Nojapyöräfoorumi

Hei!

Kävin tänään ajamassa ensimmäisen oikean lenkkini Alligt Kruiserilla. Olipa mieleenpainuva kokemus.

Ensimmäinen havainto oli se, että ilman lukkopolkimia pyrin vaistomaisesti kannattelemaan jalkojani polkimilla vatsa- ja reisilihaksilla. Näin sain etureidet hapoille ennenkuin koti katosi edes maisemasta. Pyrin lenkin aikana keskittymään "palaavan" jalan rentouttamiseen, jotta se saisi edes joskus levätä.

Toinen havainto oli muun liikenteen seuraaminen. Tarkkailin hieman pelonsekaisin tuntein taustapeiliä ja lähenevää liikennettä. Kyläraitti ei ole leveimmästä päästä ja joillakin tuntuu olevan tavoitteena hivotella pyöräilijöitä. Menoni taisi kuitenkin olla niin huojuvaa, että ohittavat autot jättivät kunnioittavan välin! Lisäsin myös pyörään viirin ennen tielle menoa. Eräs vastaantuleva vanha rouva tosin jäi tuijottamaan minua niin ihmeissään kurvissa, että hivotteli vastaantulevalta kaistalta. Hyvä ettei mennyt tien poikki sisäkurviin ojaan.

Kolmas havainto oli todella suuri ero ylä- ja alamäkien välillä. Paikallinen seutu on mäkistä, eikä luomakunnan synnyssä tänne siunaantunut juurikaan tasaista paikkaa. Ylämäet olivat todella hapottavia jaloissa, ehkäpä 9-vaihdetta (1 eturatas) aiheutti sen, etten päässyt polkemaan riittävän alhaisella teholla mäkiä ylös. Alamäet olivatkin sitten juhlaa. Välillä tuli vauhtia niinkin hyvin, että piti jo ryhtyä jarruttelemaan.

Lenkki oli huomattavasti raskaampi kuin pystypyörällä, saapa nähdä lihasten kiputilat päivän parin ajamisen jälkeen.

Minkälaisia vinkkejä antaisitte harjoittelua varten?

Ari

arn70 kirjoitti:

Hei!
Kävin tänään ajamassa ensimmäisen oikean lenkkini Alligt Kruiserilla. Olipa mieleenpainuva kokemus.
Ensimmäinen havainto oli se, että ilman lukkopolkimia pyrin vaistomaisesti kannattelemaan jalkojani polkimilla vatsa- ja reisilihaksilla. Näin sain etureidet hapoille ennenkuin koti katosi edes maisemasta. Pyrin lenkin aikana keskittymään "palaavan" jalan rentouttamiseen, jotta se saisi edes joskus levätä.

Morjens!

Olinkin tuossa laittamassa viestiä, että tulihan pyörä perille.

Omakohtaisen kokemukseni mukaan sellainen tietty rentous/velttous on eduksi nojapyörän kyydissä, eli lihakset jotka eivät tee työtä pitäisi pitää mahdollisimman rentoina. Jalkaterien pitäminen sopivassa kulmassa edesauttaa niiden pysymistä pedaaleilla ilman sen ihmeempää ponnistelua. Lukkokengät luonnollisesti auttavat lisää.

Eräs vastaantuleva vanha rouva tosin jäi tuijottamaan minua niin ihmeissään kurvissa, että hivotteli vastaantulevalta kaistalta. Hyvä ettei mennyt tien poikki sisäkurviin ojaan.

Tuijottelijoihin kannattaa tottua. Muuan oululainen nojakisti sanoi, että jos jokaisesta hymystä saisi euron, niin ei tarttisi töissä käydä.

