retro-mbb

[ES]

Tervehdys! Tein tunnukset tälle foorumille koska täältähän minä olen kaikki toimivat ideat omaan pyörääni varastanutkin. Nyt kirjoittelen omastakin projektistanikin jotain jottei koko homma menisi siihen että minä vain otan antamatta mitään takaisin. Ja voihan tästä joku oppiakin jotain, jos ei muuta niin sen miten pyörää ei kannata rakentaa.

Aloin viime syksynä suunnitella nojapyörän rakentamista ja suunnitelmia kertyikin talven aikana varsin vaikuttava nippu. Mitään muuta en sitten saanutkaan aikaiseksi .
Joten päätin turvautua vanhoihin ja hyväksi todettuihin menetelmiin, eli: silppusin suunnitelmat sytykkeiksi ja ryhdyin hitsailemaan vanhoista munamankeleista leikeltyjä kappaleita kiinni toisiinsa täysin fiilispohjalta .

Ja tältä kulkine näyttää nyt:

[ES]

Koska jostain rakentelu on aloitettava hitsasin etuhaarukkaan pari lattaraudan palaa drop outeiksi.

Tämän jälkeen unohdinkin joksikin aikaa että puhelimessani on kamera.
Joka tapauksessa puristin pari kiekkoa palkkien väliin ja ryhdyin väkertämään niiden väliin polkupyörän runkoa. Runkoon tein satulaputkista säädön kun pari sellaista sattui sopivasti osumaan käsiin, aika näyttää oliko tämä hyvä vai huono idea.

[jori]

Asiallisen näköinen peli. SIinä on tosiaan kaikki kuten hyvässä morsiammessa: Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. Sakarilta lainasit ohjaussarvet.
Nyt vain kovaa ajoa ja tarinalle jatkoa, jotta tiedetään miten tuolla tavalla tehty pyörä käyttäytyy ja mitä seuraavaksi muutetaan, sillä ainahan kaikkea muutetaan.

[ES]

Hitsailin penkille rungon ja teippailin siihen väliaikaisesti puolilahoa filmivaneria ja retkipatjaa.
Otin maastopyörästä kampikeskiön mukanaan osa takahaarukkaa ja pystyputki jotka hitsasin kiinni drop outteihin ja säädin oikealle kohdalleen yksinkertaisesti hyppäämallä penkille ja potkaisemalla jalan suoraksi jalka polkimella. Tässä vaiheessa ohjaustanko vielä kummittelee ylhäällä.

Hitsasin keulan kunnolla kiinni ja kokeilin tässä vaiheessa paikallaan polkemista pihakivestä tukea ottaen.
Ja siitähän ei sitten tullut kerrassaan mitään. Ohjaustanko oli tiellä ja pahasti.
Ratkaisuksi tähän harkitsin ensin ohjaustangon siirtoa ylös mutta se ei tuntunut sopivan tämän fillarin ulkonäköön lainkaan.
Tein siis alaohjauksen.

Koska muiltakin on pyydetty kuvaa pyörästä kuskin kanssa laitan minäkin sellaisen.

[ES]

Nyt vain kovaa ajoa ja tarinalle jatkoa, jotta tiedetään miten tuolla tavalla tehty pyörä käyttäytyy ja mitä seuraavaksi muutetaan, sillä ainahan kaikkea muutetaan.

Muutoksia tulee varmasti moneenkin paikkaan. Käyttäytymisestä on minun vain paha sanoa mitään kun tämä on ainoa nojakki jolla olen koskaan ajanut.

Tänään sain vasta tämän ajokuntoon ja ensimmäinen viisi minuuttia meni liikkeellelähdön opettelussa, vartti siihen että pystyin ohjaamaan ja polkemaan yhtä aikaa, puolen tunnin harjoittelun jälkeen pääsin jo jyrkähkön mäen ylös ja loivaan ylämäkeen liikkeelle.

[vaaka]

Tervetuloa, erittäin pätevä ensiesittäytyminen omatekeleellä. Olet paljon edellä useimpia ensikertalaisia

Miten paljon etupyörä kääntyy, kun sivuperspektiivistä näyttäisi kädensijojen olevan niin lähellä runkoa, että hitaissa vauhdeissa ei voi tehdä tiukkoja käännöksiä. En ole mitannut, miten paljon oman alaohjattuni eturengas kääntyy maksimissaan, mutta hihasta ravistaen 30 astetta tai pari yli.

