Nojapyöräfoorumi

Syksyllä aloitettu trikeprojekti valmistui ja tänään päästiin ensimmäiselle koeajolle. Testilenkki jäi tosin vain noin 5 kmn mittaiseksi käsien jäätymisen vuoksi. Koeajo kuitenkin osoitti, että kaikki toimii. Välitöntä korjaustarvetta ei ilmennyt. Erityisesti ajoasento tuntui osuneen kohdalleen ensi yrittämällä.
Parantamisen varaa luonnollisesti löytyy, varsinkin kompponenttien laadussa. Kun kokemus on osoittanut, että projekteissani lopputulos ei välttämättä aina vastaa suunniteltua, olen tässä vaiheessa pyrkinyt mahdollisimman halpoihin ratkaisuihin. Laitteen osat onkin kerätty suurelta osin kierrätyskeskuksesta haetusta kahdesta romupyörästä. Kiekot ja takavaihtaja on bilteman kamaa. Penkki on kallein osa. Se tosin on ollut käytössä jo eräissä aikaisemmissakin projekteissani.

Jos nyt lähtisin tekemään uutta, yrittäisin löytää etupyöriin levyjarrukiinnikkeellä varustetut navat. Kahden jarrun käyttäminen yhdellä kahvalla vaatii trikessäni melkoisen paljon voimaa. Levyjarrut ovat huomattavasti kevytkäyttöisemmät.
Ohjauksen geometriaa voi myös aina pohdiskella. Nyt etupyörien akseli leikkaa ohjaustankojen pystyakselien kääntöympyrän sen keskipisteessä. Kun ohjauskahvat ovat huomattavasti kääntöympyrän keskipisteen takana, etupyörien kääntyminen tapahtuu turhankin herkästi. Ehkä siirtäisin etupyörien akselia hieman taaemmaksi.
Kunhan ilmat lämpenevät, kilometrejä ja kokemuksia tulee varmasti lisää.

Näyttää hienolta. Maltoitko muka maalatakkin ennen ensimmäistä koeajoa

Nuo "jarrut" lienevät jotakin 80-luvun retkipyöräkamaa? Niillä ei oikeasti tee yhtään mitään Joustavat joka suuntaan ihan hillittömästi kun vähänkään voimakkaammin yrittää jarruttaa. Vaijereihin toki kannattaa kiinnittää huomiota. Ei tiukkoja mutkia ja huolellinen rasvaus. Teflonpinnoitettuihin vain silikonipohjaisia öljyjä. Kunnossa ollessaankin vaijerit hukkavat melkoisesti kahvan puristusvoimasta.

Jukka

Onnea valmistuneelle projektille!
Laita kummatkin etujarrut omille kahvoilleen, niin puristusvoima kevenee. Takajarru taitaa tuossa mallissa olla melko turha?

Onneksi olkoon ja tervetuloa nojapyöräilijäksi.

Hare kirjoitti:

Ohjauksen geometriaa voi myös aina pohdiskella. Nyt etupyörien akseli leikkaa ohjaustankojen pystyakselien kääntöympyrän sen keskipisteessä. Kun ohjauskahvat ovat huomattavasti kääntöympyrän keskipisteen takana, etupyörien kääntyminen tapahtuu turhankin herkästi. Ehkä siirtäisin etupyörien akselia hieman taaemmaksi.

Kuvailemasi ongelma on tyypillinen suoraohjauksisissa tadpoleissa. Etupyörien siirtäminen taaemmas ei ole hyvä idea, sillä niin tekemällä tadpolepyörien muut puutteet korostuvat. Paino siirtyy pienille etupyörille, jolloin rullaavuus huononee ja toisaalta takapyörä helpommin sutii.

Parempi idea olisi muuttaa ohjaus epäsuoraksi tai kallistaa ohjauskulmaa reilusti, jolloin etupyörät voivat olla samalla paikalla kuin nyt, jopa hieman edempänäkin ilman että käsien paino ohjauskahvoilla olisi liian kaukana ohjausakselin takapuolella.

Tässä malli vinoakselisen ohjauksen tekemiseksi.

