Nojapyöräfoorumi

Ideoita löytyy ja jos matala katettu kaksipyöräinen ei olisi rannikkopuuskissa routavaurioilla vaarallinen, saattaa velomobiili pudota tärkeysjärjestyksessä, kun aerodynaamisempi, kevyempi ja pienemmällä vierintävastuksella varustettu vaihtoehto voisi ehkä toimia.

Ideana ja esikuvana toimi allaoleva pyörä.
http://www.toxy.de/index.php/en/products/toxy-zr
Penkin korkeudeksi luvataan huima 17-25 cm! Alin mihin olen törmännyt kaupallisia nojakkeja katsellessa. 406 takarenkaalla ei kai takavaihtajan rissojen kotelolla ole paljon maavaraa, joten jos koteloa jatkaisi renkaiden suojaksi, voi tulla maaston tarkkailun tarve vaurioiden välttämiseksi. Noin matala penkki antoi toiveita välttää osan tasapainoa haittaavien puuskien voimasta, kun tuuli on hitaampi matalalla kuin korkealla. Tämän havaitsin rreippaan vieressä Streetmachinella ja hän Geckolla ajaessa Hietaniemen minigolfradan viereisellä tiellä ennen mutkaa etelään, joka vie Hietsun uimarannan ravintolalle. Tuuli tuli ravintoloiden pohjoispuolisten kumpujen yli ja rreipas ei tuntenut kovaa vastatuulta istuessaan noin Toxyn penkin korkeudella. Minä kuuntelin tuulen huminaa korvieni ympärillä 63 cm penkin korkeudella.

Toxyssä istuinkulmaksi ilmoitetaan 28 astetta, mikä on 7 astetta enemmän kuin tuunatulla 58 cm penkinkorkeuden Streetmachinellani. Ja kun minulla istuimen yläosa ei kaarru eteen yhtä paljon kuin näkemissäni kaupallisissa penkeissä, efektiivisesti olen tottunut suurempaan takakenoon. On väsyneenä pitkän matkan lopussa keskittymistä vaativaa, jotta täysi kontrolli säilyy. Eli ei ihan joka kerta, välillä tulee kapeita tahattomia poikkeamia ja ylämäiden ulkopuolellakin silloin tällöin. Sikäli pystympi istuinkulma noin alhaisessa istuimessa hyvä, että se kompensoi jonkun verran mataluuden lisäämää kiikkeryyttä.

Ei ole riittävästi kokemusta edes keskikorkuisista istuimista, jotta voisin arvioida vähintään 7 asteen pystymmän istuinkulman ja max. 41 cm alemman penkin korkeuden kiikkeryyttä. Pitkään matkaan, eli väsymykseen ja herpaantuvaan keskittymiseen menee käyttötarkoitus, joten mitä raati on mieltä, vaatiiko noin matala penkki ja istuinkulma experttiä tasapainoilijaa ja ohjaajaa? Puhutaanko ohjauksessa ja vikuroinnin välttämisessä ohjaustarpeeltaan vain pään kevyttä kallistelua kaikilla nopeuksilla, vai onko yhtä vakaa kuin touring käyttöön sopiva junan vakaudella tehdasasetuksissa oleva Streetmachine, josta tuli äkäisen sporttinen nopeudeltaan ja käyttäytymiseltään. Ja vaatii jo löperöä ohjausta reitiltä poikkeamiin. Ekan vuoden kuskina ja aina heikkona tasapainoilultani sportimmassa versiossa Streetmachine kyllä vaatii enemmän kuin pystyn toistettavasti pitkän päälle hallitsemaan pyörää. Vielä ei ole pelottanut, mutta 100 % suorituskyky aina puuttuu.

Toxyssä on keskiö korkeammalla penkkiin nähden kuin Streetmachinessa, joten nokkakatteen sekä sisäsäilytystilan tarve on pienempi kuin Streetmachinen kattamisessa. Mitä ei ehkä koskaan tapahdu, kun tuuli on töninyt yhdellä kassillakin noin korkeaa pyörää. Toxy on 7 kg kevyempi, joten se tasoittaa jotain jalkojen pienempään verenpaineeseen noin sportilla pyörällä mäkien kiipeämisen lisähaastetta keskiön lisäkorkeudesta johtuen. Streetmachine on huonompi aeron osalta. Huonoin näkemäni kaupallinen aeroltaan nojakeista. Wanha. Siksi ja Toxyn hinnakkuuden vuoksi rakentaminen summittain tuonne päin voisi olla ok. Optiolla muokata 2t3 deltaksi, jos ei toimi. Jos raati peukuttaa ajettavuutta pää usvassa väsymyksestä ja uskallan kokeilla moista.