Kun hitaasti ajaen teen mutkaa, ei kaupunkiolosuhteissa riitä arvaten sinun pyörääsi suurempi renkaan kääntökulma, vaan on kallistettava. Paha yhdistelmä, joten usein on käynyt niin, että kallistan ebsin polkematta ja kun vauhti vähenee liikaa suhteessa kallistuskulmaan ja pyörä aloittaa kyljelleen kaatumisen, joudun polkaisemaan puolesta kolmeen neljäsosakierrokseen polkimista. Ajoitus on tärkeää tiukan mutkan tekemiseksi, kun liian aikainen polkaisu vie seinään ja myöhäinen kumolleen. Polkaisun pitää olla reipas, jotta vauhti kasvaa riittävästi jyrkästä kallistuksesta nousemiseksi. Mitä kovempi polkaisu, sitä helpommin pyörä heilahtaa polkaisun voimasta, mikä vaikeuttaa pystyssä pysymistä. Moni voima vääntelee pyörää eri suuntiin lyhyessä ajaessa ilman maaston töyssyjä, puhumattakaan rotvalleista, joten on hyvä käärme/nuorallatanssijasimulaatio myös ylösalas suunnan hypytyksin yhtäaikaisesti. Olo on kuin mummolla kepin nokassa maanjäristyksessä. Lähtemisen estämiseksi saa temppuilla.

Asiaa vaikeuttaa heel strike, eli kantapään osuminen eturenkaan etuosaan, mikä estää koko kierroksen kampien pyörityksen ja täräyttää ohjausta lisäten kaatumisvaaraa. Siksi ahtaaseen paikkaan pitää saapua sisäpuolen jalka oikeaan asentoon laitettuna, jotta voi polkaista mahdollisimman pitkän matkan pyörän pystyyn nostamisen mahdollistamiseksi.

[PW]

Nyt vain kovaa ajoa ja tarinalle jatkoa, jotta tiedetään miten tuolla tavalla tehty pyörä käyttäytyy ja mitä seuraavaksi muutetaan, sillä ainahan kaikkea muutetaan.

Muutoksia tulee varmasti moneenkin paikkaan. Käyttäytymisestä on minun vain paha sanoa mitään kun tämä on ainoa nojakki jolla olen koskaan ajanut.

Tänään sain vasta tämän ajokuntoon ja ensimmäinen viisi minuuttia meni liikkeellelähdön opettelussa, vartti siihen että pystyin ohjaamaan ja polkemaan yhtä aikaa, puolen tunnin harjoittelun jälkeen pääsin jo jyrkähkön mäen ylös ja loivaan ylämäkeen liikkeelle.

Hienoa, siitä se lähtee - Mbb voi olla ensimmäinen nojapyörä! Ei oo pakko ensin HARJOTELLA muilla "HELPOMMILLA" nojakeilla
Yllättävän korkealla oleva ohjaustanko, otti jalkaan kiinni jos penkki olis lähempänä eturengasta saattas mahtuu paremmin. Tuo on omissakin MBB-pyörissä ollu ahdas paikka. Ohjaustankoa ja/tai stemmiä voi joutua muotoilemaan myös uusiksi.
Alaohjauskin tietyst ok, ittelle on kuitenkin yläohjaus tuntunu miellyttävämmältä. Hiukan vaikealta näyttäs pyörän päälle meno, alaohjauksen takia - onko?

[jviirret]

Mukavan siron näköinen tulee kun tekee wanhoista ohutputkisista pyörän rungoista.

Jukka

[PW]

Tuli taas mieleen tämän pyöränrakentelun inspiroimana - jos tekis systeemin jolla pystyy mitottamaan pyörän, omiin mittoihin sopivaksi. Nörtti tekis sen varmaan tietokoneella cadillä, matemaatikko laskis kaavat, näpertelijä tekis pienoismallin mutt voisko sen tehdä yks yhteen, joku rimamalli? Sais mittailtua, käsien/ohjaustangon paikan, keskiön paikan ym strategiset mitat. Jalkojen liikeradat on vaikee hahmottaa muuten ku kokeilemalla yritys ja erehdys kautta Yhden pienen muutoksen kun tekee, muuttuu melkeen kaikki
Tietty kun rakentaa tarpeeks monta pyörää, alkaa homma hahmotuu - eikä tartte näitä niin paljoo enää miettii. Paitsi jos joutuu tekeen muille, asiakkaan mitat, siirtämällä malliin, vois hahmottaa palikoiden paikat.