Tuossa kuvan ohjauksessa on normaali jättö, mutta ohjauskulma on noin 60 astetta, joka vaatii reilun offsetin, joka on toteutettu väliputkella olkatapilta navalle. Näin ohjausakseli siirtyy taaemmas. Kun se tämän lisäksi on tuon 30 astetta vinossa taakse päin, voi ohjauskahva olla sh23-tyyppisesti ohjausnivelen akselin kohdalla, eikä yliohjautumisvaaraa ole. Tämä rakenne mahdollistaa siis yhtaikaisesti etupyörät hieman edemmäs, vaikka poikkirunko ei siirrykään edemmäs. Lisäksi saadaan erittäin kevytrakenteinen suora ohjaus ilman epästabiilisuusvaaraa. Kaiken lisäksi vannejarrun tukivarren pituus lyhenee.

Ohjauskulman ja offsetin suhteita voi kokeilla täällä:
http://yojimg.net/bike/web_tools/trailcalc.php
Hyvä lähtökohta voisi olla 55 asteen kulma 100 mm offsetillä, jolloin jätöstä tulee 48 mm.

Hmm, pitää varmaan piirtää kuva, vai ymmärtääkö tuosta, mitä tarkoitan.

Onnea uudelle trikelle! Raikkaan näköinen tuollainen valkoinen! Tosin kyllä likaantuukin äkkiä.

Olen Vilijamin kanssa samaa mieltä, ettei taakse kannata laittaa jarrua ollenkaan, ja eteen erilliset jarrut. Ohjauskahvat olisin kääntänyt alaspäin. Kädet olisivat silloin alempana ja luontevammassa asennossa. Kädensijan ja ohjausakselin (olkatappin?) väli voisi olla paljon lyhyempi. Käsillä on rennompaa olla kohtalaisen suorana.

Kädensija voisi lähteä suoraan olkatapin päältäkin, jos ei laita sitä pystyyn vaan sopivaan kulmaan.

Olen aina ihmetellyt miksi useimpien tadpolejen kädensijat ovat pystyssä. Kädet eivät voi olla rentoina, kun joutuu puristamaan kädensijoista. Jos ne olisivat vaaemmassa asennossa, kädet voisivat levätä rentona ohjaustangolla.

Joren ja muidenkin kommenteista tuli heti paljon hyviä vinkkejä. Kiitos niistä.
Täytyy näköjään laittaa mietintämyssyyn, otanko laitteen uudelleen työn alle.
Ehkä kuitenkin koeajelen vielä. Kun enemmän ajaa, löytyyvarmasti muutakin paranneltavaa.

Käsien palelemiseen auttanee melonnassa käytetyn kaltaiset neopreenirukkaset.

Hare kirjoitti:

Joren ja muidenkin kommenteista tuli heti paljon hyviä vinkkejä. Kiitos niistä.
Täytyy näköjään laittaa mietintämyssyyn, otanko laitteen uudelleen työn alle.
Ehkä kuitenkin koeajelen vielä. Kun enemmän ajaa, löytyyvarmasti muutakin paranneltavaa.

Itse olen todennut, että alle 1000km ajolla ei voi tehdä lopullista päätelmää jonkin ratkaisun paremmuudesta tai huonoudesta.
Emme ole -ainakaan tällä foorumilla- täysin ajokelvotonta pyörää vielä onnistuneet rakentamaan
Älä siis tee mitään hätiköityjä muutoksia. Paljon kilometrejä vaan alle ja parantaa seuraavana talvena!

Vaaka pitää vaaemmista takakenoisista, mutta ylös osoittavista ohjaustapeista Silloin kättä ei tarvitse aina kannatella, vaan voi roikuttaa sormien luuston varassa osin tapista silti kiinni pitäen. Ote on löysempi, jos tappi on alas ja käsi makaa tapin päällä. Miten menee puristuksen kanssa alaspäin osoittavalla tapilla, jonka päällä lepuuttaa kättä, kun töyssy tulee? Takayläviistoisella tapilla ote on nopeasti kiristettävissä.

Silti huonolle kädelle ajattelin tehdä staattisen jännityksen rajaamiseksi käsinojan. Kun vain käsi ensin kestäisi edes sen teon. Komeat kevätsäät ja käsi kipeä kauppareissulla ylämäessä liian tiukasta otteesta pystärillä höh.

Tästähän on puhuttu monesta. Käden asennosta siis. Sakarin fysiologia toimii hiukan eritavoin ranteen kohalla kuin meillä muilla (tutuu siis toimivan vaakatasossa paremmin kuin keskimäärin), joilla tuollainen kohtalaisen vinohko pystyote tuntuis aika hyvältä. Ihan suora tanko on ylöspäin onkin kyllä aika raskas - mutta tämmöinen vino on jo erilainen.

