Kolmen pyörän loukussa?

[Paavo]

Terveppä tänne.
Kauniit kesäpäivät ovat tulleet ja mieli alkaa vastustamattomasti vetää pitkille reissuille -nojakilla, tottakai.

Mutta paljonko pitää olla kokemusta, että voisi lähteä esim. 150 kilometrin taipaleelle? Aloitin nojapyöräilyn Jyväskylän Ecotripillä -06 enkä ole sen koommin ajellut, sillä pyörän parantelut keskeytyivät perheen kasvettua. Nyt kesällä saattaisi taas olla aikaa ruuvata SWB kasaan ja heittää pitkä maantiereissu.

Jyväskylässä ongelmana olivat kipeytyvät polvet. Pelkään, että sama vaiva uusiutuu. Ylämäetkin alkoivat sujua vasta Tripin lopulla. Nyt polkeminen on jäänyt ylipäätään vähiin, sillä innostuin potkulautailusta. Se on sangen raskas, mutta monipuolinen laji.

Pyörän ominaisuuksilla on toki merkitystä. Penkki menee uusiksi ja etuputki lyhenee hitusen. Mutta silti: tottuuko nojapyörään jos sitä käyttää vain silloin tällöin? Vai olenko kolmen pyörän loukussa? (potkulauta, pysty- ja nojapyörä)

[jori]

Jyväskylässä ongelmana olivat kipeytyvät polvet. Pelkään, että sama vaiva uusiutuu.

Mietiskelin tuota polvien kipeytymisongelmaa äsken tuossa tenttiä valvoessani. Kolmen tunnin isunto tuotti seuraavia päätelmiä:

Minulla ei ole polvet koskaan kipeytyneet nojapyöräillessä. Miksi?

Laitoin jo ensimmäiseen nojapyörääni polkimien ja istuimen etäisyyden sellaiseksi, että muutkin, kuin minä ja muut pitkäjalkaiset, voivat sitä kokeilla. Pari kertaa olen ajanut Eco-Tripin Lahtisen Markun M5 Shock proofilla, jossa keskiötä ei ilman ketjujen pidentämistä saanut riittävän kauas, joten ajelin polvet koukussa. Sama juttu vielä Pakoputkipyörässäkin. Etupuomi jäi vähän lyhyeen asentoon kokeilijoiden jäljiltä. Olen siis ajanut nojapyörää aina vähän polvet koukussa.

Kokeilin pöydän reunaa vasten jalalla painamalla. Suoralla jalalla alas päin painamalla polvi kipeytyy, jos se ei ole hiukan koukussa. Mittailin itseltäni, että polven täytyy olla vajaan kymmenen senttiä ylös suorasta asennosta, jotta epämääräinen "kohta paukkuu" tuntemus polvesta ja -taipeesta poistuu.
(Teoriassa tämä polvien koukistus mahdollistaa nopeammat poljinkierrokset, koska reisien liikkeen välityssyhde pienenee kammen liikkeeseen nähden, kun polvessa on kulmaa jo valmiina.)
Mittailin, että tuon suuruinen mutka polvessa on oikaistavissa venyttelyä varten taivuttamalla nilkka tiukasti koukkuun, jolloin tuntuu mukava venytys myös pohkeessa.
Suosittelisin siis säätämään etupuomin sellaiselle pituudelle, että jalka ei ilman pohkeen venytystä mahdu suoraksi. Siirtämällä takapuolta hiukan ylemmäs tai alemmas istuimella saat sitten erilaisia kulmia polvelle kuitenkin siten, että ojennetuin nilkoin polvi ei käy koskaan suorana.

Yhden henkilön joukolla tehty koe osoittaa siis selvästi, että polvet koukussa ajaen polvet eivät kipeydy.

Jori

[Pastori]

Nukahdin viimeviikolla Muumilaakson outo vieras tarinan äärelle siten että:

• olin mahallani
• jalat retkottivat reiden puolestavälistä alaspäin sängyn ulkopuolella

Polviin tuli siis jalkojen oman massan tuottama yliojennus muutamaksi kymmeneksi minuutiksi.

Sattui aivan tolkuttomasti kun siitä tokenin.

