KMXkarts Viper R pikatesti
Runebergsgatan 17 Tukholma vaatii koeajovarausta etukäteen ja yhteystiedot löytyvät www.kmxkarts.se
Kaksi päivää sitten kokeilin otsikonmukaista trikeä. Kiva härveli! Penkki on muotoiltu minulle hehe. Pehmeyttä on enemmän kuin Streetmachinessani, mutta en panisi pahakseni lisäpehmeyttäkään pitkiä reissuja ajatellen, kun pyörä on jousittamaton. Ei kyllä lyhyessä ajossa töyssyt haitanneet, mutta en tiedä, kuinka lujaa ajoin, kun ei ollut reiluun testiin mahdollisuutta. Koska vaihteisto ei ollut pitkän varastoinnin jäljiltä parhaassa iskussa ja henkilökunta suositti liikennemäärästä johtuen puistossa hiekkateillä ajoa. Joten epätasaisella alustalla puistossa hiekkatiellä talvimyrskyjen puuromua väistellen mäkeä ylös ja alas sahatessa korkeiden puiden välillä tiesin, ettei gps ole parhaimmillaan. Ja normiasfaltin puutteessa ei tule vertailukelpoista dataa.
Lisämurhetta toi renkaan ja ohjaustangon välissä oleva pieni tila, mistä syystä hanska osui useasti renkaaseen, kun yritin voimalla vääntää takavaihtajan vääntäjää eri eturattaille siirtämistä yrittäessä. Pienimmällä eturattaalle ei päässyt ja voimaa tarvitsi keskimmäisen ja suurimman välillä siirtymiseen. Ei ollut edes noin helppoa, kun suoraohjaus oli nopeasti reagoiva ja pienet liikkeet käänsivät pyörää helposti sekä keskitysvoima ei riitä alamäkivauhdissa epätasaisella alustalla, kun tadpolen eturenkaat rupesivat suurissa vauhdeissa oskiloimaan. Eturenkaiden väpättäessä edestakaisin tila renkaan ja ohjaustangon välillä kaventui entisestään. Mikä vaikeutti lisää riittävän vipuvarren aikaansaamista etuvaihtajan operoinnissa.
Takavaihteita en pidä ongelmallisina, vaikka taisivat liikkua vähän kummasti ja kai useita pykäliä kerralla tai sitten ketju pomppi tärinässä. Vaikeaa sanoa, oliko ketju löysä ja pomppiva, tai oliko muuta ongelmaa, kun en ruvennut asiaa testaamaan. Vaihdesäätäjä toimi riittävän kevyesti, jottei kättä tarvinnut siirtää normipaikasta ja vaihtaminen oli nopeaa.
Hiekkatiellä pysähtyminen oli nopeaa ja aloittelijalle saattaisi nopea jarrutus tuoda pelon penkistä lähdöstä. Minulla on huoli lukottomien polkimien kanssa lipsahduksesta asfaltilla hätäjarrutuksessa, joten en kokeillut sitä, kun vähillä asfalttimetreillä oli liikaa liikennettä kikkailuun ja olin vaikuttunut jo tosi lyhyestä jarrutusmatkasta hiekalla. Ei valittamista jarruista. Töppäsin tottumuksesta yhden jarrutuksen jarruttaessani vain toisella jarrulla lukiten sen. Renkaan vana oli hiekalla luistaessa suora. Kahden eturenkaan jarrutuksissa kovaa hiekalla en havainnut jarrutusohjausta. Jarruvoimaa on paljon, joten ajokokemukseni puutteesta johtuen en voi arvata asfaltilla jarrutusohjausvaaraa hätäjarruttaessa. Rutosti jarruttaessa asfaltilla keskinopeudesta ei tullut ohjausta.
Matalasta istumiskorkeudesta huolimatta näin tien kuopat ja töyssyt ongelmitta. Hatusta repäisten istuimen korkeus on 22 cm ja oletan istuimen olevan 39 asteen kulmassa. Penkin kulma taas arvaten 19 cm korkeammalla olevien polkimien kanssa teki keskijyrkän hiekkatien Humlegårdissa nousun keskimmäisellä eturattaalla pienimmällä takavaihteella, johon pyörä pääsi, ok helppoa. Kun pyörittää ei voinut turvallisesti, kakkoseksi olettamani takaratas mahdollisti 400+ W tehoilla nousun ok, joten eiköhän ykkösellä pienellä eturattaalla mene aika hyvin useimmat mäet riehumatta. Suurin osa mäestä vaati selvästi vähemmän tehoa.
