Nojapyöräfoorumi

No tuli mulle mieleen että oliskos mun tarttenut tulla moikkaamaan sitte ku saavut Kaarinaan, on meinaan sen verta harvinaista nähdä tällä suunnalla toisia nojakisteja ?

Huoltoauto come to the rescue päivää etuajassa. Kintut kipeyty isännällä, joten huomenna matka jatkuu autolla. Saa raportoida itse kunhan laitteet latautuvat.
Ekniemen lomakylä Kemiössä on tosiaan parhaat päivänsä nähnyt, eikä nekään olleet loistokkaat. Olemme ainoat (vähän) maksavat asiakkaat. Yksi asuntoauto tuli respan sulkeutumisen jälkeen ja pykäs terassin meiän mökin ikkunan alle. Tilaa olis ollut...

Premnas kirjoitti:

No tuli mulle mieleen että oliskos mun tarttenut tulla moikkaamaan sitte ku saavut Kaarinaan, on meinaan sen verta harvinaista nähdä tällä suunnalla toisia nojakisteja ?

Tää olisi ollut kivaa mutta ilmeisesti nojakki saapuu nyt Kaarinaan auton katolla, valitettavasti. Kännykällä ei viitsi kovin pitkää tarinaa kirjoittaa, mutta lyhyesti: eilen jo vähän oireillut akillrsjänne ärtyi siinä määrin että en viitsi kiusata sitä enää viimeisellä päivämatkalla kun ei ole pakko. Ukko muuten olisi jaksanut vallan mainiosti.

Tuun Premnas muokkaamaan meitä Piispanrantaan. En osaa sanoa tarkkaan mihin aikaan ollaan perillä, mutta soita vaikka jos olet tulossa, laitan numeron yksärinä.

Noniin, 3. päivä vähän jälkijunassa:

Ekniemessä nukutti niin makeasti että heräsin 11 tunnin unien jälkeen aamuyhdeksältä. Päätin samantien että Salon luultavasti levoton kaupunkileirintäalue jää väliin ja tulen tänne toiseksikin yöksi.

Aamupalaa nassuun ja leiri kasaan, ja nokka kohti Wästankärrin lammastilaa, jossa pitäisi olla kahvila ja kartanomyymälä. Vaan eipä se ollutkaan aamupäivällä klo 11 auki, enkä viitsinyt jäädä tunniksi odottamaan. Jatkoin siis matkaa ilman aamukahvia. Jotenkin nää mun reittivalinnat tällä reissulla noudatti sama kaavaa, ei palveluita missään

Suunistin hiukan epävarmalle reitille wästankärrin ja Mjösundin välimaastosta lähtevälle Neljän tammen tielle, josta piti google mapsin mukaan päästä läpi, kun taas pyöräilijän GT-kartta ei ollut samaa mieltä. Kun risteyksessä ei olut umpiperän merkkiä, lähdin polkemaan. Tie olikin yli puolet reitistä Kemiönsaaren päätielle asvaltoitu, eli sitä oli varsin kiva polkea. Maasto kumpuili ja muutama tiukempikin nyppylä reitille mahtui, mutta ei mitään kovin rankkaa. Kivoja peltoaukeita ja kesämökkiasutusta. Rissun ekat sadekurot satoi niskaan, mutta vaatteet kuivuivat melkein nopeammin kuin vettä tuli taivaalta.

Valitettavasti aamupäivän mittaan jo toisena päivänä hiukan oireillut vasen akillesjänne alkoi kipeytyä ihan toden teolla. Ajaessa tunnustelin sitä, ja lopulta pitäessäni munkkikahvitaukoa huoltsikalla ennen Dragsfjärdiä tulin siihen tulokseen, että päivä jää reissun viimeiseksi ajopäiväksi, kun tarkoitus on hauskanpito eikä itsensä rikkominen, ja aihtoehtoja on. Soitin Yaanalle ja sovittiin että huoltoauto tulee Kaarinan sijaan jo illalla leirintäalueelle, josta otan mökin molemmille ja loppureisu menee automatkailuksi.