Lenkki oli huomattavasti raskaampi kuin pystypyörällä, saapa nähdä lihasten kiputilat päivän parin ajamisen jälkeen.
Minkälaisia vinkkejä antaisitte harjoittelua varten?
Ari

Lihakset kyllä tottuvat nojapyörään nopeasti, muutaman viikon päästä ajaminen on jo keveämpää kuin pystypyörällä. Harjoittelussa kannattaisi ennen kaikkea opetella käyttämättömien lihasten rentouden säilyttäminen sekä polkimien tasainen pyörittäminen. Lukkokengät auttavat tässä kovasti. Myös kädet ja hartiat tulisi pitää rentoina (kädet ikäänkuin roikkuvat rennosti ohjaustangosta), niin ohjauksen pitäisi vakautua ja mutkittelun vähentyä kovasti.
Eli mahdollisimman rennon ajotavan hakemista suosittelisin kovasti. Kun se on omaksuttu, vauhtia on helppoa alkaa hakemaan.

Yhdyn Nebuluksen näkemyksiin. Aluksi vauhti on hitaampaa tai raskaampaa kuin pystypyörällä. Väärät lihakset tekee töitä kun oikeat eivät ole harjaantuneet. Aika yleinen käsitys on, että nojakki vaatii jopa 200km ajelua ennen kuin nopeus suhteessa rasittavuuteen on samaa tasoa.
Onhan sinulla niskatuki ja se oikein säädetty? Hyvin henkilökohtainen asia millä selkänojakulmalla sitä alkaa kaipaamaan, mutta jos tuntuu että päätä pitää kannatella, niin se kannattaa ehdottomasti olla.

Jukka

Juu, kilsoja vaan alle nii hyvä tulee

Tuo 200km on varmaan aika lähellä totuutta, varmasti tuossaki on yksilöllisiä eroja. Muutama lenkki siinä meni, ennen kun alko tottuun tuollasen lyhkäsen ohjastamiseen. Alkuun tuli käännettyä turhan aikasi, kun tähtäs kurviin jalkojen mukaan eturengashan tulee vasta jalkojen jäläkeen

Ite laittasin toisen etu(hammas)rattaan tuohon sun pyörään. Oli se vaan sen verta ison näkönen eturieska

Trek r200 kirjoitti:

Juu, kilsoja vaan alle nii hyvä tulee

Ite laittasin toisen etu(hammas)rattaan tuohon sun pyörään. Oli se vaan sen verta ison näkönen eturieska

Hei!

Voisiko joku sellainen jolla on 20" takapyörä ja 9-lehtinen takapakka ystävällisesti laskea omasta pyörästään eturattaiden (tai vaikka keskimmäisen rattaan) hammasluvut? Tämän perusteella saisin sitten haarukoitua itselleni mahdollisesti uutta eturattaan kokoluokkaa.

Kuinka ketjun pituus tulee mitoittaa, pystyykö sen jotenkin fiksusti päättelemään tai katsomaan takapakan ketjunkiristäjästä? Nyt ketjua kasvatettiin pituudella, joka saatiin mittaamalla puomin siirto ja kertomalla se kahdella.

Ari

jviirret kirjoitti:

Yhdyn Nebuluksen näkemyksiin. Aluksi vauhti on hitaampaa tai raskaampaa kuin pystypyörällä. Väärät lihakset tekee töitä kun oikeat eivät ole harjaantuneet. Aika yleinen käsitys on, että nojakki vaatii jopa 200km ajelua ennen kuin nopeus suhteessa rasittavuuteen on samaa tasoa.
Onhan sinulla niskatuki ja se oikein säädetty? Hyvin henkilökohtainen asia millä selkänojakulmalla sitä alkaa kaipaamaan, mutta jos tuntuu että päätä pitää kannatella, niin se kannattaa ehdottomasti olla.

Jukka

Niskatuki löytyy. Se oli esin takaraivolla, mutta kypärä ottaa silloin vastaan ja pään kääntäminen on vaikeaa. Niinpä laskin sitä nyt alemmas. Kaadoin myös penkin aivan ääriasentoon, saa nähdä mitenkä se vaikuttaa itse polkemiseen.

