Nojapyöräfoorumi

Reilun kokoiset luukut tulossa. Jos ei yksinivelisillä saranoilla saa toteutettua, niin laittaa sitten 2-niveliset.
Luukkujen alareunan lukitus magneeteilla?

Googleta Vickers Wellington. Tarkalleen ottaen rungon (fuselage) kantava rakenne, joka on pelikorteista tuttua ruutua muistuttavaa kuviota ympäriinsä. Oli kevyin ja kestävin rakenne, mitä keksivät siihen mennessä. Voisi toimia Sandwichissä, kun on tötterölle taipunut lentokoneessa.

Jousitettu luukku palautuu itsekseen kiinni ja magneettivarmistus on tosiaan hyvä. Mitoitukset jalan potkulle luukun avaamiseksi ja ulkopinnan hajoamisen välttämiseksi voi vaatia iterointia. Saranat vaikeampaa, tehomagneetteja saa monessa koossa. Aiemmin ainakin Bebek.fi möi eri kokoja.

Eikö sarana vois olla nahkasaranatyyppinen, mutta ohuesta lasikuidusta tehty? Tehdäänhän lasikuidusta jousiakin. Nahkasaranatyyppi ei taitu vain yhdestä tietystä pisteestä ja näin voisi antaa anteeksi kahteen suuntaan kaarevia muotoja?

Ensin tulee kysyneeksi, miksi noin isot luukut, mutta kun ajattelee istumaan menoa ja ylösnousua, ovat tuon kokoiset luukut varmaan loppuun saakka harkitut. Saranoiden ohella vaativat avautumis- ja kiinnivetomekanismit omat ratkaisunsa. Seuraan kiinnostuksella hattu kourassa kehittelyä.

Härski kirjoitti:

.. Eipäs vaadikkaan mitään ihmeellisyyksiä. Riittää kun sijoitat saranalinjan vaan hieman yläreunan yläpuolelle, jolloin myös luukun yläreuna liikkuu hetken matkaa ulospäin kunnes liikesuunta kääntyy ylöspäin. (Kamalaa selvittää yksinkertasta asiaa kirkjoittamalla!) siis kääntyy loivemmin.
Luukku täytyy silloin kinnittää saarnoihin puolikaaren muotoisilla kannakkeilla, jotka lukkua liikutettaessa kiertää reunan.

piirsin tuon idean paperille jos sen oikein tajusin? rättisarana voi myös toimia, sen tekisin aramidista, ei mene taivutettaessa poikki. jos nuo yksiniveliset eivät toimi niin katsotaan moninivelisiä.

luukkujen (ylä/sivut) koko oli mietitty siten että voi suoraan seistä ohjaustangon takan jalat alaluukuista satulan molemmin puolin. Siitä täytyy pyörän liukua vähän eteenpäin jotta toisen jalan saa etukautta sisään, siksi alaluukut menevät aika taakse, sisään menessä takaosa koskettaa maassa olevan jalan pohjetta. Etuosa oli mietitty siten että luukun etuosa tulee polkimien kohdalle kun kammet ovat etuasennossa. ja isot luukut tuli....

Vielä kun mittaat linjarin avulla luukun kaarevuuden saranoiden välillä ja otat myös sen ulkonenman piirustuksessa huomioon, voit harpin avulla määrittään saranalinjan minimietäisyyden reunasta. Tämä tietysti kannattaa piirtä oikein mittakaavassa, jolloin kuvasta saa todellisen käsityksen geometriasta.

Kyseinen korkeuserohan olisi myöskin ollut mahdollista toteuttaa leikkaamalla luukun yläreuna saranointiväliltä alaspäin kaarevaksi, jolloin ehkä olisi pärjännyt hieman sirommilla saranarakenteilla.

Heten kävi mullakin jokin remmityyppinen saranointi mielessä, mut ei ne toimi. Rikkoo vaan sen yläreunan kun osat eivät väistä toisiaan.

Härski kirjoitti:

Heten kävi mullakin jokin remmityyppinen saranointi mielessä, mut ei ne toimi. Rikkoo vaan sen yläreunan kun osat eivät väistä toisiaan.

