Nojapyöräfoorumi

Huomenna lähtö Teljosta kohti Patvinsuota, paluu viikon päästä sunnuntaina - lomaa pukkaa. Gallupilla aloitan.

Pöhkö kalluppi, reissu-uutiset on aina paikallaan!

Tänne vaan!

Automatka on alkanut. Reppu painaa miehekkäät 28 kg, kameralaukku 5 kg.

Teljossa kännykkä menee kiinni - ja elämä aukeaa!

Puusilmä kirjoitti:

kameralaukku 5 kg.

Ohoh. Mulla painaa nykyään 1.5 kiloo. Haluutko konsultointia

Pastori kirjoitti:

Puusilmä kirjoitti:

kameralaukku 5 kg.

Ohoh. Mulla painaa nykyään 1.5 kiloo. Haluutko konsultointia

Puusilmä on selvästi vanhan liiton miehiä, älä Pastori yritä ehdotella mitään nykyajan kotkotuksia .

Mutta asiaan: ilman muuta reissujuttuja tänne!

Tarkoitus olisi hyypätä puusilmän matkaan ensiviikon torstaina.
Lähetellyt kuvia. Mietin ottaisiko sukset vai lumikengät mukaan; kesäloma alkaa

Otin laajemman näkökulman. Lehtijuttu nojakista on aina paikallaan.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artik ... nu/6432984

Ei ollut vielä kevät ehtinyt Lieksaan. Jouduin mottiin, evakuiointi suoritettiin eilen.

Puusilmä kirjoitti:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artik ... nu/6432984

Ei ollut vielä kevät ehtinyt Lieksaan. Jouduin mottiin, evakuiointi suoritettiin eilen.

.....siis matka perutaan

Ajatus oli siis lähteä Teljosta kulkemaan Karhunpolkua kohti Patvinsuota. Suunnitelman mukaan pääsin reitille jo perjantaina heti työpäivän päätteeksi. Pakkaaminen oli kerrankin sujunut täysin vaivattomasti, ja vaikka painoa kamoille olikin kertynyt tuo 28 kg, en näin jälkeenpäinkään ajateltuna muuttaisi juuri mitään. Enemmän pussiruokia ottaisin, nyt olin varannut 10 pussia, eli perjantaista - sunnuntaihin olisi ollut vain 1 pussi per päivä. Mutta toki tälle reissulle ruoka olisi käytänössä riittänyt, olisin nimitäin pyytänyt Velonauttia tuomaan lisää ruokaa torstaina, jolloin hänen oli tarkoitus liittyä seuraani.

Kameravarusteiden paino muodostui Fuji X-T2 rungosta, 10-24 mm, 18-55 ja 100-400 mm linsseistä, sekä akuista (3 kpl), telekonvertterista sekä USB-laturista johtoineen kännykälle, kameralle ja rannekellolle. Olisin jossain eräkeskuksessa varmaan käynyt syömässä ja ladannut samalla laitteet.

Jo menomatkalla totuus alkoi valjeta. Ja olinhan toki seurannut paikallisia lumensyvyystietoja, mutta optimistisesti ajattelin lumen kyllä sulavan näin toukokuun loppupuolella kun ollaan. Reissu tuntui sitä suunnitellessa sulanmaan kevätretkenäkin sen verran rankalta, että lumikenkien tai suksien lisääminen ei tuntunut houkuttavalta, syteen tai saveen ajattelin.

Rajaa lähestyttäessä alkoi näyttää huolestuttavalta, mutta oli jo myöhäistä kääntyä takaisin.

Teljoon saapuessa totuus paljastui, mutta lähetin vaimon takaisin kotiin (matkaa >220 km) ja laitoin leirin pystyyn.

Yöllä oli jonkin verran pakkasta, Kuhmossa kännykän mukaan -4, varmaankin melko samat leirissä. Uni oli katkonaista. Vaikka, kuten kuvan pullakuudesta näkyy, minulla oli päälläni kaikki lämpövaatteni heräsin Jervenin (170g/m2 paksuus) sisällä toistuvasti horkkaan. Toisaalta, en kokenut mitenkään jäätyväni hengiltä, oli vain hieman kylmä ja tärisin.

