Nojapyöräfoorumi

Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia eroja on kaksipyöräisen nojapyörän ja kolmepyöräisen välillä. Kattamisen aerodynaaminen vaikutus on sitten seuraava taso.

Olen itse alunperin kuullut lähinnä "kinneristä", koska isoveljen ikäpolvi rakenteli sellaisia tavallisten isojen pyörien osista 1950-luvulla ainakin täällä Helsingissä ja oletan samaa tehdyn monin paikoin. Suurin osa kinnereistä oli avoimia, mutta oli myös hienoja katettuja. Monirunkoveneiden pioneerina sittemmin tunnettu insinööri, jonka nimi ei tätä kirjoittaessa muistu mieleen rakensi katetun amfibiokinnerin, jolla hän kaverinsa kanssa polki erinäisten kommellusten jälkeen ainakin mannermaalta Ahvenanmaalle ellei Ruotsiinkin. Pääsin nuorena poikana kerran katsomaan hänen rakentamaansa trimaraania. Moottoripyöräharrastuksessa sana "trike" tuli itselle tutuksi. Molemmat käyttökelpoiset sanat tarkoittanevat samaa.

[Mainittakoon, että poliisi Helsingissä kielsi kaupunkinuorten kinnerirakentelutoiminnan 1950-luvulla. Saman s. kinnerilain pohjalta analogisesti lakia tulkiten Helsingin poliisi kielsi myös rullalautailun julkisilla paikoilla 1979. Allekirjoittanut kirjoitti kahden kaverin kanssa ensimmäisen kirja rullalautailusta 1979, jonka Weilin & Göös julkaisi. Voitte arvata, että pikkuveljenä minua keljutti kärsiä samasta nuoriin kohdistuvasta viranomaisten kieltomentaliteetista kuin iso veli oli kärsinyt parikymmentä vuotta aiemmin.Ko.analoginen tulkinta ja lain soveltamisalan laajentaminen olivat sellaisenaan lainvastaisia. Kinnerit, kuten rullalaudatkin ovat sittemmin olleet sallittuja nyt jo muutaman vuosikymmenen.]

Pahoitteluni sivutielle ajautumisesta. Kysymykseni koskee siis kahden kiehtovan fillarityypin eroja.

Ystävällisin terveisin.
Eikka

Amfibiokinnerin rakentajan nimi oli tietenkin Reino Karpio ja lienee varsin hyvin tiedossa pitkään nojapyöräilyä harrastaneille.
T. Eikka

eikka2 kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia eroja on kaksipyöräisen nojapyörän ja kolmepyöräisen välillä.

Trikessa on yksi pyörä enemmän kuin bikessa... lienee merkittävin ero näiden välillä. Se on se kolmas pyörä - joissain muissa asioissa se aiheuttaa paljonkin hankaluuksia

Trikellä ajaminen on leppoisampaa, kun kaatumisesta ei ole niinkään huolta. Liikennevaloissa voi pitää kengät lukoissa kiinni valoja odotellessa. Helppoa.

Trikessä pitää penkissä olla sivuttaistukea, jota bikessä ei lainkaan tarvita. Kaksipyöräistä kun ajetaan kallistamalla.

Kolmipyöräisessä aurauskulmien pitää olla oikein. Sillä ei kaksipyöräisissä taas ole mitään väliä, koska aurauskulmaa ei niissä ole.

Talvella trike painaa lumeen kolme uraa ja on siksi raskaampi ajaa kuin kaksipyöräinen. Mutta toisaalta taas ei kaadu...

Juup. Kiitos. Miten on nopeuden osalta. Hollannissa kauppias esitteli kallistuvaa trikeä ja sanoi sen olevan kaksipyöräistä nopeampi,
Eroja lienee myös tasamaa/ylämäki, ehkä ? alamäki oliosuhteissa. Vuoristossa? kuten vaikkapa jos lähtee Sardiniaan tms. ajamaan.

Kun mainitsit lumesta, (tuoden mieleen Napolenin Venäjän retken paluumarssista luetun ja tasaisissakin maisemissa), niin jos on vaikkapa 12 km yhtäjäksoinen nousu, (joita on tullut koettua maantiepyörällä esim. Sardinian ympäriretkiajossa), pystyykö kinneriä taluttamaan jalan ylös. Sähkömoottori on tietysti entistäkin toimivampi ratkaisu. Jos riippumattomuuden säilyttämiseksi ei haluaisi moottoritukea, niin missä mäkiolosuhteissa trikellä pärjää vielä normaalin hyväkuntoinen? Kinneri on kiehtova ja samalla se lienee pakostakin painavampi vempele kuin 2p nojapyörä? Kysymyksen ratio: Jos lähtee vähän pidemmälle reissulle Euroopassa, niin kuinka ja missä kinnerillä vs. 2p nojapyörällä pärjää.