Siis mukavasti jalkojen työmäärältä nousi pyörä, kun keskivartalon rentous säästää voimia kaksipyöräisellä tasapainoiluun verrattuna. Kun keskivartalo oli rento, maitohappoa tuotin vähemmän kuin Streetmachinella ja rennot lihakset kuulemma poistavat maitohappoa kropasta. Ainakin usean mäen edestakaisin ajon helppouden, sykkeen alhaisuuden ja hitaahkon hengittämisen perusteella voimia säästyi kaikkialla paljon. Iso plussa. Pyörä on kilon kevyempi kuin kaksipyöräiseni ja Viperillä kiipeäminen on nautinnollista. Melkein yhtä kevyttä kuin 8 kg kevyemmällä triathlon pyörälläni penkissä istuen.
Takavaihtaja on alhaalla ja pelotti punaisissa valoissa pyörän tieltä jalkakäytävälle nosto edestä vetäen, joten vedin etupuomista eturenkaat jalkakäytävälle ja otin otteen penkistä nostaessani perän korkealla yli katukiveyksen. Voi olla vaarallista tiputtautua suomalaisen korkuiselta katukiveykseltä ajokaistalle takavaihtajan kannalta, varsinkin vasemmalle pudottaessa. Pyörää on mataluudesta ja alaohjauksesta johtuen hankalaa ohjata työntäessä, mutta nostelu joku rengas maassa keventää käsittelyä valtavasti korkeaan Streetmachineen verrattuna. En kokeillut kokonaan nostamista ja en osaa arvata, mahdunko johonkin kohtaan lähelle runkoa otteen keventämiseksi. Kuten pystyn tekemään Streetmachinen kapean DIY penkin kanssa. Eroa on paljon kantaessa sillä, miten läheltä runkoa pystyy nostamaan ja joutuuko käsi kiertämään esteitä.
Täristys ei kuoppaisista teistä huolimatta ollut noin lyhyessä ajissa ongelma kipeälle kädelleni. En uskalla turvalliseksi julistaa ilman pidempää ajoa Suomen teiden kunnon huomioiden. Yhdellä kädellä ajo onnistuu kohtuullisiin nopeuksiin asti, mutta on niin hätäinen ohjaus kiertovaihtajalla ja ahtaudella renkaaseen nähden, että aika autio saa alue olla, jotta uskaltaisin yksikätisesti ajaa. Suurissa nopeuksissa huonolla alustalla oskillointi muodostui ongelmaksi jo keskinopeuksissa yksikätisesti ohjatessa ja tärinä plus tottumattomuus noin hätäiseen ohjaukseen teki täysin suoran ajon suurissa vauhdeissa mahdottomaksi.
Tuntui pelottavammalta kuin todellisuudessa oli ohjauksen vatkaus, kun nähtävästi pienet liikkeet ohjaimista käänsivät renkaita paljon, mutta pyörä ei siirtynyt sivusuunnassa paljon. Arvaukseksi menee, mutta kovaa polkiessa kovassa alamäkivauhdissa parin millin liikkeitä ohjaukseen en voinut välttää ja kuvittelen renkaiden heiluneen 3-4 astetta sivuille. Pyörä taas siirtyi niin vähän sivuttain, että pidän todella epätarkkana arviotani ehkä jotain 10 cm max ja luultavasti selvästi vähemmän. Asfaltilla varmaan sivusiirtymä pienentyisi melkoisesti.
Kääntösädettä pelkäsin suureksi istuessani paikallaan, kun peukalot koskivat reisiin pian. Käytännössä kallistamalla nostamatta renkaita, kättä reiteen upottaen, reittä sivuun siirtäen sekä ohjaustangon päälle käden siirtäen renkaat kääntyvät reilusti lisää kuin aluksi luulin. Silmämääräisesti arvioiden halkaisija on luokkaa 3-3,5 m edellämainituin kikoin. Käytännössä kaupungissa viistoilla katukiveyksillä 90 asteen mutkat mukaanlukien suojatieltä ajokaistalle pudotus samanaikaisesti kääntyen ei ollut ongelma. Täydet pisteet ketteryydestä cityssä! Iso asia minulle ja eat your heart out 10 m kinnerit! Jatkona kohta kuvia, kunhan pienennän ne.
Firman tiloissa toimii useampi firma ja KMXn edustaja ei ollut paikalla, vaan hänen isänsä, joka pyörittää omia hommiaan samoissa tiloissa. Oma minitoimityökalu mukaan tuonne mennessä, jotta saatte säädöt kohdilleen etupuomista. Omistajan isä mietti, että toe in säädöillä voisi parantaa ohjausoskillaatiota. En siis pysty arvioimaan tarkasti pylrän hyvyyttä, kun sitä ei ehkä ole säädetty ihanteelliseksi. Minulle ei ainakaan, kun piti nilkkaa ojentaa polkimen ollessa edessä, joten nopeasti siirryin penkistä eteen peffalla ja olin hartiavoittoisemmin istuimessa kiinni. Kommenttini penkin istuvuudesta munulle on oikeasti penkissä istuen.
