Nojapyöräfoorumi

Eilen kävin vaihteeksi pyöräilemässä tällä. Matkaa kerty n.70 kilsaa, keskari 27,1 km/h:ssa ja keskisyke 125 hr...

Ei ole ihan täyttä luottoa pyörään. Joten ei uskalla oikein lasketella alamäkiä. Neljässäkympissä rupeaa jo hakemaan jarrukahvaa. Eikä tuota edesauttanut se, että kaaduin pitkästä aikaa. Ihan kävelyvauhdista kun ylitin tietä. Polkaisin hiukan voimakkaammin liikkeellä lähdössä niin etupyörä siirtyi droppareissa ja jumiutui haarukkaan... Syy oli varmaan vaan huolimattomasti kiristetty pikalinkku. Ohjaustankoa kavennettu 8cm. Vielä voisi kaventaa. Saisi paremmin kädet tuettua kylkiin. Niska ja hartianseutu kipeytyy ajaessa. Lisäksi laitoin etuvaihtajan. Vähän huonosti vaihtoi. Pitää koittaa säätää...

eemeli kirjoitti:

Joten ei uskalla oikein lasketella alamäkiä.

Sama ilmiö oli minulla jossakin vaiheessa Pythonilla. Polkien meno tuntui turvalliselta, mutta rullatessa ei, varsinkaan kovemmassa vauhdissa. Piti vähän hakea missä asennossa jalkojen pitää olla jotta tuntui turvallisimmalta. Pahimmalta tuntui kampien asento jossa toinen jalka on suorassa, parhaalta asento jossa kummankin jalan sylikulma suunnilleen sama. Tässä videossa näkyy aika hyvin, vaikka rullauspätkät ovat aika lyhyitä: http://www.saunalahti.fi/jukkviir/python.mpg

Jukka

On lohdullista , kuulla että muillakin sellainen tunne alamäesssä . Luulin itse olevan ainoo , joka saa vatsanpohjaan tunteen että lujille ottaa. Sit päättelin , että mitä enenmän jännitän . Sen enenmän tuntuu pyörä vikurilta, se on varmaan luonollista . Kai selkäranka oppii ajankansa tähän ominaisuuteen ja oppii oleen rennosti .

jviirret kirjoitti:

eemeli kirjoitti:

Joten ei uskalla oikein lasketella alamäkiä.

Sama ilmiö oli minulla jossakin vaiheessa Pythonilla. Polkien meno tuntui turvalliselta, mutta rullatessa ei, varsinkaan kovemmassa vauhdissa. Piti vähän hakea missä asennossa jalkojen pitää olla jotta tuntui turvallisimmalta. Pahimmalta tuntui kampien asento jossa toinen jalka on suorassa, parhaalta asento jossa kummankin jalan sylikulma suunnilleen sama. Tässä videossa näkyy aika hyvin, vaikka rullauspätkät ovat aika lyhyitä: http://www.saunalahti.fi/jukkviir/python.mpg

Jukka

Aivan identtisiä python kokemuksia. Heh.

Ei Pythonkokemusta, mutta tosi vakaa Streetmachinekin on hankalasti ohjattava pienissä vauhdeissa, jos jännittää keskivartalon jäykäksi. Hienosäätömahdollisuudet ohjaukseen poistuvat ja jäykkää vartaloa heittelee töyssyt enemmän. Rentous on kuningas. Miten paljon se Pythoneissa ja MBBssä vaikuttaa, tiedätte enemmän.

Ajettavuudessa ei mielestäni ole vikaa. Ei ole vain luottamusta omaan kädentaitoon. Kestääkö pyörä kasassa. Vielä kun kapeat renkaat alle niin pää sanoo, ettei kovenpaa...

eemeli kirjoitti:

Eilen kävin vaihteeksi pyöräilemässä tällä. Matkaa kerty n.70 kilsaa, keskari 27,1 km/h:ssa ja keskisyke 125 hr...

Ei ole ihan täyttä luottoa pyörään. Joten ei uskalla oikein lasketella alamäkiä. Neljässäkympissä rupeaa jo hakemaan jarrukahvaa. Eikä tuota edesauttanut se, että kaaduin pitkästä aikaa. Ihan kävelyvauhdista kun ylitin tietä. Polkaisin hiukan voimakkaammin liikkeellä lähdössä niin etupyörä siirtyi droppareissa ja jumiutui haarukkaan... Syy oli varmaan vaan huolimattomasti kiristetty pikalinkku. Ohjaustankoa kavennettu 8cm. Vielä voisi kaventaa. Saisi paremmin kädet tuettua kylkiin. Niska ja hartianseutu kipeytyy ajaessa. Lisäksi laitoin etuvaihtajan. Vähän huonosti vaihtoi. Pitää koittaa säätää...