Tarkennus edelliseen kommenttiin: Tarkoituksena ei ole lähteä talviolosuhteissa ajamaan vuoristoon.

eikka2 kirjoitti:

Juup. Kiitos. Miten on nopeuden osalta. Hollannissa kauppias esitteli kallistuvaa trikeä ja sanoi sen olevan kaksipyöräistä nopeampi,
Eroja lienee myös tasamaa/ylämäki, ehkä ? alamäki oliosuhteissa. Vuoristossa? kuten vaikkapa jos lähtee Sardiniaan tms. ajamaan.

Yleensä kakspyöräset on nopeampia kuin kolmipyöräset. En ymmärrä mihin perustuu myyjän väite ett kallistuva trike olis nopeempi?
Kolmipyöräsellä on tietyst helpompi nousta mäkeä, vaikka ryömintävauhtia jos vaan vaihteita on tarpeeksi, kakspyöränen alkaa kovin alhasissa nopeuksissa vingertää. Vuoristosta ei miulla oo kokemusta, nimimerkki VPH osaisi vastata, ajelee trikellä Ranskan vuorilla.
Kinneri, eli katettu kolmipyörä on sitten taas kaikkein nopein pienemmän ilmanvastuksensa johdosta mutta ei tietenkään ylämäessä. Kinnerillä ne pisimmät päivämatkat yleensä ajetaan. Kinnerin taluttaminen voi olla aika hankalaa, perästä kiinni ja vetää? Mutta ei tuota pitkään viitti tehdä - ei tosin oo kokemusta.

eikka2 kirjoitti:

pystyykö kinneriä taluttamaan jalan ylös.
missä mäkiolosuhteissa trikellä pärjää vielä normaalin hyväkuntoinen?
Jos lähtee vähän pidemmälle reissulle Euroopassa, niin kuinka ja missä kinnerillä vs. 2p nojapyörällä pärjää.

Polkupyörässä pitää olla sellaiset vaihteet, että pystyy ajamaan suunnitellulla reitillä olevat mäet ylös. Polkupyöriä, puhumattakaan kinnereistä, ei ole tarkoitettu talutettaviksi.

Trikellä pärjää ylämäissä paljon paremmin kuin pystypyörällä, koska se ei kaadu. Vaihteistosta pitää sitten vaan löytyä tarpeeksi pieniä.

Kaikkialla Euroopassa pärjää nojapyörällä ja kinnerillä edellyttäen, että vaihteisto on sopiva kuskille ja reitille (edellyttäen, että tien pinnoite on kunnollinen - maastopyöräily on sitten erikseen). Kovaa ja nopeasti ei tarvitse välttämättä päästä missään, mutta hitaasti täytyy voida ajaa siellä, missä ei kovempaan pysty.

Minulla Milanissa pienin vaihde etenee vain 1,7 metriä poljinkierroksella. Sitä tarvitsee erittäin harvoin - kolme kertaa viiden vuoden aikana... mutta eipä ole sitten tarvinnut nousta työntämään...

ajarmala kirjoitti:

Kolmipyöräisessä aurauskulmien pitää olla oikein. Sillä ei kaksipyöräisissä taas ole mitään väliä, koska aurauskulmaa ei niissä ole.

Mun trikeissä ei ole myöskään ollut aurauskulmia, eikä mitään säätömahdollisuutta niille. Ne ovat olleet deltoja.

ajarmala kirjoitti:

Polkupyörässä pitää olla sellaiset vaihteet, että pystyy ajamaan suunnitellulla reitillä olevat mäet ylös. Polkupyöriä, puhumattakaan kinnereistä, ei ole tarkoitettu talutettaviksi.

Polkupyörä pitää nimenomaan olla sellainen että sitä voi tarvittaessa/halutessaan taluttaa Nojapyörässäkin se on minulle melkein välttämätön ominaisuus.

Jukka

eikka2 kirjoitti:

Kysymyksen ratio: Jos lähtee vähän pidemmälle reissulle Euroopassa, niin kuinka ja missä kinnerillä vs. 2p nojapyörällä pärjää.

2 pyöräinen on ainakin helpompi ottaa junaan tai bussiin. Pyörätyypistä riippuen saattaa olla myös sorateillä parempi. Terppa kävi kinnerilleeen Norjan vuoria näyttämässä

jviirret kirjoitti:

Mun trikeissä ei ole myöskään ollut aurauskulmia, eikä mitään säätömahdollisuutta niille. Ne ovat olleet deltoja.

