Täydessä systeemissä on 4kpl 10Ah kasaa rinnan. Normaalisti ajelen kaupungissa yhdellä 10Ah-kasalla, jolloin kinneri on 10kg kevyempi. Matja-ajossa niitä on käytössä neljä rinnan. Jos hätä olisi ollut suuri eikä Ruovesi olisi sattunut sopivasti kohdille, niin olisin toki voinut kytkeä irti muut akut, ja kytkeä sen jälkeen kiinni tuon yhä täytenä olevan kymppikasan, jolla olisin päässyt noin 40km. Tasapainotustarve syntyy jokaisen yksittäisen akun kennojen kesken, kun ne ajetaan tyhjiksi. Jos jännite tippuu alle 3,5V per kenno, niin akku menee täysin epätasapainoon. Akun kennot tyhjenevät tasaisesti 3,5 volttiin saakka. Sen alle kennot sekoavat täysin. Akun kennojen keskinäinen tasapaino riippuu akun varaustilasta.
Tämä 40Ah systeemi koostuu siis 23 akusta, joista jokainen taas koostuu 5-6 kennosta. Tämä on yksi liposysteemin etuja, jos kevyt DIY-säätö ei pelota. Sekä akkupaketin kapasiteettia että jännitettä voi vapaasti vaihdella tarpeen mukaan. Kapasiteetti ja jännite eivät ole vakioita, kuten yhdessä suuressa paketissa. Kaupungissa kytken kasaan kuusi akkua, jolloin saadaan 10Ah/54V. Reissulla kytken kasaan 23 akkua, jolloin saadaan 40Ah/48V. Aamulla voi aina miettiä, että minkäkokoisella akulla ja millä jännitteellähän sitä tänään ajelisi. Valinta on vapaa. Etuna on myös, että jos yksi kenno tuhoutuu niin voin poistaa helposti ainoastaan sen akun kasasta. Yhden kennon tuhoutuminen ei vaikuta koko kasaan mitään, toisin kuin kaupan akkupaketeissa.
Tällaiseen eivät kaupan sähköpyörien systeemit pysty. Toki niitä miinuspuoliakin tällaisessa systeemissä sitten on toki.
Täysiä akkuja ei voi kytkeä yhteen täysien kanssa. Täydet pyrkivät lataamaan tyhjiä sellaisella voimalla, että johdot sulavat ja tulee oikosulku.
Tyhjään akkuun ei myöskään saa tarjota virtaa ilman tasapainotuslatausta, tai tulee tulipalo kun akun yksi kenno ylilatautuu.