Starttasin normaalisti. Luumua ja hedelmiä eka päivänä - join paljon. Seuraavana päivänä hedelmiä ja nestettä ja poks thaikkuravintolaan syömään. Annokset pieniä ja hurjan makuisia. Maha kesti hyvin. Kolmantena päivänä join jo kahvia ja söin lähes normaaliin tapaan. Salaattia ja taisin savusta kalaakin.
Elimistö siis lähti hyvin käyntiin. Suoli toimii. Aivot ei ehken niin hyvin kuin paaston loppumetreillä. Mutta jotenkuten nekin.
Painoa ei vielä ole tullut lisää. Mutta mulla onkin ollut kohtuullisia rauhallisen tahtisia pyörälenkkejä. Noin kolmesataa kilsaa viimeisen viikon aikana.
Kunnioitettavia kilsoja. Kerro ihmeessä, miten jatkossa syömällä pyörä kulkee. Montako päivää syömistä, milloin ensimmäinen täyden aterioinnin päivä ja kuinka pyörä kulkee helppouden sekä tehon puolesta kunakin päivänä paaston lopettamisen jälkeen. En ole tuollaisiin kokemuksiin törmännyt aiemmin.
Tonnin verran on lenkkiä kertynyt kesäkuun alusta. Nyt vähän keuhkoissa tuntuu. Mietin että lähtiskö tähään vitutuksen poistavalle iltalenkille vaiko vasta huomenna vähän pidemmälle.
Edellinen lenkki oli hauska. Välitykset on niin pienet ettei saa lisävauhtia alamäissä. Kävikin sitten niin että pystärikuski ajoi ohi kun tsekkasin että mikäs naru se siellä kiliseen pinnoissa ja hörppäilin vettä. Ajattelin sitten että menköön menojaa kun ajoi niin lujan näköisesti. Ajelin sitten vähän nopsempaan kuin ihan hiljakseen ja selkä alkoi tulla vastaan. Ootteko kuulleet semmoisesta että nojapyörä on ylämäessä nopeampi kuin pystäri ja tasaisella ja alamäessä suurinpiirtein yhtä vauhdikas.
Kuultu on ja mainitsinkin tämän kommenttiosastossa. Minusta alkaa tuntua, että pidempään nojapyörällä ajaneena tilanne on nykyään niin, että pystypyörällä menee huonommin ylämäet kuin nojapyörällä. Kumma juttu, mutta siltä tosiaan näyttäisi nykytilanteeni. Toki on vaikutusta sillä, että pystärini on vaihteeton 70-luvun alun miestenpyörä, mutta silti, kun muistelen ensimmäisen nojapyöräni hitautta ylämäessä, en voi tulla muuhun tulokseen.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Mä olen vakaasti kanssa sitä mieltä että "huonompi" mäennousukyky johtuu vaan siitä että tasaisella pääsee kovempaa. Ainakin sen mäen ajaa nojakilla mukavammin
Ihan vertailun vuoksi olisi kiva tietää minkälaiset välitykset tässä on. Mun kiertyväkettinkisessä on suurin vaihde 5,7 metriä. Sen saa poljettua tasaisellakin "loppuun"
Sprinttinä täysillä tehoilla kenkä klossista kesken kiihdytystä irroten silti ajoin nojakilla nopeammin kuin triathlon pyörällä Linnanmäen alaosan. VAsta alle puoli vuotta nojailua takana. Eikä ole sportein malli kumpikaan pyörä luokissaan.
Minusta alkaa tuntua, että pidempään nojapyörällä ajaneena tilanne on nykyään niin, että pystypyörällä menee huonommin ylämäet kuin nojapyörällä. Kumma juttu, mutta siltä tosiaan näyttäisi nykytilanteeni.
Ajotyyli pystärillä on muuttunut nojapyöräilyn myötä. Sinäkään et nouse enää putkelle runttaamaan vaan ajelet herrasmiesmäisesti satulalla istuen Näin ainakin itse teen, seisten ajaminen tuntuu jopa vaaralliselta ja hallitsemattomalta kun joskus erehtyy kokeilemaan
En tiedä asiasta mutta ylämäkiä on niin monenlaisia. On ylämäkiä ja sitten on ylämäkiä. Pojat ajoi tänään Tourilla (hieno etappi!) yhden sellaisen ylämäen, jonka kun joku joskus ajaisi nojapyörällä edes hiukkasen kovempaa niin olisi sitten muutakin kuin puhetta ja legendaa.
Jukka nosti esille tärkeän asian, tri pyörälläni nousut teen peffa penkissä. Ennen nojapyörän ostoa jo. En ole mitannut seisten polkien tri pyöräni nousunopeutta Lintsillä, joten voi olla, että menisin silti nopeammin tri pyörällä mäen noin ajaen. Tuntuma on, että en pääse samaan kadenssiin nojakilla huipuissa, mutta ehkä voimat riittävät isomman välityksen käyttöön nyt nojakilla kuin tri pyörällä viime vuonna. Lihaksia jaloissa on enemmän nyt silmin nähden.