Aamulla ulkoteltan sisäpinnalla oli vähäisesti kuuraa. Hillebergin lumettoman ajan teltoissa ei ole tuuletusaukkoja, vaan teltta on alhaalta auki. Olen kokenut tämän hyväksi ratkaisuksi. Esimerkiksi Staikassa on kyllä venttiilit, mutta jos ne avaa menettää osin lämpöedun, mutta jos ne pitää kiinni on teltta hyvin kostea, koska liepeet ovat tiukasti maata vasten. Käyttämässäni Rogenissa elämä on helppoa, ei ole turhia säätöjä. Ilma vaihtuu sopivasti, eikä mistään käy vetoa nokkaan.

Kuvassa näkyy Jerven, Thermarestin puhallettava NeoAir All Season SV Large, Norjan armeijan kengät, Billingham Hadley large -kameralaukku ja Hilleberg Allakin lisämaavaate, joka toimii pienellä säätämisellä myös Rogenin kanssa. Eli se pitää laittaa maakiilalla kiinni, koska Allakin absidi on paljon pienempi. Kuvassa ei näy Thermarestin RidgeRest SOlite Largea, jonka ostin nimenomaan tälle reissulle. Aiemmin olen käyttänyt Z-Restiä, mutta se on hieman liian pieni isolle miehelle. Solumuovialusta on aina hyvä olla matkassa, leirikäytössä lyömätön ja helpottaa elämää joka käänteessä.

Tykkään Rogen teltasta, se on avara ja valoisa - jos ovet rullaa pois niin aivan kuin laavun alla nukkuisi. Materiaalit ovat hieman liian kevyitä minun makuuni siksi otin ylimääräisen maavaatteen käyttöön ja samalla sain siistiä laskutilaa absideihin. Pyöräretkillä on hyvä tietää, että voi nukkua vaikka bussipysäkillä, koska teltan pystyyn laittaminen ei vaadi maakiiloja, ovet voi jättää lerpattamaan. Kyseessähän on kahden hengen teltta, mutta paino on vain 2 kg.

Aamukahvit juotu. Kahvimylly osoittautui kivaksi viritykseksi. Paketillinen papuja matkaan ja kahvin tarpeen yllättäessä jauhetaan tuoreet purut suodattimeen. Näin ei jää reissun jälkeen hukkakahvia, eivätkä purut karkaa repun puolelle rymytessä. Reppu on hajonnut kahtia, duffelissa kamat ja kantolaitteessa on osa roinasta.

Eberlestock SkyCrane II kyseessä Super spike duffelilla varustettuna - painaa aivan liikaa, mutta on niin hyvä kannettava, etten ole ennen kokenut. Lisäksi siihen saa helpohkosti suksia, kirveitä ja lapioita yms. kiinni, kun on tarvis. Aseita en kanna, mutta kaiken pitkän ja painavan saa lähelle selkää, ja loput kamat sitten hirtetään päälle repun neljällä remelillä. Toiminnallisuudeltaan vastaa hyvää putkirinkkaa, mutta ilman ryteikössä oksiin hakkavaa putkea ja jatkuvaa natinaa kannettaessa. Tälläkin reissulla olisi tullut itku - kun jouduin palatessani kaikki mahdolliset puskat kulkemaan lumisia kohtia vältellessäni - jos olisin ollut Savotta 906 kanssa liikkeellä. SkyCrane vie myös putkirinkkaa vähemmän tilaa autossa ja kotona.

Jos ihmettelette varustepohdintojen määrää, se johtuu siitä, että tämän retken piti olla nimenomaan varusteiden testausreissu suunniteltua elokuista Haltin reissua varten. Mutta nyt kuin homma kusi kintuille, niin elokuussa lähdenkin uudelleen yrittämään Teljo-Patvinsuota ja Velonauttikin yrittää tulla jälleen paikalle puolimatkassa - jos vain vapaapäiviä osuu kohdilleen.

Eivät olleet lumet sulaneet mihinkään yön aikana, mutta onneksi hankikanto oli hyvä ensimmäiset 3 km, kun reitti kulkee metsäautotiellä. Sen jälkeen alkoikin hankihelvetti. Metsässä hangen kanto oli täysin lottoa, uppoamaa keskimäärin polveen asti. Jopa paikallaan seistessä saattoi yhtäkkiä toinen jalka upota pohjia myöten, ja askeltaessa kumpi tahansa jalka saattoi koska tahansa upota - tai olla uppoamatta. Kuitenkin hanki oli sen verran kovaa, että yleensä piti useammankin kerran hakata jalkaa sisään, jotta saattoi aloittaa askeleen oton, sitten pettikin ylättäin takajalka ja sen jälkeen upposi etummainenkin. Yhtä riemua! Mutta perille päästiin. Loppumetrit tosin jo tutisevin jaloin, eikä niinkään lihasväsymyksestä vaan jatkuvasta hermojännityksestä. Löysäpolvinen ei nimittäin koskaan voi tietää, mikä nitkahdus lumeen vajotessa on se viimeinen, joka nykäisee kierukan irti kannastaan.

