Olka-akselin tekemisessä tärkeintä on tehdä jigi, jossa saa aikaan aina samana pysyvän kulman ja mieluusti myös offsettia yhteen hitsattaville putkille. Vähimmillään tähän riittää kulmaraudat, jotka on hitsattu kiinni jäykkään alustaan haluttuun kulmaan niin, että kulman kohta jää vapaaksi hitsaustoimille.
Offsetti tehdään laittamalla toiseen kulmaan sopiva koroke, latta tai suorakeideputki putken alle ennen liimauspuristimilla tehtävää kiinnitystä. Toisen puolen peilikuva olka-akselia tehdessä koroke pannaan vastaavasti kiinni toiseen kulmarautaan.
Tässä menetelmässä putkien sovitukset täytyy viilata käsin varaamalla, eli putken pään mukaan toiseen putkeen piirtämällä, mutta ei se ainakaan minusta mikään työläs tehdä ole. Tottakai ne voi tehdä myös reikäsahalla poraamalla, mutta tähän tarvitaan toinen jigi.
Offsetti voi kovasti vinoja casterkulmia käytettäessä olla akseliputkien halkaisijaa suurempi, milloin tietenkin väliin täyty sovittaa välipala, jonka voi tehdä myös vaikka samasta putkesta. Tämän asennolla ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä, joten sen voi akseliputkien ollessa kiinni jigissä säveltää melko vapaasti.

Kuten aiemminkin olen sanonut, olka-akseleihin liittyvät kulmat saavat ne näyttämään vaikeilta ja ovatkin vaiheita hahmottaa mekanismin mielessä, mutteivät kuitenkaan niin vaikeita valmistaa, kunhan ensin on selvää, mihin kulmaan ja mihin offsettiin liitos tehdään. Ongelma ei siis ole valmistusteknisesti kummoinen. Vaikeampaa on hanmottaa, mitä pitää yrittää. 