Jalka kipuilen jatkoin polkemista Taalintehtalle, jossa kiertelin kirkonkylää vanhoja rakennnuksia ihmetellen. Edellisen päivän raunioarvoituskin sai osan ratkaisuaan, kun ihan vastaavia rakennuksia oli rivissä Taalintehtaan keskustassa. Olivat vanhoja ruukin pajoja, joten ilmeisesti Trollshövdassa on ollut myös ruukkitoimintaa joskus. Viimeinen pala arvoitusta löytyi sitten Fiskarsin Ruukin museosta seuraavana päivänä, kun siellä oli näyttelyssä masuunikuonaa, ja maininta Trollshövdassa olleesta masuunista. Eli kyseessä oli kuin olikin vanhan ruukin rauniot ja tiilet on tehty masuunin kuonasta.

Taalintehtaalla nautin myös päivän pääaterian venesataman Portside-ravintolassa, joka osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, ulkoa kun vaikutelma oli normaalista venesataman juottolasta, joten odotukset ruuan suhtene ei olleet korkealla , mutta paistettu kuha oli hyvää eikä valkoviinissäkään ollut valittamista

Takaisin leirintäalueelle päätin polkea suoraan saaren päätietä, vaika se onkin tylsaa ajettavaa ja varsin vilkaasti liikennöity. Halsin kuitenkin minimoida atkan ja rasitukset, ettei jalka vaurioidu enää enempää kuin on pakko. Harmi sinänsä, varsinkin kun polkeminen sujui kipua lukuunottamatta parhaiten koko reissussa, tuntui että suorastaan lensin (ei nyt puhuta kuitekaan vauhdeista mitään tai lowrider- ja kinnerimiehet nauraa itsensä tärviölle

Kemiössä poikkesin vielä katsastamaan paikkakunnan komean kivikirkon, johon ei valitettavasti päässyt sisään tällä kertaa, ja poikkesin vielä muutama kilometri ennen leirintäaluetta ostamassa tien varren lähiruokakojusta litran herneitä ja kanelipullat iltakahveille, jotka oli luvassa kun huoltoauto saapuu.

Möki maksoi 35 euroa per yö, ja varasin samantien saunankin 15 eurolla. Juttelin jonkin aikaa niitä näitä leirintäaluetta hoitavan mopopojan kanssa, joka esitteli ylpeänä samana päivänä hankimaansa kulkupeliä. Mähän en tajua mopojen päälle mitään mutta nuoren pojan intoa oli hauska katsella, taisi olla eka oma hankinta ekoilla kesätyörahoilla

Akillesjäne tuntui oudolta ajon jälkeen, se ikäänkuin "narisi", ääntä ei sentään kuulunut mutta en osaa tunnetta paremmin kuvata. Sormilla kokeillessa tuntui kuin jänteen ympärillä oleva tuppi jotenkin liikkuisi jänteen päällä löysänä, ärtynyt jännetuppi kenties? Kävellessä kipua ei juurikaan tuntunut, mutta päättelin että päätös lopettamisesta oli varmaan oikea.

Huoltoauto saapui aikanaan, ja saunottiin ja kokkailtiin iltapala ja painuttiin pehkuihin, illan mittaan alueelle tuli meidän lisäksi yksi asuntoauto, eli rauhassa saatiin olla

Reissun loppuyhteenveto tulee erilliseen viestiin kunhan saan kuvat purettua kamerasta ja puhelimesta ja lisättyä kuvat viesteihin oikeille paikoille.

89km 4:50 18,6kmh

Osittain tuttuja maisemia ja hyvää kerrontaa. Kurja nuo jalkaongelmat, toivottavasti ei tule isompia ongelmia.
Huoltoautokin varmasti on parhaimmillaan silloin kun tulee ongelmia tai matka on pitkä.
Hienoa kertomusta, mukava lukea.