Onko tuollainen geometria kiikkerä ja vain pieniä pään liikkeitä sietävä, vai voiko sillä ajaa pitkää retkeäkin korkeintaan keskinkertaisilla hallintataidoilla varustettu kuski? Entä tottumallani 21 asteen istuinkulmalla. Tiivistettynä kuinka kauheasti ohjauksen nopeus sekä herkkyys kasvaa pudotettaessa istuinta kolmasosakorkeuteen ja onko kuolevaisilla asiaa pientareajoon pitkillä reissuilla? Kapeus on esimerkillinen 58 cm, mikä on hienoa kaupungin vilinässä.

Nousu ja istuuntuminen polven lievästä kulumasta kärsivälle on ongelma. Tiedän pitkistä reissuista, että jalat ovat tyhjät, jäykät ja kramppiherkät korkean penkin kanssakin. Siinä on miinus, jota pitäisi aeroeduilla katteineen voittaa toivottavasti tuulineutraalilla hallinnalla ainakin 20 m/s tuuliin asti väsyneenäkin. En halua riskeerata terveyttä ja pyörää hyytyneenä ajaessa kaikissa olosuhteissa, joissa muuten ajaisin. Ei ole paljon turvavaraa 20 m/s tuulensiedossa täällä päin.

En kuvista osaa Toxystä sanoa, onko kääntyväkeskiöinen, vai kiertyväketjuinen. Teksti oli hieman epäselvä, mutta arvaisin ensimmäiseksi ketteryysvaatimuksiltaan. Olen pituudeltani alarajoilla tuolle pyörälle. Toxy taittuu pieneen tilaan. Katteista riippuen voi omatekele jäädä pitkäksi ja siten ulos vuoden ympäri. Ei hyvä, mutta kerrostaloelämää ja kielto tuoda kämppään pyörä grr. Omatekeleestä on kai pakko irrottaa katteet talvella ja viedä katteet varastoon .

35 mm renkailla olen ajanut ja jouset itse tekemisessä voivat olla huono homma kokemuksen puutteesta johtuen. Jos ottaisin painorankkua leveästä renkaasta, joka on lattapohjainen tyyliin 50-60 mm leveä, lisääntyisikö tuulensieto ja ohjauksen epätarkkuuden sieto? Sekä vähenisikö herkkyys ohjausliikkeisiin?

Kaikki kommentit ovat tarpeen.

Kuskillisen kuvan kanssa on helppo sulkea läpinäkymätön kate pois

Lyhytjalkaisen on hankala laskea keskiötä kovin alas. Ei mahdu rengas kääntymään.

Kiertyväkettinkinen on kyseinen pyörä.

Kyllä mä vähän nokkaongelmia osasin pelätäkin. Läpinäkyvät eivät kuulemma aloita kovin hyvinä ja samentuvat käytettäessä.

Vähän tuo open cockpit ohjaustanko ja kuulemma tiukka kääntyminen Toxyssä epäilyttää. Eipä Toxy sitten sivuillaan kehdannut kääntösädettä metreinä ilmoittaa... Noin matalassa pyörässä ja tuulisietoisuus huomioiden ajattelin, että jos ei tule etukatetta tai se on minimaalinen, ehkä sisäparkkikin onnistuisi. Ainakin jos onnistuu lyhyemmän pyörän tekemään. En vain tiedä, paljonko reaalimaailman tappiota ilmanvastuksessa tulee eri tuulioloissa swb vs clwb vs lwb. Ja miten merkittävää ohjauksen vaikeudelle akselivälivaikutuksista tulee. Streetmachine on swb ja melkein mahtuu mukavasti kattamattomana kellariin.

Tarkastamatta tarkkoja senttimittoja, Toxy taisi olla pidempi ja suuremmalla akselivälillä oleva kuin Streetmachine, joka on jo pitkä ahtaaseennpyöräkellariin. Joten pahalta näyttää sisämajoitus, jos ei tee etuvetona, kuten Toxy ja tee taitettavaa tai kahdesta palasta yhdistettävää. Tai useammasta 2t3 versiona. Kaksipyöräisenä matala painopiste on hyvä juttu, jos haluaa lisätä toisen raiteen kolmannella pyörällä. Toki kompromissihan se olisi.

