyy ja tulee hiki Toisaalta ilman lisäpainoja kokeillessa kotimäki on noussut siinä kuin ennenkin.

Joo, kyllähän se mäkien vetäminen putkelta on nimenomaan hurjaa kardio -treeniä. Eikä mulla ainakaan riitä kunto vetään pitkiä nousuja koko matkaa putkelta ja kuten ylläkin sanottiin, se ei sinällään johdu lihasten tehojen katoamisesta, vaan nimenomaan sydän- & keuhko -osaston ilmoituksesta, että "kiitos, nyt riittää!!". Reidet varmaan vielä pyörittäis, mutta muu kroppa ei.

Mutta se on ollut hyvä tapa vetää kone "punaiselle" hetkessä ja sitten treenata sitä, että pystyy kuitenkin jatkamaan ajamista. Monellahan käy niin, että mäen saa vielä kelattua kohtuu agressiivisesti ylös, mutta vähän ennen huippua, kun pitäisi jo alkaa hakeen vauhtia tasaselle tai laskuun, niin sitten tulee täys stoppi, eikä koneessa ole yhtään poweria jäljellä.

Mutta on tuosta pystärin sohjossa survomisesta ja mäkien putkitreenistä ollut jotain hyötyä, koska tänään kun lenkitin Matalalla Raaserilla, niin ei mulla mennyt kone punaiselle kuin tiukimmassa nousussa, eikä siinäkään ollenkaan niin, kuin pystärillä saa putkelta repiessä.

No pain, no gain ja pystäristähän ei pain:ia puutu.

Ja kyllä mä haluaisin uskoa, että noista "mäkitreeneistä" nimenomaan putkelta on ollut se hyöty, että nyt nojakilla tuntuu kevätkausi alkavan mukavan kevyesti senkin takia, että etureisiä on tullut treenattua myös. Eli kardio -treeni ei olisi ollut se ainoa hyöty, vaan myös lihastreeni.

Ehkä tää on höpöhöpöä, mutta tärkeintähän on se, että uskoo höpöhöpöihinsä.

Niin. Toihan nyt vastaa perinteistä ylämäkeen juoksemista ja porrasjuoksua.

Se onko tommoinen 90% maksimitehosta nyt sitten kenenkun kuntotasolle kuinka sopivaa treeniä ja missä määrin on vaikea tässä tapauksessa arvioida.

Se on totta toki että erilainen treeni on eduksi - välillä pitää elimistöä totuttaa siihen että kohta mennään vähän kovempaa.

Anaerobinen HIITtaus vähintään tuolla 90% teholla on kroppamme "perinteinen" tapa pysyä kunnossa. Sillä menetelmällä juostiin sapelihammastiikeriä pakoon puuhun ja jäniksiä ruoaksi. Sen vaikutus on paljon parempi ja pitkäkestoisempi, kuin se noin minuutin kestävä riehuminen polte kaikkialla kehossa ja siitä palautuminen. Se vaikuttaa kehon hormonitoiminnan ja säätöjärjestelmän kautta muuhun liikuntaamme ja perusaineenvaihduntaan. Moderni sovellus on nimeltään HIIT. Tässä vielä mielenkiintoinen Areena-dokkari, jossa perustelut äskeiselle ja paljolle muullekin (jonkun hölmön tv-sarjan tilalle täksi illaksi).
Tiededokumentti: Kivikautiset juuremme

Mäkiajokokemuksia... Lahdessa on yksi kiva 13% liikennemerkillä varustettu mäki jossa on myös pituutta ja se piti tänään käydä Pioneerilla kokeilemassa... Tavaroineen ehkäpä 29 kg kuollut paino.