[jooseha]

Mukavan nostalgisen näköinen kaarevine putkilinjoineen

Yllättävän korkealla oleva ohjaustanko, otti jalkaan kiinni jos penkki olis lähempänä eturengasta saattas mahtuu paremmin.

Näyttää polvi olevan yläasennossaan emäputken linjalla.

[Vilijami]

Tervetuloa uudelle nojapyöräilijälle! Geometria on aika lähellä vävypojan Flevo Raceria
Ajoharjoittelusta muistuttaisin, että alle 1000km ajelulla ei kannata tehdä isoja muutoksia, vaikka joku ratkaisu tuntuisi huonolta. Tottuminen vaatii kilometrejä

[jooseha]

Tuli taas mieleen tämän pyöränrakentelun inspiroimana - jos tekis systeemin jolla pystyy mitottamaan pyörän, omiin mittoihin sopivaksi.

Auttaisi varmaan niitä jotka piirtävät pyörän ensiksi. Edellyttäen tietysti että tuollainen mitoitussysteemi olisi saatavilla. Jos tuon joutuu itse tekemään, tekee samassa ajassa varmaan useamman pyörän Piirtämätöntää pyörää taas ei voi mitoittaa etukäteen.
Paperista saksittu polkijan malli taitaisi olla yksinkertaisin. Jalat voisi leikata liikeratojen ulkoreunan mukaan. Tämän mallin mukaan voisi sijoittaa palikat siten että eivät osu mieheen ja kädet yltää tangolle.

[ES]

Laittelin ajokin lähes tieliikennekelpoiseksi eli heitin takajarrun ja kissansilmän paikalleen sekä hitsasin pultin ohjaustankoon peilinjalaksi (toimivaa soittokelloa en tähän hätään löytänyt). AK-47:n lipastasku sopi mukavasti selkänojaan ja saa nyt sotaisan luonteensa vastaisesti toimia työkalupussina.

Harjoiteltuani vielä hetken ajamista pihassa yliarvioin karkeasti ajotaitoni ja heittäydyin liikenteen sekaan.
Tämä oli tietysti virhe, sen verran haparoivaa ajamiseni oli ensimmäisten kilometrien aikana .
Noin 20 kilometriä ajettuani alkoi pyörän hallitseminen olemaan jo melko helppoa.

Etuhaarukkkaa täytyy hieman muotoilla jotta ketju mahtuisi pienimmälle rattaalle.

Ohjaustangot ovat myös hieman vetelät mutta helppo niihin on laittaa tuennat.

[ES]

. Hiukan vaikealta näyttäs pyörän päälle meno, alaohjauksen takia - onko?

Ei oikeastaan, ohjaustangot ovat kuitenkin sen verran matalalla että sen yli voi helposti istua.

Tervetuloa, erittäin pätevä ensiesittäytyminen omatekeleellä. Olet paljon edellä useimpia ensikertalaisia

Miten paljon etupyörä kääntyy, kun sivuperspektiivistä näyttäisi kädensijojen olevan niin lähellä runkoa, että hitaissa vauhdeissa ei voi tehdä tiukkoja käännöksiä. En ole mitannut, miten paljon oman alaohjattuni eturengas kääntyy maksimissaan, mutta hihasta ravistaen 30 astetta tai pari yli.

Kieltämättä on törkeän kankea kääntymään . Onneksi Kuhmoinen on niin pieni paikka ettei täällä ketterämpää välttämättä edes tarvitse.

Tuossa vielä kuvaa ylhäältä:

[ES]

Vetku ohjaustanko vahvistettu. Enää ei taipuile ajaessa.

Jos joutuu jatkuvasti ajamaan ratsastustallin ohi ovat lokasuojat aika mukavat olla olemassa.
Mielestäni lokasuojat myös paransivat ulkonäköä, tarakka onkin sitten aivan hirveän näköinen.