Mitä muuta kiikkeryyteen vaikuttaa kuin akselivälin pituus ja penkin korkeus? Jätön tarkka määritelmä on minulla hakusessa, kun en vielä ole saanut aikaiseksi tutkailua. Lähinnä huolestuttaa kallistusten nopeus ja virheherkkyys. Kuinka pahasti kuskin akrobaattisuustaitoja vaaditaan, kun peffa viistää maata?

Hmm miten tiukasti kiertyväkettinkinen voi kääntyä ja lyhentyykö ketjujen kestävyys paljonkin suorana pysyvään ketjuun verrattuna. Entä vaihdepakka?

Miten lyhyet kammet vaikuttavat tuossa? Eikö sääri jää alemmas oc tangoista? Jolloin ehkä osaetukatteen ainakin voisi tehdä. Mahdollisesti. Jos tiputtaa ohjaustangon vastaavasti alemmas, katekin vajaana aunakin voisi jäädä alemmas pois näkökentästä. Eikö kantapään osumisriski eturenkaaseen käännettäessä vähene? Kääntyvä ketju olisi säästöä jalan jänteille kääntyväkeskiöiseen verrattuna. Joten hyvästä polven vaivojen lisäämisen välttämisen kannalta.

Gekkossa on n. 30 cm penkin korkeus eli sun ei tarvii mennä noin matalalle välttääksesi suurimman osan tuulesta ja kauounki ajo erittäin matalalla on todella v-mäistä kun ei näe pienimmänkään esteen yli kunnolla eikä pysty erottamaan kuoppia yms. yhtä helposti joka on todella matalalla ajokilla erittäin tärkeetä koska maavara on niin olematon eli suosittelisin jotain n. 26 cm korkeutta joka antaa edes hitusen maavaraa ja hivenen lisää korkeutta josta nähdä esteiden yli ja bongata kuoppia.
Performerilta saisi low racerin jossa istumakorkeus on alle 27 cm eli ei kovin paljon ja penkki menee mukavan kenoon. Takaveto ja 26" takakiekko jolloin vaihteistoon et tarvii ihan niin eksoottisen kokoisia eturattaita ainakaan aihan älyttömän monta kun vauhtia on tarkoitus saada.

Hienoa tietää, että 30 cm luokka auttaa noin paljon tuulen välttämisessä. Jos vastaavasti nojaa Toxyä loivemmalla penkillä, ei pää nouse kovin korkealle, mikä vähentää tuuliherkkyyttä. 58 cm penkkikorkeudella aggressiivisella yläosalla pääasiassa 21 asteen kulmassa pysyvä custompenkkini kanssa totesin, että tarvitsen lähelle poskea menevät linssit, jotta näen maahan. Pitää pähkiä katselukulman muutoksia eri istuinkorkeuksilta ja perspektiivin kuoppia piilottelevia ominaisuuksia. Kun toiveena olisi pääosin yksikätinen ohjaus kipeän käden säästämiseksi. Uskoisin käden lepuutus tangon päällä suunnilleen eteen sojoittaen säästävän kipeää kättä tarpeeksi, joten ehkä puolitoistakäsisyyskin voi toimia pitkillä reissuilla. Ainakin vuorotellen yksikätisyyden kanssa.

Unohdin laittaa ohjausrajoitteeni huonojen päivien varalle alkuperäiseen viestiin. Kuten lähes koko kesä tänä vuonna

Juu katselin Titanium Duma -mallia Performerilta, mutta hintava on ja en enää muista ulkoa, mikä epäilytti muissa saman firman malleissa. Luultavasti se normaali, eli 92 cm x seam ja olikohan inseam 76 cm 171 aamulla pituudellani olen useimpiin low racereihin liian lyhyt valmistajien mielestä. Jossain performerin keskikorkeissa malleissa näkyi olevan s koko, mutta ei x seam rajaa. Tosin 155 cm pituudesta alkoi suositeltu kuskin pituus. Kun muissa kokoluokissa oli enemmän dataa kuin s koossa, ihmettelin, missä mättää ja onko saatavilla.