Ei remmisarana oo tuossa tapauksessa mahdoton. Sarana ei tarvi kääntyä kuin max 45 astetta ja saranan materiaaliksi valitsee aika jäykän materiaalin. Esimerkiksi turvavyö on ihan liian löysää. Jäykällä jousityyppisellä saranalla luukun saisi pysymään auki itsekseen.
Muoks. miten peltinen sarana? Vielä kun sais jotain ohutta katkaistua jousilattaa. Rakotulkki?

Kokeilin ensin hiilikuitulevyä saranaksi, eli ruuvasin kaksi noin 3 sentin levystä ja 8 cm pitkää palasta ja ruuvasin ne kiinni. Vähän kuin tuo Viljamin idea. sarana sinänsä toimi, aika vähän niiden tätyy taipua jotta jaloille tulitilaa. Mutta nykyinen koppa on aivan liian löysä reunasta, luukku elää ja repsottaa joka suuntaa. vahvemmat laidat tarvitaan ennekuin kunnon sarania kokeilen.

Nojailija kirjoitti:

Kokeilin ensin hiilikuitulevyä saranaksi, eli ruuvasin kaksi noin 3 sentin levystä ja 8 cm pitkää palasta ja ruuvasin ne kiinni. Vähän kuin tuo Viljamin idea. sarana sinänsä toimi, aika vähän niiden tätyy taipua jotta jaloille tulitilaa. Mutta nykyinen koppa on aivan liian löysä reunasta, luukku elää ja repsottaa joka suuntaa. vahvemmat laidat tarvitaan ennekuin kunnon sarania kokeilen.

Mistä syystä se mainitsemani rutukuvio voisi olla kätsä apu kopan jäykkyyteen, itsekantavuuteen sekä muodon säilytyskykyyn. Sallittakoon näissä piireissä urheiluvertaus: Pilateksessa lähtöfilosofia on vahva keskivartalo, kun se toimii tukena kaikille liikkeille. Taistelulajeissa sanovat, että voima tulee keskivartalosta. Kysy painonnostajalta tai keihäänheittäjltä (kröh osalta valistuneemmilta frisbeegolfaajilta) sanasta lantiolyönti. Enemmistössä lajeista keskikropalla on käyttöä. Kysykää vaikka HSLn bussikuskeilta ajolihaksesta

vaaka kirjoitti:

Nojailija kirjoitti:

Kokeilin ensin hiilikuitulevyä saranaksi, eli ruuvasin kaksi noin 3 sentin levystä ja 8 cm pitkää palasta ja ruuvasin ne kiinni. Vähän kuin tuo Viljamin idea. sarana sinänsä toimi, aika vähän niiden tätyy taipua jotta jaloille tulitilaa. Mutta nykyinen koppa on aivan liian löysä reunasta, luukku elää ja repsottaa joka suuntaa. vahvemmat laidat tarvitaan ennekuin kunnon sarania kokeilen.

Mistä syystä se mainitsemani rutukuvio voisi olla kätsä apu kopan jäykkyyteen, itsekantavuuteen sekä muodon säilytyskykyyn. Sallittakoon näissä piireissä urheiluvertaus: Pilateksessa lähtöfilosofia on vahva keskivartalo, kun se toimii tukena kaikille liikkeille. Taistelulajeissa sanovat, että voima tulee keskivartalosta. Kysy painonnostajalta tai keihäänheittäjltä (kröh osalta valistuneemmilta frisbeegolfaajilta) sanasta lantiolyönti. Enemmistössä lajeista keskikropalla on käyttöä. Kysykää vaikka HSLn bussikuskeilta ajolihaksesta

Se sun mainitsema kuvio toimii oikein kivasti kun materiaalia josta se tehdään tulee valmiiksi tankoina kuten puu, mutta kun hiilikuitu on kangas niin sen tekeminen on todella työlästä suhteessa siihen että laittaa kuidun väliin joka tuo sille kolmatta ulottuvuutta kokoa pinta-alalta antaen sille siinäkin suunnassa jäykkyyttä.

Ohut puulista taipuu ja voi toimia ytimenä kuidulle, jos massa ei pelota. Varmaan kevyempiä matskuja löytyy kalliilla ja muottia peliin, niin hiilikuitukin on mahdollinen työläs tekotapa. Talvella ehtii.