Nojapyöräfoorumi

Käytän ruuan valmistuksessa hiiliteräspaistinpannuja. Niihin muodostuu ajan oloon musta pinta, joka parhaimmillaan vastaa tarttumattomia pinnoitteita. Eilen tein korkeareunaisessa pannussa hapankaalikeittoa ja jälkeenpäin hämmästyin, kun kaikki vaivalla paistamani musta pinta oli hävinnyt ja kirkas teräs hohti pohjalla. Vasemman puoleisessa pannussa näkyy musta pinta, jollainen toinen pannu oli. Hapankaalin happoko tämän teki?

Joo happokylpy.

Tuolla keitolla vois putsata ketjutkin varmaan

Katkeavatko ketjut happokylvyn jäljiltä ensimmäisellä kovalla polkaisulla? Vai jo ennen. Nimimerkillä älkää ihmeessä syökö maun puolesta Rasilaisen tuotteita, henk. koht. boikotissa. Saksalaista valkoviinihapankalia syö mielellään pienissä määrin sopivan kylkiäisen kera, joten ei ole yleinen makuaistikolari hapankaalin kanssa kyseessä. Heräsi kysymys, pitäisikö tarjota sitruunamehua ketjuille tai ohjainputkille hehe? Yhden ruoan ph arvolistan mukaan sitruunan ph on 2. Löytyy Sicilia täyssitruunamahua valmiiksi. Suu kiittää sitruunamehusta, jos ei ole ksylitolia tjms. apuun(löytyy), mutta aineenvaihdunnassa sitruuna hajoaa voimakkaan emäksiseksi, mutten ole nähnyt ph arvoa hajoamistuotteille. Ei ihan intuitiivista. On sitten eri juttu, mikä hajoaa emäkseksi, joten en tiedä, hajoaako täysmehu emäksiseksi, vai ei.

Onkohan keitto turvallista syödä, kun on noin vahvat kerrostumat wanhaa tawaraa liuotettu mausteeksi?

vaaka kirjoitti:

Onkohan keitto turvallista syödä, kun on noin vahvat kerrostumat wanhaa tawaraa liuotettu mausteeksi?

Hiiltynyttä rasvaa, sokeria ja valkuaista ja rautaoksidia gramman sadasosia per kattila. Grillatussa makkarassa pahimmillaan kymmeniä kertoja enemmän per pötkö. Sitäpaitsi valurautapadassa ja pannussa keitelty melko kauan jos vaikka mitä.

jori kirjoitti:

Sitäpaitsi valurautapadassa ja pannussa keitelty melko kauan jos vaikka mitä.

Mulle suositeltiin lapsena anemiaan ruuan laittamista valuraudalla. Äiti otti neuvosta vaarin ja saatiin usein lettuja ja mansikkahilloa

Tänään ryhdyin murheellisena paistamaan jauhelihaa "pilatussa" pannussa ja ihme tapahtui: non stick ominaisuudet olivat tallella, vaikka väri vaihtui! Onkohan niin, että teräksen mikrohuokosissa palanut pinta säilyi? Jori varmaan osaisi tähän jotain tieteellistä sanoa. Uutena pannuun tarttui kaikki kiinni sekunnissa, niin että rautalastalla joutui hikipäässä raapimaan irti.

Ennen pannut kun oli valurautaa , ne säänöllisen välein poltettiin puhtaaksi . Sitten kuumana siveltiin läskillä . Niin huokoset täytty puhtaalla rasvalla. Pannu ei koskaan pesty missään koneessa , eikä millään astianpesuaineella. Kuumana vaan pyhkäästi puhtaaksi , annettiin vähän läskiä pintaan . Niin pannu oli aina kunnossa seuraavaan paistoon , näin meitä talouskoulussa aikanaan neuvottiin . Nyky pannut on kaikkee muuta kuin kunnon pannuja. Kaikenlaisia pinnotteita tyystinsä täynä , kuka niistä tietää mitä niistä liukenee. Läskillä kyllästetystä pannusta lähti omat karsiogeenit , mutta elettiin kun ei niistä tieretty.

Juuri nuilla metodeilla hoidetaan hiiliteräspannuakin. Olen kyllä ollut tyytyväinen. Paluuta tefloniin ei ole.

jori kirjoitti:

vaaka kirjoitti:

Onkohan keitto turvallista syödä, kun on noin vahvat kerrostumat wanhaa tawaraa liuotettu mausteeksi?

Hiiltynyttä rasvaa, sokeria ja valkuaista ja rautaoksidia gramman sadasosia per kattila. Grillatussa makkarassa pahimmillaan kymmeniä kertoja enemmän per pötkö. Sitäpaitsi valurautapadassa ja pannussa keitelty melko kauan jos vaikka mitä.

Juu ja mitä biohajoamistuotteita ja ties mitä öhkömönkiäisiä tulee päälle sekä mitä yhteisreaktioita tulee pannun ja kumuloituneen ikääntyneen moneen kertaan lämmitetyn biomassan ja ulkoisten asioiden, kuten pölyn ja villihiivojen interaktioista? Tunnettu ilmiö on ravintoloissa se, että vanhat paistinalustat ja pannut yms. keräävät aromeita aiemmista keitoksista ja maustavat paremmanmakuisiksi tuoreet ruoat kuin uusi väline. Eikö perussääntö ole, että kaikki hyvänmakuinen on epäterveellistä?

Polyaromaattisten hiilivety-yhdisteiden suurin tiheys Suomessa ruoassa on kahvissa, mutta vuosituhannen vaihteessa lukemani artikkelin mukaan eniten noita karsinogeenejä saa leivästä, kun sitä syötiin paljon enemmän kuin kahvia tulee. Seurauksena leipomot paistavat nyt leivät vaaleammaksi jättäen. Jolloin entiseen verrattuna syntyy vähemmän syöpää aiheuttavia aineita. Poltto ja grillaus on pahasta, varsinkin karrelle käryttäessä. Siten makkara voi tosiaan olla pahasta kärtsättynä.

Meidän taloudessa ollut teräspaistinpannu jo yli 30 vuotta, ja sama pannu jatkaa niin kauan kun elonpäiviä riittää, mutta pannu jatkaa elämää kuin olisi juuri koeajettu.
Vesi pesun jälkeen kuivaus talouspaperilla ja tilkka halpaaruokaöljyä pintaan ja odottamaan seuraavaa käyttöä.
Tuo öljy kannattaa laittaa kuumaan pannuun niin imeytyy huomattavasti paremmin pintaan eikä ruoka pala kiinni seuraavalla käyttökerralla.
Siis vaivattomampi kuin teflonpannut mielestäni, ja voi käyttää teräslastaa kokkaukseen ja puhdistukseen.

T Jouni.

Lisäys vielä

Rautapannusta liukenee ruuan joukkoon aina rautaa hiukan jota välttämättä emme muun ruuan yhteydessä saa riittävästi.
Rauta on elimistölle tärkeä rakennusaine.

Tietysti tässäkin pitää muistaa ettei käristä liikaa makkaroita mustaksi / karsinogeenien haittavaikutus.

T Jouni

Tämä on yksi syy miksi olen hylännyt teflonit.

Mitkä hiiliteräspannut sulla on?

Onko hiiliteräspannu eri asia ku valurautapannu?
Kävin paistinpsnnukaupassa, suurin osa oli alumiinia ja pinnotettu jollain - teflonia, keramisia ym.
Yks valurautanen oli, jätin viel sinne ku meni sormi suuhun.
Onks hyvii vinkkei?