Nojapyöräfoorumi

Tämmöstä tuossa irc keskustelun pohjalta aloin pohtimaan. Ei oo koskaan tullut kokeiltua, mutta ehkä innostun kokeilemaan tässä joku päivä.
Eli ajetaan lenkki pyörällä ja tauon jälkeen sama lenkki vaihdetta vaihtamatta. Käytettävän vaihteen saa valita lähdössä, mutta ei vaihtaa lenkin aikana.
Rasituksen mittaamiseen olisi hyvä olla sykemittari tai sitten vetää vaan ihan täysillä molemmat lenkit.

Jos veikata pitäs niin keskinopeusero ei ole valtava jos välitys sattuu suunnilleen sopivaksi. Sykkeen vaihtelu varmasti yhdellä vaihteella ajaen suurempaa.

Paljon halvempi ja helppohuoltoisempi on yksivaihteinen pyörä, onko se niin paljon hitaampi ettei sellaisen käyttöön kannattaisi siirtyä muutenkin kuin cruisailukäytössä?

Jukka

Ylä- alamäet vaikuttavat asiaan. Varsinkin oikein epäsopivalla välityksellä.

Itselläni varmaan tupla-aika menisi duunimatkaankin, jos joutuisi sinkulalla vetämään, jos ei olisi jopa ihan tekemätön paikka. Ainakin veisi kaiken ajamisen ilon. Selvää on, että sinkulalla KAIKKI pitkät lenkit ainakin jäisi ihan kokonaan ajamatta.

Paikasta ja polkijan kunnosta riippuu. Tasamaalla missä Jukka ajaa ei sillä suurta väliä ole. Alpeillakaan ei varmaan suurta väliä, ylämäet pienimmällä, alamäet jarrutellaan. Sitten on paikkoja joissa on reiluhkoja mäkiä (ainakin huonokuntoiselle), jolloin ottamalla vaihde jolla menee mäet mennään sitten tasaisehkolla hiljaa.

Onko työntäminen sallittu?

Tästä kun lähtee poljeksimaan tietä pitkin niin heti 50 metrin päästä pitäisi olla kevein mahdollinen välitys, sillä sitten siitä kait 800 metriä enemmän tai vähemmän jyrkkää ylämäkeä, soralla. Ja kun pääsee asfaltille ja kääntyy suuntaan mihin hyvänsä niin on ylämäkialamäkiylämäkialamäki... Jotta mää jätän sinkulat tervepolvisille tasamaan polkijoille

terppa kirjoitti:

Onko työntäminen sallittu?

Onhan se. Mulla oli Jyväskylän lowrideen mennessä ajatus että siellä on varmaan kaikilla paikallisilla laajalla vaihteistoilla olevat kevyet pyörät. Mutta ei, yksvaihteiset mummiskat ja jopot näytti olevan yleisimpiä. Ylämäet taluttaen, tasaiset polkien ja alamäet rullaten. Jarrut oli vaihteita tärkeämpi varuste kun jokainen alamäki päättyi X-risteykseen.
Samoilla välityksillä siellä pärjäsi kuin täälläkin, mäet ei ollu yhtään jyrkempiä, mutta paljon pidempiä. Jos täällä pääsee seisovalla lähdöllä alikulkutunnelista ylös niin pärjää kyllä Jyväskylässäkin

Jukka

jviirret kirjoitti:

terppa kirjoitti:

Onko työntäminen sallittu?

Onhan se. Mulla oli Jyväskylän lowrideen mennessä ajatus että siellä on varmaan kaikilla paikallisilla laajalla vaihteistoilla olevat kevyet pyörät. Mutta ei, yksvaihteiset mummiskat ja jopot näytti olevan yleisimpiä. Ylämäet taluttaen, tasaiset polkien ja alamäet rullaten. Jarrut oli vaihteita tärkeämpi varuste kun jokainen alamäki päättyi X-risteykseen.
Samoilla välityksillä siellä pärjäsi kuin täälläkin, mäet ei ollu yhtään jyrkempiä, mutta paljon pidempiä. Jos täällä pääsee seisovalla lähdöllä alikulkutunnelista ylös niin pärjää kyllä Jyväskylässäkin

Kyllä Jukalla tuossa on pointteri narussa. Itse ajelen arkiajot kaupungilla baaripyörälläni, joka on yksivaihteinen pystäri välityksellä 46/24 47-622, enkä kaipaa vaihteita. Kaupungilla asiointiajossa on tärkeitä sujuvat liikkeellelähdöt ja rotvallinylitysten sujuvuus. Siihen tuollainen vm. -72 herrainpyörä on aivan omiaan.