Toisaalta en uskalla sijoittaa edes Performerien hintaa ilman säästämistä ja minulle sopivuuden testaamista. Vauhtia tosiaan olisi tarkoitus pitää. Pitäisi testiajaa erilaisia nojakkeja myös jousitustarpeen setvimiseksi. Olen ollut kerran tuulessa routavaurioisella pätkällä täysjousitetulla hiekalla lähellä syöksymistä ojaan, kun pomppasin luultavasti alle 30 km/h vauhdissa routavauriosta sen verran, että tuuli jaksoi työntää pyörän sivuttain asfaltilta pientareelle. Eka vuosi ajamista nojakilla ja jo nyt noin vaarallinen tapaus. Ei ole pystärillä noin käynyt. Usein muutenkin olen siunannut jousitusta avusta. Törkeässä kunnossa tiet

Useampi teistä on sanonut, että maantiellä ei jousettomuus haittaa. Tähänastisen kokemuksen mukaan olen paljon pyörätiellä ja ne ovat huonommassa kunnossa kuin ajokaistat. En tiedä, voiko täällä ajella niin paljon autojen seassa millään nopeudella. Minusta tulisi kai hitain raaserikuski silti hehe. Yleisin reittini tähän asti pitkillä lenkeillä sisältää 66 % pyörätietä mäkisessä maastossa. Joten kiipeily hidastaa ja olisi 25 km/h lakirajoite pyörätielläkin. Kun on puhuria pidellyt alempi aerompi pyörä vasta normalisoisi ajoa, jos jatkossa kesät ovat samanlaisia. Jos tuulee vähemmän, voi lepäillä enemmän, ajaa pidempiä lenkkejä (auttaa turismissa ja frisbeeratojen bongauksessa!!!) tai selviytyy piennarosuuksista nopeammin, jolloin harvemmat autot ohittelevat. Turvallisuustekijä sitä kautta, mutta routavauriot pomputtavat enemmän.

Miten paljon hankalampi on 30 cm vs 58 cm vs 17 cm penkin korkeus ohjaukselle, varsinkin kallistuksissa?

Muoks keksin, että arvaamisen voi korvata testaamisella. Rahi ja palli mukaan pihalle setvimään erikokoisten esteiden yli näkemistä, niin saa osviittaa vaikeudesta nähdä esteitä. Yllättävät töyssyt ovat pahoja yksikötiselle ohjaajalle vauhdeissa ja kuolemanpuristus koko ajan on vaarallista kivuliaan lisäksi. Istuinkorkeustesissä voi arpoa samalla polhinkeskiliden korkeusvaikutuksia näköön. Kun alempi keskiö on epäaerompi kuin ylempi, kate auttaisi alempaa enemmän kuin ylempää ja alempaan väitetään saatavan lisää polkutehoa ylämäissä. Plus terveysongelmien välttäminen jättämällä enemmän verta koipiin on hyvä. Varsinkin kun käyn kylmänä, joten kohtuumatala keskiö on pop. En ole cf korkeuksia plus katetta pähkinyt yhtään, että voisiko toimia jotenkin. Kai hirmu pitkää nokkaa vaatisi tai ylipientä eturengasta. Se taas on ongelma kanttikivissä ja vierintävastuksessa. Aeroa en pelkää, jos osittainen kate tulisi.

Jos performeria harkitsee niin suurin ongelma on ollut aina jousitus jonka toteutus on yleensä aika kehno, mutta pyörät on muuten ihan kohtalaisia laadultaan.
Tähän asti perfomerilla on ollut vain yhden kokoista penkkiä tarjolla joten heiltä kannattaa tilata pyörä ilman penkkiä jos ei ole 175-185 pitkä jotta saa itselleen sopivan.
Ihme ettet ole vielä ymmärtänyt että koeajo mahdollisuudet nojapyörissä on melkein olemattomia jos ei osta samaa mallia kuin jollain foorumilaisella koska jälleen myyjiä ei ole ja ostat periaatteessa aina sian säkissä.

Olen liian tuore näissä piireissä, että olisin koeajanut tarpeeksi erilaisia foorumilaisten pyöriä. Järkevintä lienee miettiminen, säästäminen ja odottelu, jotta pääsee erilaisia foorumilaisten pyöriä kokeilemaan, jolloin tarkentuu, mistä pitää ja mitä ongelmia voi kiertää sekä ei ja minkä kanssa voi elää.