Polven yliojentumisen tiesin jo ennenkin haitalliseksi, mutta tämä vielä alleviivasi sitä.

Mieluummin siis pieni polvien koukussa oleminen, kuin yliojennus.

[ukram]

Mun 10 vuoden kokemuksen perusteella polvet pikku hiljaa tottuvat, mutta silti ne tulevat jossain määrin kipeiksi ainakin pitemmillä reissuilla.

Kyykistymistestin perusteella polvissa tuntuu sitä enemmin mitä enemmin kyykkyä on. Polven yli kulkeva jännitysvoima on nollassa kun jalka on suora...

Ruotsalaisten lääkäreiden mukaan 300 km Vätternrundanin ajaa kuka tahansa normaalikuntoinen harjoittelematta ja ilman pysyviä vaurioita.

[Pastori]

Ruotsalaisten lääkäreiden mukaan 300 km Vätternrundanin ajaa kuka tahansa normaalikuntoinen harjoittelematta ja ilman pysyviä vaurioita.

Samat miehet suosittelevat MM-kisojen maalituomareille hiukopalaksi hapansilakkaa sekä täyttämään lasit (silmäsellaiset) snapsilla.
Mutta muuten taitavat olla luotettavaa porukkaa.

[Mikko]

Itsellä polvet kipeytyvät jos pystypyörällä tempoo metsässä hetken aikaa (pari viikkoa) tai sitten ajaa maantiellä satula liian korkealla. Yleensä kesän tullen olen innostunut ajamaan nojakilla liian tiukilla välityksillä (kovaa pitää päästä) ja tästä rangaistuksena polvet ovat todella kipeät. Töissä huomaa, ettei esim. portaita noustessa voi nostaa koko painoa suoran jalan "päälle".

Eli kannattaa ajaa polvet koukussa. Sopivasti.

[Paavo]

Alkaa vaikuttaa siltä, että vika on istuimessa. Jyväskylään tuli kyhättyä penkki, joka ei kehuja ansaitse. Istuinosan ja selkänojan liitoskohdan on varmaankin hyvä olla aika terävä. Omassa penkissä ei ole, ja kuski valuu kohti polkimia. Kun itseään taas hilaa ylöspäin, suoristuvat jalat liikaa. Lisäksi istuinosa on liian liian loivassa kulmassa eikä estä valumista.
Varmasti paremmin toimii, kun tekee penkin kahdesta suorasta levystä.
Tässä taas nähdään, että vika on aina laitteessa eikä koskaan käyttäjässä.

Täytyy myös oppia käyttämään kierroksia, pystypyörällä on tottunut runttaamaan isolla vaihteella.

[jori]

No niin, nyt on polvi kipeänä, vaikka vain vähän kokeilin eilen pöydän reunaa vasten. Enkä edes yliojennellut, vaan painoin vähän liian suoralla jalalla alas päin. Onpa vähästä kiinni.

Jori

[Mustasudenkorento]

No niin, nyt on polvi kipeänä, vaikka vain vähän kokeilin eilen pöydän reunaa vasten. Enkä edes yliojennellut, vaan painoin vähän liian suoralla jalalla alas päin. Onpa vähästä kiinni.

Jori

noh itte jos tällä liki 0,1 tonnin massalla olen tovin syvässä kyykyssä kun töitä joutuu välillä tekemään omituisissa asennoissa niin se on pahin jumittaja, toinen karu asento on jalat suorana esim reisillä pöytä runkoon nojaten niin taas sattuu...
sopivasti kun on koukussa niin ei ongelmaa...

eli penkin ja ajo asennon tutkiskelua suosittelen myös...

[Mikko]

Nukahdin viimeviikolla Muumilaakson outo vieras tarinan äärelle siten että:

• olin mahallani
• jalat retkottivat reiden puolestavälistä alaspäin sängyn ulkopuolella

Polviin tuli siis jalkojen oman massan tuottama yliojennus muutamaksi kymmeneksi minuutiksi.

Sattui aivan tolkuttomasti kun siitä tokenin.

Polven yliojentumisen tiesin jo ennenkin haitalliseksi, mutta tämä vielä alleviivasi sitä.