Mökkiin kuului myös rantasauna!

Nimikyltti oli isolla, ilmeisesti kanoottiretkeilijöitä varten.

Kahvi- ja tuumailutauon paikka. Trangian keitin toki jokin verran painaa, mutta sitä on väsyneenä mukavan helppo käyttää. Ei kaadu ja toimii tuulessakin ilman foliovirittelyitä. Tälläkin reissulla käytin vain kahvipannua veden keittoon, kattilat ja paistinpannu olivat siis vain turhaa painoa. Mutta kannan silti kaikkia mukana, sillä ajatus olisi kyllä joskus syödä jotain muutakin kuin pussiruokia. Ehkä elokuussa jopa paistan sieniä, lättyjä ja kerään marjat hilloon. Joten sama setti kaikille reissuille, ei ylimääräistä säätämistä. Trangian kaasu-bensa poltin muuten sietää yllättäen kaasusäiliön kääntämisen ympäri, eli kylmässä saa poltettua myös butaanin pois valuttamalla sen nesteenä polttimeen.

Tulin siihen tulokseen, että odottelisin pari vuorokautta hankikannon loppumista ja lumien sulamista. Metsäosioilla pystyisin kyllä kulkemaan, kunhan ei tarvitsisi pelata upotuslottoa. Hangessa mielellään kahlaa, jos sen pystyy tekemään ilman yllätyksiä. Loppuviikoa kohden sitten tilannehan voisi mennä ainoastaan paremmaksi. Ja kuten tuossa aiemmin linkkaamassani MTV:n lehtijutussa todetaan metrinenkin hanki sulaa nopeasti, jos on oikeat olosuhteet.

Sunnuntain kärvistelin kämpällä ja harjoittelin telelinssin käyttö.

Matkassa olivat ensimmäistä kertaa myös Expedin down booty WB:t. Koska jalassa olevat Norjan maihinnousukengät eivät pidä vettä, niin silloin on oltava toiset jalkineet siksi aikaa, kun maiharit yrittävät kuivua. Ja noissa bootyissa on sekä untuvatöpikkäät, että päälle tuleva kuori, jota käytin pääsääntöisesti paljain varpain tuvassa liikkuessani sekä hipsiessäni rantaan vettä hakemaan. Untuvatöpikkäät olivat tarpeen ensimmäisen telttayön aikana, vaikka muuten palelinkin, jalat pysyivät mukavan lämpiminä. (Killuvat kuvan keskellä katossa, siitä tulivat mieleen.)

Västäräkistä vähäsen!

Iltasella virkistin mieltäni tuhdilla juusto-metrwurstileipä aterialla ja hunaja-jallu -totilla. Toukokuussa kuin retkeilee ei tule pimeää ollenkaan, elokuussa tulee tilanne olemaan toinen.

Mielen virkistykseen olikin tarvetta, sillä luvatun vesisateen sijaan tulikin 2 cm lisää lunta ja yöpakkasen vuoksi liikkumistilanne oli aamulla entistä huonompi. Ja vaikka olisinkin päässyt Suomunjärvelle ja Patvinsuolle asti olisi siellä todennäköisesti mukavan mättähältä mättähälle hypähtelyn sijaan kahlattu nilkkoja myöten sulamisvesissä. Joten Velonautinkaan ei kannattanut näissä oloissa saapua paikalle. Evakuaatio päätettiin käynnistää.

Paluumatkalla sitten rämmin ensin metsäosuuden, joka olikin nyt lumien pehmittyä hieman helpompi kuin tuvalle tullessa. Sen sijaan metsäautotie oli täysin kulkemattomissa ja jouduin kiertelemään metsäsaarekkeiden pehmeän lumen kautta ja osin etelänpaisteisia ohjanpenkkoja pitkin. Kuuden kilometrin matkaan meni neljä tuntia.

Rannesykemittarin kertomaa...

