Alumiinirunkojahan tuo Cruzbike taitaa käyttää.
Eilinen päivä meni polkupyöriä kevätkuntoon laittaessa. Kottarainen (KTM Sähköläski) sai kesäkumit alleen, Jumbo Jim 4.0 tubeleksena FattyStrippereillä tehtynä. Vaimonkin käyttämätön Tunturi Park Cafe tuli pestyä ja säädettyä kohdilleen, aiemmin ohjaustanko aiheutti käsivaivoja, toivottavasti nyt on ajokelpoisempi. Samalla tuli pestyä molemmat pyörät.
Kuukkeliin tein lukuisia pieniä säätöjä. Jarrukahvat olin pyöräyttänyt 30 astetta parempaan suuntaan jo aiemmin, nyt pyöräytin vielä tankoa siten, että sarvet ovat aavistuksen eteenpäin, ajatuksena on, että kahvatupit pysyvät paremmin paikoillaan kun roikkuvat kädet eivät kisko niitä taakse ja alas, vaan taakse ja hieman ylös. Ajoasennosta tuli samalla hieman rennomman oloinen, kädet ovat nyt suoremmassa. Kyse on toki korkeintaan hieman yli senttimetristä.
Jarrujen säädön tein vasta nyt ensimmäisen kerran. Ne hieman hankasivat tuolla 57 km lenkillä ja rupesin lenkin loppuvaiheessa säätämään niitä uudelleen ja tajusin etten oikeasti ymmärrä yhtään mitä olen tekemässä. Muutaman Youtube-videon jälkeen asia on nyt kunnossa ja eilen sain aikaiseksi tanakasti toimivat ja äänettömät jarrut. Kyllä mekaaniset vaijerijarrut ovat hyvät pyörässä, jolla ei ajeta rännässä, loskassa ja seuraavan päivän pakkasessa.
Ketjut pesin vedellä ja saippualla, ylimääräisiä vahoja hieman pois, ja sitten uutta tilalle. Sää oli hieman liian kylmä vahan laittoon, mutta uskon onnistuneeni. Yleensä en ketjuja pese, nyt kyse oli poikkeuksesta, joka johtui siitä, että olin huuhtaissut myös Kottaraisen ketjut talven jäljiltä. Normaali menetelmä on siis se, että ikäänkuin pesen ketjut vahalla (Clean ride).
Levitän runsaasti nestettä ketjun päälle pätkä kerrallaan kostean rätin avulla. Käytännössä hinkkaan suurimman osan vahasta pois samalla kun lisään sitä. Samalla lähtevät mahdolliset vanhat vahajäänteet. Vanhaa kuivaa vahaa ei ole hyvä jättää liikaa ketjuun, koska se estää runsaana töhkänä olleessaan uuden liukoisen vahaseoksen pääsyn ketjun niveliin. Muuta haittaa siitä ei sitten olekaan.
Vaha ei kerää hiekkaa eikä pölyä, esimerkiksi Kottaraisen takapakka oli aivan puhdas talven jäljiltä. Ilman vahaa en käyttäisi ratasvaihteita ollenkaan, hermo menisi siihen ketjuissa rahisevan hiekkapaskan ääneen, mutta vahan kanssa homma on järkevää. Muutamaan eri merkkiä olen kokeillut, mutta Clean ride on itselleni paras juuri tuon juoksevan koostumuksen vuoksi, käytän sitä siis ketjunpesuaineena samalla kun teen uudelleenvahauksen.
Syy miksi monet eivät käytä vahaa on varmaankin juuri se, että sitä kuluu enemmän kuin öljypohjaisia aineita, vahaa on lisättävä parin viikon välein ja sitä kuluu enemmän. Käytännössä retkelle ollessa vahaa tulee laitettua 200 km välein kitinän hieman tullessa esiin. Rankalla sadekelillä vaha kuluu myös nopeasti pois. Mutta eipähän tarvitse pestä ketjuja, eikä rahisevaa hiekkaa kerry minnekään. Jos ketjuja joutuu laittamaan paikoilleen kesken ajon, niin käsiin jää vain harmaata helposti pyyhkimällä irtoavaa vahaa.
Kuukkelin vaihteet, lähinnä etujavaihtaja, tuli jälleen kerran säädettyä entistä paremmin kohdilleen. Jälleen paljastui oma hölmöyteni pyörän osien toiminnan ymmärryksessä. Ei siinä mitään, että etuvaihtajan rajoitinruuvien toiminta on tähän asti ollut minulle tuntematon ominaisuus, en edes muistanut sellaisia olevankaan, vaikka varmasti niitä viimekesänä säädin estääkseni ketjua tippumasta yli isommalle limpulle vaihdon yhteydessä. Mutta nyt (VASTA) paljastui syy miksi ison etulimpun kanssa ei voi käyttää takana isoimpia rattaita.
Viimekesänä kuvittelin ketjun hankaavan etuvaihtajan kehikon sisäreunaan, ja syy olisi ollut ketjulinjan vinous. Mutta totuus on se, että ketju hankaakin häkin yläreunaan. Syy tähän on se, että Kuukkelin geometria poikkeaa normaalista pyörästä. Putki johon etuvaihtaja kiinnittyy on liian jyrkästi kallellaan taaksepäin ja se asettaa etuvaihtajan häkin väärään asentoon. Häkkiä pitäisi päästä pyörittämään myötäpäivään, mutta sellaista säätöä ei varmaakaan ole missään etuvaihtajassa.
Ratkaisin ongelman osittain sillä, että nostin etuvaihtajaa hieman (n. 3 mm) ylemmäs. Seurauksena on tietysti se, että vaihdot eivät ole enää niin puhtaita, kun häkki on nyt kauempana rattaista. Mutta sain aikaan sen, että voin suurta etulimppua käyttäessäni polkea ilman kilinää nelosvaihteella, aiemmin seiska oli viimeinen äänetön vaihde, ja kilinää kuunnellen voin nyt käyttää jopa alinta vaihdetta.
Viimekesänä vaihteet kolmosesta alkaen jumittivat sen verran, äänen lisäksi, että asiaa ei voinut olla huomaamatta polkiessa. Joskus alamäen jälkeen kun iso limppu jäi päälle, niin ylämäessä rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään, että mitä helvettiä tapahtuu, kunnes tajusin mistä oli kyse. Ja sitten vaihdoinkin kiroillen ja kiireesti eteen pikkulimpun.
Tämä pieni muutos osoittautui juuri sopivaksi. Nyt voin ajaan isolla limpulla ylämäkeen tuohon neloseen asti ja sitten kun vaihdan eteen pikkulimpun niin meno kevenee juuri sopivasti, että 3 prosentin nousussa voin jatkaa sillä vaihteella ylös asti.
Kaiken tämän säätämisen jälkeen hämmästytin itseni sillä, että osasin ajaa ilman käsiä loivan 90 asteen kurvin. Tulossa on hieno ajokesä!
P.S. Yritin myös viritellä VDO:n mittarin antureita paremmille paikoille, kunnes huomasin nopeusanturin jalan haljenneen. Paskasetti pääsi nyt sitten jätehuollon piiriin. Ajan ilman mittareita, kunnes tilaan Sigma 16.16 CAD - mallin ja uuden soittokellonkin tarvitsen - vanha ei soinut ja kun sitä hieman vääntelin se hajosi. Hetkinen, tuossa Sigmassa ei ole nousuprosenttia... täytyy vielä miettiä. Samalla tilaan Kuukkeliin Tubeless tarvikkeet.
P.P.S. Sopiva malli näyttääkin olevan Sigma BC 14.16. STS CAD