Sama havainto mullakin, laskettelen isot mäet vapaalla siksikin, koska välitykset loppuu kesken (ei etuvaihtajaa).
Niska kipeytyy mulla nykyään pitemmällä matkalla kun nojakulma alle 40 astetta. Niskatuki on kokeilua vailla.

Nojanalle kirjoitti:

On lohdullista , kuulla että muillakin sellainen tunne alamäesssä . Luulin itse olevan ainoo , joka saa vatsanpohjaan tunteen että lujille ottaa. Sit päättelin , että mitä enenmän jännitän . Sen enenmän tuntuu pyörä vikurilta, se on varmaan luonollista . Kai selkäranka oppii ajankansa tähän ominaisuuteen ja oppii oleen rennosti .

Juuri näin! Tottuminen tosin vie enemmän aikaa kun luulin, aluksi oli jotain 300 km jolloin tuntui joka kerralla edistymistä, sen jälkeen tuntuu polkevan paikallaan

Kaikkien MBB-pyörien stabiliteetti paranee, kun kuski keventää takapuoltaan ja tukee painon selän ja jalkojen varaan. Ei sen takapuolen ilmassa tarvitse olla, mutta kevennettynä. Mitä korkeammalta selästä kuskin hitausvoimat siirtyy runkoon, sitä stabiilimpi systeemi -ainakin teoriassa. Se on vähän kuin ylinotkea lauta ojan yli. Kestää hyvin, kun astutaan pitkä askel laudan pään läheltä toiselle, vaikkei lauta kestä keskelle astumista. Paitsi teoriassa, myös käytännössä ainakin oma kokemukseni on tällainen. Pythonilla on tällä tekniikalla tukevan tuntuista rullata, mutta alamäkeen polkeminen ei onnistu minulta ainakaan vielä. Harjoitellaan taas Nokialla.

Eemelillä saattaa tulla kiire tottua MBB:hen ennen Nokiaa. Ensimmäiset 300km Flevolla olin varma, ettei tällä ajamisesta tule mitään. Koskaan. 600km mennessä pystyi jo vähän rennommin ajamaan, ei väsynyt enää niin nopeasti, eikä vauhti pelottanut, mutta tiesin että matkapyörää tästä ei tule, 30km max. Nyt 800km kohdalla pystyy jo 60% ajasta ajamaan ilman käsiä ja ajattelematta. Päivälenkitkin ovat nousseet sinne 60km tuntumaan. Näyttää siltä, ettei tätä tämän kesän aikana vielä kunnolla opikaan.

Nokialla on hyvä rata opetella ...

Eemeli on kuitenkin "pythonautti"

PW kirjoitti:

Eemeli on kuitenkin "pythonautti"

Heh, kas mäkin olen näköjään saavuttanut arvonimen. Kehtaisko tuon laittaa viralliseen allekirjoitukseen? Huomasin tänään sposteja lukiessa, että "Ajoulla" on hauska lisäys allekirjoituksessa->Velomobiilisuunnittelija ...

Tänään 79 kilsaa ja keskari 28,6 km/h:ssa... Aikalailla kaikki oli pelissä.

Ohjaustankoa kavennettu ja penkin päällinen lisätty. Alkaa olemaan Nokia kunnossa. Niska ja hartiat tulee edelleen kipeäksi, mutta hengittäminen jo helpompaa. Huomenna ehkä vielä lyhyt lenkki. Sitten pitää jo huilata Nokiaa varten...

Tänään 47 kilsaa ja keskari 24,2km/h:ssa...

Tarkoitus oli vain ajella kilometrikisaan kilsoja. Lisäsin niskatukeen vielä pari kerrosta telttapatjaa. Nyt pystyi nojaamaan jo kohtuu rennosti. Ilman käsiäkin pystyi jo ajamaan eli kyllä se rentous sieltä pikkuhiljaa löytyy... Tuttu kilpapyöräilijä tuli ylämäessä ohi ja jäi hetkeksi siihen juttelemaan. Ylämäen jälkeen tulee yleensä alamäki. Aika iso ero oli rullaavuudessa meikäläisen eduksi...

Onko tässä siis penkin kulma noin 20 astetta. Siellä hujakoilla se oli ekassa kuvassa jossa penkki oli kiinni. Kuva on vaan niin vinosta otettu ettei ihan varmuutta ole miten sitä pitäisi aivoille projisoida että sen mittaisi oikein.