Pirkanpyöräilyssä nojapyörällä valitsisin edellisen kokemukseni perusteella ainoaksi vaihteekseni, en suinkaan pienintä vaihdetta, joka oli välitysmatkaltaan summittain sama kuin tuo baaripyöräni välitys, vaan pitkän n. 50/13 47-622, jotta alamäen alla saa otettua kunnon vauhdit ylämäen polkemisajan minimoimiseksi. Viimeksi Pirkanpyöräilyssä meni taittopyörän laippa rikki, joten jouduin ajamaan loppupuoliskon pienellä vaihteella, mikä osoittautui selvästi raskaammaksi tavaksi taittaa matkaa mäkisessä maastossa.

Tuollainen yksivaihteinen isohkolla välityksellä varustettu aerodynaamisesti liukas nojapyörä pitäisi tietenkin taluttaa jyrkimpien mäkien ylimmät rinteet niiltä osin, kun vauhti on jo liiaksi hidastunut isolle vaihteelle, mutta niin minun täytyi tehdä pienivaihteisellanikin, koska sekin oli liian suuri vaihde kaikkein jyrkimpiin mäkiin ja alkuvauhdin jäädessä pieneksi ylämäen polkeminen koko matkan pienellä vaihteella sitkuttaen hyydytti voimat. No, tämä johtui siis siitä, että hitain välitykseni oli liian suuri tuohon maastoon.

Pärjää varmaan jos tykkää kävelystä . Mielummin kyllä poljen mäet ylös .

vph kirjoitti:

Ainakin veisi kaiken ajamisen ilon.

Tähänkin pakko vähän takertua Ilmeisesti ihmisissä on eroja. Toisille ajamisen ilo tulee siitä että saa koko 3h lenkin ajaa 85-90kadenssilla vakiolla 120+/-2 ssykkeellä, tjsp.
Toisille taas siitä että on vaihtelua, ylämäkiin vauhtia, kadenssi ja syke nousee, mäessä syke pysyy korkealla ja kadenssi laskee, pahimmat paikat taluttaen. Tasaisella vakiosyke vakio kadenssilla ja alamäet ihan rullaillen leposykkeellä. Kickbikellä myös näin.

Toki vaihteet antaa valinnanvapauden, voi edetä molemmilla tavoilla...

Jukka

jviirret kirjoitti:

terppa kirjoitti:

Onko työntäminen sallittu?

Onhan se. Mulla oli Jyväskylän lowrideen mennessä ajatus että siellä on varmaan kaikilla paikallisilla laajalla vaihteistoilla olevat kevyet pyörät. Mutta ei, yksvaihteiset mummiskat ja jopot näytti olevan yleisimpiä. Ylämäet taluttaen, tasaiset polkien ja alamäet rullaten. Jarrut oli vaihteita tärkeämpi varuste kun jokainen alamäki päättyi X-risteykseen.
Samoilla välityksillä siellä pärjäsi kuin täälläkin, mäet ei ollu yhtään jyrkempiä, mutta paljon pidempiä. Jos täällä pääsee seisovalla lähdöllä alikulkutunnelista ylös niin pärjää kyllä Jyväskylässäkin

Jukka

Noh jokainen tyylillään ja sillä millä tykkää Itse olen tykännyt vaihteista ja välityksistä laajalla skaalalla, ja en tykkää työntää eikä polvet tykkää jos vääntää väkisin liian raskaalla vaihteella kierroskone...

Jos katsoo Tour de France -aikoja ja vertaa vuotta 1930 vuoteen 1953 (Campagnolo esitteli Gran Sportin 1949) niin tuo vuoden 1930-aika on 1,23 -kertainen vuoden 1953 aikaan.

Tulleet vastaukset ovat olleet enimmäkseen otsikon suhteen sivussa. On vastailtu siihen, haluaako ajaa sinkulalla vaihteellisen sijaan. Otsikko oli kuitenkin kysymys, paljonko vaihteet vaikuttavat keskinopeuteen. Oman kokemukseni mukaan keskinopeus mäkisessä maastossa, kun ajetaan usean tunnin suorituksen maksiminopeutta, ei putoa kuin ehkä enintään 10%, mutta rasittavuus lisääntyy kyllä reilusti riippumatta siitä, onko sinkula pitkällä vai lyhyellä välityksellä.

