Testiajon ajatuksia Ice Sprint X:stä.
Yleisvaikutelma: Pirteän nopea tadpole trike. Oikein houkutteli polkemaan lisää. Pyörä oli uusi ja sisäänajo vielä kesken. Monesta kohtaa kuului erilaisia ääniä, mutta ehkä se vähän rauhoittuu osien kiristämisen ja säätämisen myötä. Useamman kerran luulin, että takaa tulee auto, mutta äänet tulivat tästä ja toisesta testissä olleesta trikesta. Renkailla lienee oma osuutensa. Testiajoa tuli reilu 100 km epätasaisella asfaltilla mäkisessä maastossa. Soralle tai hiekalle en lähtenyt vuokrapyörän renkaita rikkomaan.
Moottori: 159/60 hieman päärynänmallinen flexifuel
Alaohjaus: Ohjauksen herkkyys on ihan ok. Kääntyy kun käsketään, mutta ei väpätä turhaan. Tämän pyörän kääntösäde on kuitenkin valtava verrattuna Azub T-Trisiin. Tavallisen kadun leveys ei riitä U-käännökseen ja ahtaissa paikoissa joutuu vekslaamaan. Siihen toki vaikuttaa myös koko pyörän pituus. Miinuksena on ohjaustangon kaltevuuskiinnityksen liikkuminen. Alunperinkin ohjaustanko oli vinossa. Kaksi kertaa onnistuin vetämään sarvet toispuoleiseksi ajon aikana. Portaaton pikakiinnityksellä säätö on vaakatangossa, eikä se saisi noin helposti luistaa. Oikea kohta kannattaa merkitä putkiin, jotta korjaus on nopeampaa. Pienikin siirtymä vaakatangossa kääntää pystyosaa paljon.
Jousitus: Edessä oli medium ja takana soft elastomeeri. Ensivaikutelma oli kajakkimaisen pehmeästi keinuva. Epätasaisen asfaltin huomasi, mutta se ei haitannut. Mahtaakohan tällä ajaa vähän liiankin reippaasti ja renkaita kuluttaen? Joka tapauksessa tämä ominaisuus oli upea, kun nykypyöräni on jousittamaton. Jarruttaessa etujouset heijaavat hauskasti.
Jarrut: Hydrauliset(?) levyjarrut olivat tehokkaat. Parkkijarru oli jarrukahva tarranauhalla. Molemmista eturenkaista kuului pientä kilinää. Mahe epäili, että se on normaalia näille jarruille. Tai tämäkin johtui uutuudesta.
Renkaat: Edessä 20” ja takana 26”. Ulkokumina kapeat Duranot. Eturenkaat olivat tehtaan jäljiltä väärinpäin pyörimissuuntaan nähden. Hyvin rullasivat, mutta ehkä hieman meluisat. Tasaisesti rosoisella asfaltilla tuli hetkittäin tunne, että takarengas lähtee luistamaan sivusuunnassa.
Vaihteet: Tavalliset ratasvaihteet (sikäli kuin osaan selittää) 3 edessä ja 9 takana. Skaala oli hyvä: ääripäitä ei vielä tarvittu, vaikka testiajo oli mäkistä maastoa. Vaihtaminen oli kahvoista kääntämällä, johon ensin ihastuin todella. Oikeastaan se oli hyvä vain takavaihtajalle. Etuvaihtaja oli vaikeampi, kun helposti käänsi liikaa kerralla ja vaihtaja ei ehtinyt mukaan ainakaan isommalle mentäessä.
Penkki: AirPro kova penkki tarrakiinnitteisellä pehmusteella, koko M. Muoto oli hyvä: sopivasti sivutukea, pystysuunnassa kuski tuntui pysyvän paikallaan ja penkki selvästi antoi pontta polkemiseen. Lyhyelle kuskille niskapuoli tuli vähän ylös, joten normaali niskatuki tuskin sopisi. Itse en niskatukea kaipaa. Poninhäntä jäi ajoittain pehmusteen tarroihin kiinni. Kampaus vaihtoon siis. Miinuksena on hiostavuus. Verkkopenkkiin tottuneella selkä ja myös pehmuste oli aivan märkä. Kisoihin ja radalle se on varmaan ok, mutta arki- ja retkikäyttöön suosisin verkkoa. En tiedä, miten Ventisit sopisi noin kuppimalliseen penkkiin.
Säädöt: Ajoasennolle on paljon vaihtoehtoja ja säätövaraa rungon ja penkin puolesta. Testipyörässä oli ketjun pituudensäädin, mutta silti ketjuja piti lyhentää lyhyelle kuskille.
Käyttötarkoitus: Sprint X on hauska vauhtipyörä, jolla ajetaan eteenpäin. Kaupunkiajoon ja tiukkoihin käännöksiin se ei ole ensisijainen vaihtoehto. Sprintistä on myös perusversio, joka voi olla parempi arkiajoon.
Arvosana: 9. Iso kääntösäde ja ohjaustangon luistaminen verottavat pisteitä.
Toisen testissä olleen pyörän Azub Triconin kokemukset löytyvät täältä: http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=7&t=5316