Mieluummin siis pieni polvien koukussa oleminen, kuin yliojennus.

Oon joskus sammunut puoleksi yöksi poikittain sänkyyn, meni monta tuntia ennenkuin pystyin kävelemään muistuttamatta frankesteinin hirviötä...

[Teemu Kalvas]

Koukkupolvisesti ajaminen laskee ainakin maksimivoimaa niin paljon, että tulee varmasti ajettua pienemmillä vaihteilla. Tämäkin voi säästää lopulta polvia, jos nojakilla on muuten taipumusta käyttää liian isoja vaihteita.

[tavasti]

Mutta silti: tottuuko nojapyörään jos sitä käyttää vain silloin tällöin? Vai olenko kolmen pyörän loukussa? (potkulauta, pysty- ja nojapyörä)

Silloin tällöin on aika epämääräinen ilmaisu. Itse en ehdi välttämättä edes joka viikko pyöräilemään, ja mielestäni kyllä kroppa ja mieli ovat nojakkiin tottuneet.

Kyllä itse aion ainakin 3 pyörää pitää:

• Trike talviajoon ja lasten kanssa pyöräilyyn (saa lastenistuimen kiinni)
• Pystypyörä kun tarvii kuljetella pyörää auton perässä esim autoa huoltoon viedessä. Ajoa tosi vähän.
• Kaksipyöräinen nojakki jolla ajetaan aina kun ei ole mitään pakottavaa tarvetta ajaa jollain muulla

[Paavo]

Olin tosiaan sanoissani epämääräinen. Ilmauksella "silloin tällöin" tarkoitan paria kertaa vuodessa, kun alkaa poltella mieli parinsadan kilometrin päähän kohti auringonlaskua.

Ajelen pyörällä aika paljon, työmatkaakin on reilu parikymmentä kilometriä päivässä. Lumien sulettua vaihdoin Kickbikeen, talvi meni yksivaihteisella mummopyörällä. Luulen että pitäydyn arkiajossa tässä arsenaalissa, sillä nojakin edut eivät minusta oikein pääse esiin näillä pyrähdyksillä. Työmatkastakin puolet on soratietä.

Jori antoi polvivaivoista niin kattavan selvityksen, että rupesin heti rälläköimään nojakkiani. En sentään palasiksi, mutta penkki ja ohjaus menevät uusiksi.

Suunnitelma on tehdä testi ja ajaa Helsingistä Tampereelle yhdessä päivässä. Juna- ja bussiaikataulut on oltava taskussa, sillä edellinen vähääkään pidempi lenkki on Jyväskylän Ecotripillä. Pystypyörällä tietäisin selviäväni perille, mutta sitä infernaalista kolotusta ja puutumista en enää koskaan halua kokea.

[tavasti]

Ajelen pyörällä aika paljon, työmatkaakin on reilu parikymmentä kilometriä päivässä. Lumien sulettua vaihdoin Kickbikeen, talvi meni yksivaihteisella mummopyörällä. Luulen että pitäydyn arkiajossa tässä arsenaalissa, sillä nojakin edut eivät minusta oikein pääse esiin näillä pyrähdyksillä. Työmatkastakin puolet on soratietä.

Jos soratie on niin huonokuntoinen, tai niin paljon irtosoraa ette nojakilla voi ajaa, niin sitten noin. Muissa tapauksissa tietysti mennään nojakilla.
Nojakki pitää vaan olla moiseen paikkaan sopivaa tyyppiä, low racer ei välttämättä ole paras pyörä soralle.

Ainakaan itselle ei ajamisen satunnaisuus ole tehnyt ongelmia, viime kesänä ajoin Anthrotechillä 110 km yhdessä päivässä.
Edeltävän puolen vuoden aikana olin kahdesti kerennyt ajaa jonkun 20-30 km lenkin, enkä metriäkään muuta. Aikaa kyllä meni rutosti.

[jori]

...parinsadan kilometrin päähän kohti auringonlaskua. ... Helsingistä Tampereelle yhdessä päivässä.

Aivan, aurinko laskee kesällä lähes pohjoiseen.