Tehdään pieni laskuesimerkki. Oletetaan maastoon tasaisen kaltevuuden mäkiä niin jyrkällä kaltevuudella, että mäen alla vauhtia on pystärillä noin 50 km/h. Tämä tarkoittaa noin 6% mäkeä. Nojapyörälle tuo nopeus on 73 km/h. Mäen alla on tietenkin jonkin matkaa tasaista laaksoa, jonka ajan nopeuden säilyttämiseen kannattaa tehdä työtä, jos vain pystyy, sillä se maksaa itsensä takaisin paljon lyhyempänä aikana ylämäessä.

Pystärillä tuo 50 km/h hupenee ilmanvastukseen melko nopeasti. Ylläpitäminen vaatii noin 1 kW tehoa, jota tietenkään kukaan kykene ylläpitämään kuin hetken. Nojapyörällä sama mäki antaa 73 km/h. Jos oletetaan pyöräilijän polkevan täsmälleen ilmanvastuksen verran, vie tuo nojapyörän 73 km/h nopeus 21 m korkealle mäelle, kun taas pystärin 50 km/h alle 10 m mäelle. 6% mäessä tämä tarkoittaa 164 m mäkeä ylös ja nojiksella 350 m samassa ajassa. Melkoiset mäet menee siis pelkällä vauhdilla ylös asti.

Alamäki ei kuitenkaan muutu ylämäeksi yhtäkkiä, vaan jonkinlaisen laakson kautta. Tuon laakson matkan kannattaa siis pyörän nopeutta ylläpitää vaikka vähän pinnistäenkin, sillä sen saa takaisin ylämäen nopeampana ohituksena. Jos välitys on pyörässä sellainen, ettei kadenssi riitä koviin nopeuksiin, menetetään tämä etu kokonaan laakson aikana ja ylämäki pitää polkea alusta loppuun hitaasti sitkuttaen. Hidas sitkutus ei kuitenkaan ole ominta nojapyöräilyäni.

Tämän laaksonopeuden ylläpitämiseksi nojapyörässä tarvitaan suuri vaihde ja toisaalta ylämäen hitaaseen sitkutukseen toinen pienempi, sanotaan nyt vaikka 90 kadenssilla n. 10 km/h. Näillä kahdella vaihteella pärjää jo erinomaisesti. Toisaalta, jos kaksi vaihdetta on jo, miksei laittaisi useampaa, kun kaikki muu muutamaa ratasta lukuun ottamatta on jo olemassa.

Vastaukseksi otsikon kysymykseen sanon 5-10%, milloin matka ja ajoaika ovat pitkät ja mäkien pituudet kohtuullisia. Helvetin pitkien mäkien osalta eroa on enemmän. Tasaisella ja aivan lyhyiden mäkien maastossa ero katoaa, jos ainoa vaihde on sopivasti valittu.

rutunen kirjoitti:

Jos katsoo Tour de France -aikoja ja vertaa vuotta 1930 vuoteen 1953 (Campagnolo esitteli Gran Sportin 1949) niin tuo vuoden 1930-aika on 1,23 -kertainen vuoden 1953 aikaan.

Tuo on epäreilu vertailu, jos käytät noin pitkää ajanjaksoa polkupyörän alkuajoilta. Tuon, yli kahdenkymmenen vuoden aikana käytiin toinen maailmansota, joka kehitti tekniikkaa ja dopingia niin paljon, että erot korostuvat liikaa. Ero ei ollut enää pelkissä vaihteissa. Tietkin olivat paremmassa kunnossa 50-luvulla.

Sinkulalla pitää ajatella hieman eri tavalla. Vaihdepyörällä voi ajaa vakiokadenssilla ja säätää rasitustasoa vaihteistolla. Sinkulalla taas jalat ovat vaihteisto. Pitää siis kyetä ajamaan laajalla kadenssialueella. Tämä vaatii tottumista etenkin yläpäässä. 40-160 kadenssi antaa skaalaksi 400%
Ei löydy ihan joka vaihdepyörästä
Pikaisella kokeilulla saa vaihdepyörää suosivan lopputuloksen, koska järkevä kadenssialue on ilman totuttelua liian pieni. Osa yksivaihdemiehistä väittää ettei eroa vaihdepyörään ole, mutta itse en usko tähän.
Nojakit ovat mulla kaiki olleet vaihteellisia. Pystäreistä taas tykkään sinkuloina.

Paris Brest Paris 2015 Samuli Mäkinen ajoi aikaan 58.29 sinkulalla
ollen nopein suomalainen ja aika korkealla tuloslistalla muutenkin.

Muoks. löytyhän se välityskin : 48/17