Kojak on aika sporttinen rengas ja vaikka kokemukseni aika-ajopystärillä, maantiepyörällä ja kahdella nojakilla osoittavat alikuntoiselle tuntuvia eroja syntyvän jopa renkaiden vaihdosta, mielestäni jopa sporttista pyörää hakevalle Kojakin ei pitäisi olla deal breaker kenellekään. Kun huomioi 24 tuuman pyörillä varustetun pyörän istuimen nojakulman sopivan aloittelijalle, ei niinkään tykittäjälle.
En tiedä vielä Grammarianin haluttua ajotyyliä, mutta ärtsymmän puolen suuntaanhan viime viestit viittaavat. Siinä onkin ongelmaa kerrakseen, kun ei saa aliarvioida sporttipyörän nojakulman oikeasti vaarallisen sairasta hallintavaatimusta suhteutettuna omaan kykyyni aloittaessa. Jos selkää nojaa penkkiin ja siinä suhteessa tuo 24 tuuman renkain varustettu ei ole epärealistinen aloittajalle istuimeltaan. Puolilussu radalla kisassa sprintissä ja tunnin ajossa, ei niin pahasti 6h kisassa. Vaikka fysiikka sanoo, että 6h kisaa alle maksimiaerodynaamisen pyörän kanssa sattuu enemmän kuin lyhyessä suorituksessa aikakertoimesta johtuen. Niin tekeekin sporttisen pyörän hallitsijalle, mutta tärkeämpiä rajoitteita tulee aloittelijalle korostuen kropan rentona pitämisessä. Se on sikavaikeaa selkä pystyssä aloittajalle. Ohjaamisesta ja sen tarkkuudesta sekä toistettavuudesta puhumattakaan. Monen päivän reissuista puhumattakaan.
Allekirjoitan oikeanlaisen pyörän ja hyvän lajin pariin opastuksen tarpeen. Epäilen vahvasti alle akrobaatin kropan hallinnan omaavien kykyä ajaa hallitusti 2x asteen istuimella. Sellainen olisi hyvä asia sporttisen ajon kannalta. Näppärää olisi pyörä, jonka penkki säätyisi mittavirheellä 45-20 asteeseen. Kova vaatimus.
Harmittaa se, että toisen ketjun perusteella nojakkini ovat samassa kaupungissa asuvalle Grammarianille vain 3 cm pidemmälle säädettyjä ja pääsy pyöräkellariin on tukittu asbestiremontista johtuen. En tiedä kauanko. Luultavasti rospuuttoon asti. Muistaakseni nyt noin 19,5 kg takavetoinen ja noin 15 kgn etuvetoinen löytyy.
Vähän lääketieteen tuntemat tai ei oikein diagnostisoudut vaivat voivat olla hirveitä. Mulla jälkimmäinen muuttui yhdestä käsidiagnoosista kahdeksi 16 v vammautumisesta ja kolmeksi 17 v myöhemmin. Joten nyt kuntoutuskierros x jalalle ja kädelle päällä ja parempia alustavia tuloksia on tullut. Ei mahdollista ilman oikeaa diagnoosia ja toimivia hoitokeinoja.
Pahalta kuullostaa huonosti tunnetun vaivan osalta saada oikeaa diagnoosia ja toimivaa kuntoutusta, mutta vaikeuskertoimen ja selvästi häiritsevän haitan lievittämisestä johtuen on erikoisen tärkeää yrittää löytää apua mistä vain. Täällä on nojapyöräilijöiden stereotypian mukaisesti monta monin tavoin kolhiintunutta, joilta löytyy jos jonkinmoista tietoa. Ei ole takeita järkevien apujen saamisesta, jos avaa tilannettaan täällä, mutta täältä löytyy jos jonkinmoista kokemusta puolesta ja vastaan koulu- sekä vaihtoehtoista lääketieteen osalta monen vaivan suhteen. Esimerkiksi minulla paras käsikuntoutus on suoraan suomaisen lekurin ohjeen vastainen jenkkilekurin ohjeen mukainen. Ja mä olen kai eniten länsimaisen koululääketieteen puolella täällä terveyskeskusteluihin osallistuneiden osalta. Koskaan ei voi tietää etukäteen, mitä muut tietävät, ei ole takeita, että meistä olisi apua, mutta ei voi tietää toisinkaan päin. Vänkää on se, että parhaat vinkit olen saanut kädelle frisbeegolfaajilta ja jalalle juoksijoilta, ei pyöräilijöiltä tai lekureilta. YMMV.
Minulle ei ole uskon kysymys valtavista kropan reaktioista vähän rasittavista arkitoimista. Kilsan kävely sohjossa ennen käden leikkausta johti viikkojen kipuun ja max 2 h uniin päivässä, kun uni katkesi kipuun. Hengitys salpautui kivusta kahdesti, pisimmillään 104 s, vaikka yritin hengittää sisään. Tippa ilmaa sisään ja uudestaan rööri kiinni. Ihan kuin ei olisi jo ekalla kerralla käynyt mielessä, kuolenko nyt, vai pitäisikö puukottaa ilmareikä kurkkuun. Vaivojen vähättelijöitä ja ymmärtämättömiä ei tarvitse isää kauempaa etsiä. En ollut mulkku, kun totesin hänen unia häirinneestä selkäkivusta, että hyvä kun alat ymmärtää, mitä mulla on ollut niskassa vuosia. Juu on selkäkin kolhiintunut ja pelkästä kädestä useampi lekuri on useasti sanonut eläkkeelle joutuvan noin kaikki ja ihmettelevät, miten en vielä ole. Voin joutuakin. Loppuun asti tappelen vastaan. Puolitoista vuotta meni max 3 h/pv unilla ja ei kertaakaan noin pitkällä yhtämittaisella ennen kuin käsi leikattiin. Toi elämänlaatua, unta ja liikuntakyvyn takaisin sohvalla nököttämisen sijaan. Kipu- ym. potilaalle ei tarvitse vakuutella vaivojen todellisuutta tai vakavuutta. Työterveyslekuri määräsi tulehduskipulääkettä, joka on tarkoitettu selkärankareumaisille. Toisen lekurin mukaan he eivät juuri nuki lääkkeestä huolimatta ja pelkäsi yleisterveyteni puolesta, joten käski ostaa ¾ vahvaa. Totesin ennenkin täyden annoksen olevan välillä kokemuksesta huolimatta kivunsietotestin ja otan mieluummin puoliannoksen, jotta tarvittaessa voin ottaa täysannoksen. En ole pilleristi, kun ei tarvinnnut vuoteen ottaa kivuista huolimatta lääkettä. Hampaita on purtu reseptittömien vitsikipulääkkeiden harvoin ottamisen ohella. Enemmän ekaa.
Suositan Kuusijärven tapaamisessa kuun lopussa niin monen pyörän kokeilua kuin mahdollista ja ostopäätösten lykkäystä tuon kokemuksen hankkimisen jälkeen. Jos vain Salsan pyörä säätyy, kannattaa ehdottomasti kokeilla sitä ennen Kuusijärveä a, koska Salsa sai useasta lähteestä vähän aikaa sitten toisistaan eroavia starttiohjeita, joten on tuoreehko oma kokemus ja näkemystä, mikä hänellä auttoi b kun on starttiharjoitus alla, on Kuusijärvellä parempi mahdollisuus saada useampi malli liikkeelle, jotta saat ajokokemusta erilaisista pyöristä.