Tuossa näkyy hyvin luotettavan oloisesti todellinen reitti mutkineen. Tuo pieni sykkyrä on kohta, jossa jouduin kaatamaan pari närettä kulkupeleiksi. Onneksi olen joskus lukenut Aulion Erä-kirjaa ja muistin, että näreitä heittelemällä pääsee hankea pitkin kulkemaan, silloin kun muuta keinoa ei ole. Tuossa kohtaa oli lunta reittä myöten, eikä aukkopaikassa mitään kiertomahdollisuuksia.

Väsyneenä ja itseensä tyytyväisenä jälleen Teljossa. Ei mennyt niinkuin suunniteltiin, mutta hyvä reissu silti!

Varustelekan housut ovat numeroa liian suuret, ostettu talvikäyttöön. Polvissa olevat solumuovipehmusteet osoittautuivat jälleen loistaviksi, talvella ne suojasivat polvia viimalta pyöräillessä ja nytkin tekivät elämän paljon mukavammaksi polvillaan könytessä. Paremmat kuin pitkät kalsarit, eli lämmittävät juuri sopivasti, mutta eivät hiosta koko säärtä. Kesällä en varmaankaan käytä, mutta muuten tulevat kyllä olemaan vakiokamaa.

Maiharit todistivat toimivuutensa litimärkinäkin. Ei ainuttakaan rakkoa tai hiertymän alkuakaan, kertaalleen kiristin ja korjasin sukat rämpimisen aikana, märkänä kengät hieman venyivät. Sukkina Ullefrote 600 g/m2 ja niiden alla Ivanhoe merinovilla-kompressisukat, jotka tarttuivat joskus vaimon matkaan tarjouksesta. Kyllä Hurrit osaa tehdä sukkia!

En ihan heti keksi pahempaa rasitusta kengille ja jaloille, kuin painavan repun kanssa osin hankikantoisen metsän umpiryteikkö, hakkuuaukeoiden ojanvierukset ja ohjanpohjat soralillurinteineen.

Kävelysauvaakaan ilman en olisi koskaan perille päässyt, onneksi en vaihtanut lumisompaa pois ennen reissuun lähtöä. Kameralaukku roikkuu kainaloiden alta hartioiden takana repun hihnojen päällä, eikä haitannut liikkumista ensinkään. Juomapullo on Varustelekan dumppi-taskussa, ja tuokin osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Laitoin yhden dumppi-taskun kummallekin puolelle lantiovyötä, ne saa taiteltua kasaan, silloin kuin eivät ole käytössä.

Kuvia on lisää täällä: https://www.smugmug.com/gallery/n-FXQDFP

mm. infotauluja, joissa karttoja.

Elokussa uusi yritys, "I'll be back!"

J.K. Joku ulkomaanelävä oli pyöräilymatkalla pistäytynyt saunomassa Otroskoskella, joten tuonne pääsee retkikamoissa pyörälläkin. Autoporukoitakin oli muutama kirjoitellut. Polkija taisi olla irlantilainen ja oli muistaakseni Sevettijärveltä tulossa. Ja olihan tupakirjassa toki tavallisia maastopyöräilijiöiden merkintöjäkin.

On siulla varusteita puolistakaan en nimenperusteella tiedä mitä ne on
Västäräkki näyttää myös hämmentyneeltä

PW kirjoitti:

On siulla varusteita puolistakaan en nimenperusteella tiedä mitä ne on
Västäräkki näyttää myös hämmentyneeltä

Se on tätä kaupunkilaispojan retkeilyä....

Nimillä voi hakea tietoa, jos joku haluaa tarkempia speksejä - grammanviilaajat.

Yritin googlemäpsätä reittiä ja lähtöpaikkaa mutt ei oikeen löytyny. Ensin kuvittelin, ett olit jossain pohjosessa ku sitä luntakin niin hirveesti - Karhunkierros ja Karhunpolku meni sekasin. Missä sitä lunta alko oikeesti olla ku tuonne ajelit?

PW kirjoitti:

Yritin googlemäpsätä reittiä ja lähtöpaikkaa mutt ei oikeen löytyny. Ensin kuvittelin, ett olit jossain pohjosessa ku sitä luntakin niin hirveesti - Karhunkierros ja Karhunpolku meni sekasin. Missä sitä lunta alko oikeesti olla ku tuonne ajelit?

Oieskohan ollut noin 50 km Nurmeksesta pohjoiseen, kun lumiraja alkoi. Ensimmäinen kuva on otettu jotakuinkin tuolta: https://www.google.fi/maps/place/Tolkee ... 29.5755768