Hitaimmilleen 5km/h oli vauhti, suurin osa jyrkimmästä kohdasta 6 km/h. jousiin ei ole tullut koko talvena laitettua ilmaa ja aamulla laitoinkin takajousen lukkoon kun oli pehmyt ja tuossa mäessä etujousen kautta karkasi tehoja kun se heijasi ylöspäin, sas nähdä auttoiko ilman lisäys. Mutta siis, yleensä apua on huutaneet etureidet, nyt ainoastaan takareiden alaosassa tuntui "jotain", likellä polvea. Johtuisiko, että vääntimet on sopivat 140mm? 22-32 välityksellä pyöritysnopeus oli vielä miellyttävä.

Jotenkin luulen, että mäkiajo pystärillä satulassa istuen on auttanut tai sitten kiipeily ja muu jumppaaminen töissä on vahvistanut etureisiä? Tai sitten nuo kammet on sairaan hyvät

Kävin tänään polkaisemassa näin uintikauden jälkeen ekan fillarilenkin, kun oli niin mukava kelikin. Toki näin alkukaudesta retkipystärillä aka Helkama Kulkuri 14. Muuten kivaa, mutta etunojapyörällä 45 minuutin kuluttua tulivat ranteet niin kipeiksi ettei saanut enää puristettua jarrukahvoista ollenkaan... Tuumasin, että ajo on niin vaarallista, että pakko kurvailla hiljalleen kotia kohti. Taas huomasi yhden syyn, miksi nojakki on paljon mukavampi.

J-Drums kirjoitti:

Joo, kyllähän se mäkien vetäminen putkelta on nimenomaan hurjaa kardio -treeniä.

Putkelta polkeminen on toisaalta osittain (aika paljon) myös tekniikka- ja tottumiskysymys. Riittävästi kun treenaa, niin putkelta pystyy polkemaan mäkeä myös matalalla teholla, matalalla sykkeellä, matalalla kadenssilla (kyllä) jolloin se ei enää ole juuri sen kummoisempaa kardiotreeniä kuin satulasta polkeminenkaan.

Useampia pitkiä nousuja sisältävissä pitkäkestoisissa tapahtumissa on iso mukavuustekijä, kun pystyy putkelta välillä lepuuttamaan pertsaa ja samalla kuormittamaan jaloista hieman eri lihaksia, ilman että pumppu alkaa laulaa korkealta ja kovaa. Kunnon ei tarvitse tähän olla mitenkään erityisen kova, mutta joku riittävä taso tietysti on oltava ja tekniikan kasassa. Kovin energiatehokasta etenemistä tuo ei kai ole, mutta vaihtelu on avainsana ja itselleni se oli se tapa, jolla oikeastaan edes pystyi/viitsi vetämään jotain yli kuuden tunnin suht intensiivisiä mäki"etappeja" ilman suurta tuskaa.

terppa kirjoitti:

Jotenkin luulen, että mäkiajo pystärillä satulassa istuen on auttanut tai sitten kiipeily ja muu jumppaaminen töissä on vahvistanut etureisiä? Tai sitten nuo kammet on sairaan hyvät

Eikö tässä ole oikeastaan pakko valita syyksi noi kammet? Jos se nimittäin olisi joku muu, niin millä verukkeella tässä enää osteltais mitään uusia vermeitä?

vph kirjoitti:

Putkelta polkeminen on toisaalta osittain (aika paljon) myös tekniikka- ja tottumiskysymys. Riittävästi kun treenaa, niin putkelta pystyy polkemaan mäkeä myös matalalla teholla, matalalla sykkeellä, matalalla kadenssilla (kyllä) jolloin se ei enää ole juuri sen kummoisempaa kardiotreeniä kuin satulasta polkeminenkaan.

Totta kyllä tämäkin. Oon itsekin hakenut välillä tuota aspekta mäkien nousussa, eli miten nousta mahdollisimman "vähillä tehoilla". (Aina ei jaksaisi ajaa verenmaku suussa, vaikka Työmatkatemposta onkin kyse...).

Mites vph, kun olet harrastanut pystäriä paljon, niin oletko vielä "löytänyt" mitään juttuja, joita koet kykeneväsi "siirtämään" pystärimaailmasta nojailuun?