Kun en ole pyörämekaanikko, jousitus on yksi murhe lisää, mutta käsittääkseni saa olla melko pro, jotta tien päällä korjaa hajonnutta jousitusta. Jolloin KISS sopisi mulle passiivijousituksen muodossa. Ei ehkä elastomeerijousena, kun en kestävyyttä ja oikeaa jäykkyysmitoitusta osaa laskea. Ennemmin istuimen jousituksena ja leveinä, mutta alle läskin levyisinä renkaina. jonkinmoinen iskunvaimennus on jo kipeän käden takia pakollinen, mutta ojaan lentämisen tai auton alle joutumisen välttämiseksi myös koko pyörän tärskyjen pehmennys on erittäin tärkeää minulle. Olen jo liikaa jauhelihaa pysyvästi ottaakseni yhtään lämää lisää.

Tapaamismahdollisuuksia oli harvassa ja eka kerta, kun oli mahdollisuus, olin töiden jäljiltä niin tööt, että säästin paukut katuajoon. Missä astmaoireet kävivät päälle, joten oli aika lähteä kisan jälkeen kotiin lääkkeiden luo. Oireet on, ei diagnoosia ja varsinainen lääkitys puuttuu, mutta astmakohtauslääke on tukehtumista estämään. Ei ole ennen noin kovaa noin pitkään noin kylmentyneenä kaahattu kuin kisassa ja oireet ylittivät reilusti normaalisti siihenastiset treenit. Joten en aiemmin ole tarvinnut kantaa inhalaattoria pyöräillessä ja kisan jälkeen totuus valkeni. Viime viikot olen melkein yhtä pitkiä, mutta hetkin nopeampia vetoja vetänyt ja keuhkot kettuilevat edelleen. Toivottavasti kesälämmöissä ensi vuonna keuhkot toimivat paremmin, kun spurttitreenistä tuntuu olevan apua vähitellen. Kaksi eteen yksi taakse menolla tosin, kun vilustuminen uhkaa joka välissä. Työt eivät mahdollistaneet Merimelojien majan edustalla tapaamisia.

B vaihtoehto olisi oppimisprojektina puljata kokoa ja muotoa sekä eri osien hyvää kiinnitystä sekä säätöä ajatellen. Se onnistuisi miten kuten puusta tehden omin nokin jo omistamillani työkaluilla. Ja projektin kulut oppimisrahoina metallista lopullisen version tekoa ajatellen. Protoilussa selviäisi ohjausmörköjä ja mahdolliset muutostarpeet. Tämän version saattaisi onnistua tekemään jopa jotenkin järkevässä aikataulussa tuurilla. Ehkä jopa ensi ajokauden alkuun mennessä.

Tuossa Dumassa on sama vika kuin Toxyssä. Kate tulee näkökenttään
Tämä vika on oikeastaan kaikissa nopeissa avopyörissä.

Mun kiertyväkettinkisellä voi tehdä u-käännöksen vasemmalle pyörätiellä, kun painattaa renkaan ketjua vasten. Oikealle se on selvästi kankeampi, koska paluurissa on turhan alhaalla ja edessä. Akseliväli siinä on muistaakseni 125 cm.

Näkyvyyttä pitää setviä. Nopeuden luulisi kasvavan millä tahansa raaserilla ja vielä enemmän, jos tulee edes osittain katettu. Täyskatekin voi olla mahdollinen osin läpinäkyvällä nokalla. Jos tekee alas läpinäkymättömän paremmin kiinni olevan osan ja siihen päälle laittaa päälle läpinäkyvän osan. Plussina olisi huollon helppous, jos läpinäkyvän osan kautta pääsee käsiksi huollettaviin osiin, kun tekee irrotettavaksi läpinäkyvän osan ja kuluva optiikkaa huonontava osa on pieni, joten vaihto ei ole niin työläs ja kallis. Sopivalla suunnittelulla läpinäkyvä osa voisi tuurilla olla muodoltaan niin vähän levystä eroava, että työstäminen on helppoa ja nopeaa. Jos yhden akselin suuntainen taivutus tarvitaan, homma lienee helppoa. Kokeillessa ghettoversiota, voi aloittaa läpinäkyvän alueen koon ja äärirajojen hahmottamista pakkausmuovilla. On kotitalouskelmua paksumpaa kelmua. Painoa ei juurikaan ole kummassakaan. Jos järkkyhyvä tuuri olisi, pakkausmuovi saattaisi riittää. Epäilen tosin kovissa vauhdeissa lepattavan.