Ari

arn70 kirjoitti:

Hei!

Voisiko joku sellainen jolla on 20" takapyörä ja 9-lehtinen takapakka ystävällisesti laskea omasta pyörästään eturattaiden (tai vaikka keskimmäisen rattaan) hammasluvut? Tämän perusteella saisin sitten haarukoitua itselleni mahdollisesti uutta eturattaan kokoluokkaa.

Kuinka ketjun pituus tulee mitoittaa, pystyykö sen jotenkin fiksusti päättelemään tai katsomaan takapakan ketjunkiristäjästä? Nyt ketjua kasvatettiin pituudella, joka saatiin mittaamalla puomin siirto ja kertomalla se kahdella.

Ari

Vaimon M5 20/20 pyörään laitettiin maantiepyörän etulehdet, oisko ollu joku 52/38 ja ketju mitotettiin niin, että just menee eestä ja takaa suurimmille lehdille.

Se on aika hankala arvioida mikä välitys kellekin passaa, riippuu niin kuskista Mutta jos aiot yhdellä etulehdellä pärjätä, niin oiskohan joku 42 hampainen hyvä kompromissi. Siis jos nykynen tuntuu liian isolta.

arn70 kirjoitti:

Niskatuki löytyy. Se oli esin takaraivolla, mutta kypärä ottaa silloin vastaan ja pään kääntäminen on vaikeaa. Niinpä laskin sitä nyt alemmas. Kaadoin myös penkin aivan ääriasentoon, saa nähdä mitenkä se vaikuttaa itse polkemiseen.

Ittelläni oli alligtin kanssa tasapainoiluongelmia, kun penkki oli alimmassa asennossa: polkimesta ponnistaessa tuntui, kuin olisi meinannut liukua tavaratelineen päälle ja homma meni aika lailla tasapainoiluksi. Penkin säätäminen puoliväliin oli minulle paras yhdistelmä ilmanvastuksen ja ajon vakauden välillä.

Kuinka ketjun pituus tulee mitoittaa, pystyykö sen jotenkin fiksusti päättelemään tai katsomaan takapakan ketjunkiristäjästä? Nyt ketjua kasvatettiin pituudella, joka saatiin mittaamalla puomin siirto ja kertomalla se kahdella.

Maastopyöräpuolella optimi ketjun pituus on sellainen, että isokokoisimmalla etu-ja takarattailla ollessaan ketju vetää vaihtajan ohjuririssat lähelle ääriasentoaan. Pieni liikevara kannattaa jättää, että vaihtaja jaksaa siirtää ketjun pienimmälle rattaalle myös töyssyisellä alustalla ajaessa. Alligtissahan on pitkähäkkinen takavaihtaja, joten siinä pitäisi olla liikevaraa kahdellekin eturattaalle. Tarvisit siihen 5-pulttikiinnitteisen eturattaan lisäksi 5 kpl pidempiä kiinnityspultteja, joita kyllä saa joka pyöräliikkeestä. Alligtin rattaankiinnityspultit kun olivat normaalia lyhyemmät.

Nebulus kirjoitti:

Alligtissahan on pitkähäkkinen takavaihtaja, joten siinä pitäisi olla liikevaraa kahdellekin eturattaalle.

Ja eikös tuo liikevaran riittävyys ole myös etulehtien kokoerosta kiinni? Eli jos suuri kokoero, ei vaihtaja jaksa pienemmällä etulehdellä kiristää riittävästi ketjua.

Trek r200 kirjoitti:

Nebulus kirjoitti:

Alligtissahan on pitkähäkkinen takavaihtaja, joten siinä pitäisi olla liikevaraa kahdellekin eturattaalle.

Ja eikös tuo liikevaran riittävyys ole myös etulehtien kokoerosta kiinni? Eli jos suuri kokoero, ei vaihtaja jaksa pienemmällä etulehdellä kiristää riittävästi ketjua.