Saivarrellaan hieman On deltassakin aurauskulma - takarenkailla. Jorin kaksiraiteinen kolmipyörä saattaa olla ilman

Kiitos eikka2 hienosta esittelytekstistä. Voinen kopioida siitä otteen "Liikennepolitiikkaa" ketjuun. Olen hyvin tietoinen, että suomessa poliisi keksii itse omin päin lakeja, mutta tämä esimerkki ei ollut tiedossani.

Reino Karpio on kyllä tunnettu kaveri kinneripiireissa. Amfibiokinnerinsä oli kaksipaikkainen ja toisia polkimia polki Matti Näränen, jonka muistokirjoitus oli äskettäin ilmestyneessä Vanhat Velot ry julkaisemassa PIkajalka lehdessä.

Kaikissa useampipyöräisissä on mahdollisuus aurauskulmien virheellisyyden tuottamasta vierintävastuksen kasvamisesta ja renkaiden yllättävästä kulumisesta. Aurauskulmat pitää siis kolmi- ja nelipyöräisessä muistaa tarkastaa riittävän usein ja säätökin niissä on hyvä olla, jos haluaa ajaa kevyesti ja renkaita säästäen.

Useampipyöräiseen kannattaa, kuten foorumikolleegat jo kertoivat, laittaa yksi niin pieni vaihde, että sillä pääsee yhtä helposti kuin kävellen. Silloin taluttamistarvetta ei ainakaan tehon puutteen takia esiinny. Jos kuitenkin täytyy taluttaa, on se kyllä kinnerillä mahdollista aukon reunasta työntäen. Ohjainvarsi täytyy vain ripustaa näkyville narun pätkällä, jottei putoa istuimelle ja vaikeuta ohjaamista. Triken taluttaminen on vaikeampaa, mutta oikein rakennetuilla ohjauskulmilla ja jätöllä varustettu ajoneuvo on ohjattavissa myös takaa työntäen. Ohjaus kääntyy myös selkänojasta työntäen ja ohjaa samaan suuntaan kuin selkänojaa käännetään, joskaan kovin jyrkkiä suunnan muutoksia ei tällä tekniikalla pysty tekemään.

ajarmala kirjoitti:

Trikessä pitää penkissä olla sivuttaistukea, jota bikessä ei lainkaan tarvita. Kaksipyöräistä kun ajetaan kallistamalla.

Jaa, ei mun triken penkissä ole minkäänlaisia sivutukia. En ole koskaan tippunut kyydistä. Kyllä toi pyörä ennemmin kaatuu kuin kuski tippuu kyydistä, jos kurvaa liian kovalla nopeudella liian tiukasti. Sitäkään ei ole itellä tapahtunut, miehellä kerran. En ollut todistamassa näkyä, joten en tiedä miten hän sen silleen meni kippaamaan. Kaksipyöräisellä on kyllä mukavampi ajaa kaarteisiin kun voi kantata aika reippaasti.

Mulla kaksipyöräinen ehdottomasti nopeampi kuin trike. On siinä yksi rengas vähemmän, ja ajoasento on "sukkulaisempi". Trikellä ajaessa kädet sivuilla alaohjauksen takia, ajoasento on kaksipyöräistä pystympi joten onhan siinä enempi pinta-alaa ottamassa vastatuuleen kiinni. Trikellä kuitenkin tykkään ennemmin ajaa talvella vaikka onkin raskas, lähinnä tuo kaatuminen pelottaa. Trikellä ei haittaa yhtään vaikka se lipsahtelisi jäätyneissä urissa, mutta kaksipyöräisellä se olisi ainakin itsellä suorastaan painajainen, eikä ajamisen rentoudesta voisi puhuakaan. Kaksipyöräisen vaihdan mieluusti alle heti kun ei ole liukasta, sen verran sutjakammin se kulkee.

Onhan noilla matkakäytössä ainakin Suomessa se ero ett kolmipyörällä voi olla vaikee ajaa, jonkun renkaan osumatta tärinäraitaan niillä tieosuuksilla joissa niitä on. Onkohan alempana Euroopassa keksineet viel tuota hirvitystä?

Minäkin tutustuin Reino Karpioon hänen rakentaessa monirunko venettä lauttasaarelaisessa pajassa.
Oma kinnerini oli siellä (EGU) saamassa viimeistä pinnoitusta ennen muottien tekoa.
Aikaisemmin näin vielä Karpion kinnerin raadon tekniikan museon varastolla, ennenkuin se hävisi sieltä.
Ensimmäinen kinnerini valmistui 70- luvun öljykriisin innoittamana ja tekniikan maailman amfibiokinneri
artikkelin aikaan.
Nyttemmin ajelen soutupyörällä ja Leitralla .

Jori,

" Voinen kopioida siitä otteen "Liikennepolitiikkaa" ketjuun. "

Ok. Mistä liikennepolitiikka osio löytyykään?

Ystävällisin terveisin

Eikka