Yllättävän samanmoiinen kuin mistä olen tykännyt ohjaustangoissa.

North Road esmes on aika samassa kulmassa. Tämä kuva ei ole samasta mikä mulla itellä on - mutta aika lähellä.

Joo, olen varsinkin alaohjauksessa puolustanut vaakasuoraa käden asentoa. Viimeisimmissä nojakeissani on ollut vino asento niinkuin kuvassa olevassa SH27:ssä. Se, mikä asento tuntuu hyvältä, riippuu kait ranteen kiertyvyydestä. Minulla kiertyy ranne 180 astetta.

Palaan vielä jarruihin.
Tarkoituksenani oli rakentaa systeemi, jossa jarruvoima molemmille etupyörille säätyy automaattisesti yhdellä kahvalla.
Konstruktio toimi varsin hyvin vaikka vaatikin enemmän voimaa. Arvelisin, että systeemiä kannattaa vielä kehitellä sen sijaan, että laittaisi molemmille etupyörille erilliset jarrua. Epäilen, että kahden jarrun systeemi voi olla vaarallinmen äkkitilanteissa.
Ehkä joku on jo tämänkin ongelman ratkaissut.

Ainoa kokemukseni jarruttelusta suoraohjatulla kahden etujarrun tadpolella on hiekalla vain kovista vauhdeista jarrutus KMXKarts Viper R pyörällä ja hiekalla lukitulla yhdellä renkaallakin se liukui uraa kyntäen suorana eteen. Miten sitten asfaltilla kävisi, en uskaltanut kokeilla Tukholman katuliikenteessä. Ei jarrutusohjausta kovaa poljetun alamäen pohjalla useilla vedoilla stereona tai yhdellä renkaalla jarruttaen. Ilmeisesti hyvä design tuohon. Mokoman ohjaus oskilloi suurissa vauhdeissa epätasisella alustalla hyvin pienillä käsien liikkeillä. Pyörä ei ehkä ollut ihanteellisesti säädetty. Demoa piti kauppiaan isä, joka sanoi, että ehkä renkaiden kallistusta toisiaan kohti lisäämällä ongelma ratkeaisi. Sellaisen ongelman havaitsin, että ei jäänyt Kwestin ja reiden väliin paljon tilaa ja rengas hioi hanskoja useamman kerran. Tila renkaisiin tiukkoja käännöksiä varten ja turvallista otetta joka tilanteessa ajatellen on hyvä juttu. Myös pompuissa vauhdeissa pelotti otteen lipeäminen mahdollisesti sormet pinnojen väliin ylettymällä, jos ote kirpoaa. Sikäli renkaat edempänä kuin ohjaustapit on turvallisuskysymys. Eturenkaiden leveydellä ja renkaiden leveydellä on myös vaikutus sormien ja pinnojen etäisyyteen.

Laita molempien kahvojen vaijerit siihen samaan tasainvipuun kiinni ja vaijeriputket rinnakkain keskelle, niin heti jarruttaa molemmilla jarruilla, kunhan saa edes toista painettua. Toisella kahvalla voi vielä voimaa lisätä, jos on tarpeen. Takana ei jarrua tarvita.

jori kirjoitti:

Laita molempien kahvojen vaijerit siihen samaan tasainvipuun kiinni ja vaijeriputket rinnakkain keskelle, niin heti jarruttaa molemmilla jarruilla, kunhan saa edes toista painettua. Toisella kahvalla voi vielä voimaa lisätä, jos on tarpeen. Takana ei jarrua tarvita.

Ei mene jakeluun. Saisko piirrosta?

irakas kirjoitti:

jori kirjoitti:

Laita molempien kahvojen vaijerit siihen samaan tasainvipuun kiinni ja vaijeriputket rinnakkain keskelle, niin heti jarruttaa molemmilla jarruilla, kunhan saa edes toista painettua. Toisella kahvalla voi vielä voimaa lisätä, jos on tarpeen. Takana ei jarrua tarvita.

Ei mene jakeluun. Saisko piirrosta?

Jotenkin näin.

Jos mitta A pienennetään nollaksi, ei vetävien vaijerien kulmaero vaikuta jarrutasapainoon.