Tuunatulla Streetmachinella näkökyky 5 m päähän eteen riitti toistaiseksi. En tiedä, tuleeko jatkossa eteen tilanteita, jossa pitäisi esteet väistääkseen nähdä lähemmäs. Aina voi nousta selkänojalta pujotteluissa, jolloin tasapainoilu ja hienotarkkuus ohjauksessa paranee. Jää kinnereitä suurempi aukko kattoon kai sitten, jos sille jättää pelivaraa. Tosin pienikin nousu auttaa paljon. Jos siihen pisteeseen pääsee, että muuta ongelmaa ei ole, voi viritellä visiirin aukon ja pään päälle.

vaaka kirjoitti:

Aina voi nousta selkänojalta pujotteluissa, jolloin tasapainoilu ja hienotarkkuus ohjauksessa paranee. Jää kinnereitä suurempi aukko kattoon kai sitten, jos sille jättää pelivaraa. Tosin pienikin nousu auttaa paljon. Jos siihen pisteeseen pääsee, että muuta ongelmaa ei ole, voi viritellä visiirin aukon ja pään päälle.

Kovin matalan kulman kilpurista voi olla hankalaa nousta kovin tehokkaasti kun keskiö on myös korkealla ja ohjaustanko aika kovasti sylissä, mutta jos urbaaniin ajeluun riittää että pääsee keskusta ulos ja takas eikä yritä juurikaan ajaa siellä niin oppii äkkiä sen sopivan reitin siihen.

Juu vatsalihastreeniä on 21 asteen penkistä nousu esteiden tähystykseen niin, ettei pyörä heilahtele ja käänny noustessa. Onnistumisprosenttini väsyneenäkin on hyvä, mutta parannettavaa on. En murehdi moisesta Streetmachinessa, kun se toimii, mutta ei noin jyrkästä takakenosta nousta vakaalla pyörällä turvallisesti aloittelijan taidoin. Matalammassa pyörässä jyrkkä penkki on ehdottomasti riskitekijä nykytaidoillani. Siksi on hyvä suunnitella penkin kulmaan säädettävyyttä helppouden ja taitojen kasvun suhteen sporttisempaan kulmaan. Joten takakatetta ei passaa tehdä ennen kuin on ajokokemusta turvallisesta tähystyksestä ja ohjauksesta minulle sopivalla istuinkulmalla. Kuormaus tosin vaikuttaa asioihin, joten testattavaa riittää.

Kaupallisiin etu itse tehdyssä on kampien lyhennys ja sen mukaan suunnittelu, millä voi vaikuttaa keskiön korkeuteen.

Pyöräteitä ajelen täällä ja en näe ongelmia missään muuten kuin jatkuva kiihdytyksen ja jarrutuksen tarve sekä 90 asteen mutkat. Kun pyöräteitä on, voi niitä käyttämällä välttää autoilijoiden road ragea. Kaupungissa voi säästellä paukkuja ja kun pääsee harvemmin liikennöidylle alueelle, voi avata kaasuhanaa ihan eri tavalla ja silloin töyssyjen pehmitys vasta muuttuu tärkeäksi hengenpitimiksi. Kaupungin tiet ovat niin huonossa kunnossa, että käden kunnon vuoksi on hyvä olla kaupungissakin töyssysuojaa pyörätielaillisissa nopeuksissakin. Jos uskaltaisin kadulla ajella, olisi tasaisempaa ajelu Ja saisi vauhtia kaupungissakin. Olen paikoin kokeillut kadulla ajamista ja todennut näillä risteystiheyksillä ja rajatulla kiihtyvyydelläni, että turha hidastaa autoilijoita. En uskalla tuutata hidastamatta risteyksiin näillä automäärillä, joten vaikka pääsen nopeudeltani liikenteen mukaan monin paikoin, ympäristö ei mahdollista riittävää keskinopeutta turvallisesti. Matalalla pyörällä näkemiseni ja näkyvyyteni huonontuu entisestään.

En mitenkään ole oc ohjaukseen sitoutunut. Nousemisen kannalta minitanko olisi kätevä. Tilleri taittuvana eteen auttaa nousemisessa pois pyörästä, mutta muiden kommentit painopisteen siirtymisestä ohjatessa pistää epäilemään. Kapea tanko mahtuisi paremmin kapeaan koteloon tiukkoihin käännöksiin kuin oc.