Nimenomaan, eli vaihtajan liikerata loppuu kesken. Maantiepuolellahan on kohtuullisen isoja 5-pulttikiinnikkeisiä eturattaita tarjolla. Mietin lähinnä tuota, kun 20" takavanne pudottaa välityksen pituutta lähes kolmanneksella verrattuna 28" vanteeseen. Nykyinen eturatas on muistaakseni 65-hampainen, joten ehkä jokin kokoa 46-52 hammasta voisi olla aika passeli. Tuo on toki niin kuskista kiinni... kuinka lujaa tykkää pyörittää ja kuinka paljon löytyy jerkkua jaloista.
Tuossa esim. 39-52 -hampaisia eturattaita 5-pulttikiinnityksellä:
http://www.chainreactioncycles.com/Mode ... elID=18516
(pulttijakoa en tosin tsekannut)

Tollasen löysin Eskon sivulta

http://www.sheldonbrown.com/gears/internal.html

En kyllä opetellut käyttöä, mutta jos jollain kiinnostusta riittää

Suurimmaksi välitykseksi varmaan riittää se, että pyörä kulkee 100 poljinkierroksella jotain 50km/h tai vähemmän.

Trek r200 kirjoitti:

Tollasen löysin Eskon sivulta
http://www.sheldonbrown.com/gears/internal.html
En kyllä opetellut käyttöä, mutta jos jollain kiinnostusta riittää
Suurimmaksi välitykseksi varmaan riittää se, että pyörä kulkee 100 poljinkierroksella jotain 50km/h tai vähemmän.

Tuon mukaan alligt kulkee 100rpm kampikierroksilla isoimmalla vaihteella 52,8km/h. Rattaina siis 65/11.
50-piikkisellä maantierattaalla lukema olisi 40,7.

Nebulus kirjoitti:

Trek r200 kirjoitti:

Tollasen löysin Eskon sivulta
http://www.sheldonbrown.com/gears/internal.html
En kyllä opetellut käyttöä, mutta jos jollain kiinnostusta riittää
Suurimmaksi välitykseksi varmaan riittää se, että pyörä kulkee 100 poljinkierroksella jotain 50km/h tai vähemmän.

Tuon mukaan alligt kulkee 100rpm kampikierroksilla isoimmalla vaihteella 52,8km/h. Rattaina siis 65/11.
50-piikkisellä maantierattaalla lukema olisi 40,7.

Testasit sitte ohjelman

Noista luvuista näkee hyvin millasen rattaan tarvii. Normaaliin reippaaseen ajovauhtiin kun lisää reilun kympin, niin se on siinä. Eli meikäläiselle riittäs mainiosti tuo 50 piikkinen

Hurricanessa on edessä 60/42 ja takana 11(pienin)/34(isoin). Pienempää ratasta edessä tarvii todella harvoin. 60/34 kihnuttaa vielä ylämäkeen 12 km/h:ssa. Huiput vähän yli neljänkymmenen.

Nebulus kirjoitti:

Trek r200 kirjoitti:

Tollasen löysin Eskon sivulta
http://www.sheldonbrown.com/gears/internal.html
En kyllä opetellut käyttöä, mutta jos jollain kiinnostusta riittää
Suurimmaksi välitykseksi varmaan riittää se, että pyörä kulkee 100 poljinkierroksella jotain 50km/h tai vähemmän.

Tuon mukaan alligt kulkee 100rpm kampikierroksilla isoimmalla vaihteella 52,8km/h. Rattaina siis 65/11.
50-piikkisellä maantierattaalla lukema olisi 40,7.

Oma testitulos ajamalla alamäkeen oli noin 51 km/h.

Kiitos kaikille vinkeistä, lasken rattaat, kun pääsen täältä reissusta takaisin kotipuoleen. Veikkaan, että eturatas pienenee, jotta ylämäkeen puskeminen hieman helpottuisi.

Ari