Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen yhden vanteen jarruttanut puhki. Siihen kului aika monta vuotta ja rapiat 15 000 kilometriä.
Kyllä se määrä on yhdelle vanteelle liki tarpeeksi, varsinkin kun kyseessä on maastopyörän takavanne.
Olenpa niinkin rohkea, että väitän levyjarrujen jarrupalojen maksavan ajan kanssa enempi kuin uudet vanteet silloin tällöin. (tämä saattaa nolosti osoittautua paskapuheeksi, koska minulla ei ole hajuakaan k.o. palojen hinnoista...)
There was two cats in Kilkenny, both thought there was one too many.
ukram kirjoitti:Levyjarru päihittää vannejarrun mm. siinä että vanne ei kulu. Tämä on olennaista varsinkin jos ajaa paljon.
Eräällä tuttavalla tulee tässä syksyllä 60.000km täyteen dbs:n hybridipyörään jossa v-jarrut. Vieläkin alkuperäiset vanteet, eikä ne nyt niin kovin kuluneilta näytä. Melko paljon muuta osaa on kyllä mennyt vaihtoon...
Pitäisikö tuo sana "ajaa" korvata sanalla "jarruttelee"? Täällä pohjanmaalla kun tuttuja reittejä ajelee, niin eipä juuri jarruja tarvi.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Hopea kirjoitti:Pyöristä paljon tietävät työkaverini sanoivat ensin, että älä laita levyjarrua vain eteen tai taakse, epätasapaino on niin huomattava jarrutuksessa. Sen jälkeen vasta tuli neuvoja.
Tietävätköhän sittenkään niin paljon... Onhan siinä eroa, mutta ei sillä käytännössä mitään merkitystä ole. Takajarru on yleensä niin helppo lukita millä tahansa jarrulla, ettei sinne juuri tehoa kaivata. Pätevä syy levyjarruun takana on lähinnä likaantumisen ja vanteen sivujen kulumisen välttäminen. Etujarrun kanssa on enemmän syitä, kuten jarrutehon säädeltävyys ja pienemmät tarvittavat käsivoimat. Olemassaolevia ajoneuvoja tutkimalla huomataan, että usein edessä on paljon massiivisemmat jarrut kuin takana. Tämä ylettyy moottoriajoneuvoista myös sellaisiin maastopyöriin joissa on vähänkään isommat levyt: takana yleensä on pienempi.
Noh, tosiasiassa etu- ja takajarrujen suhteellinen käytettävyys riippuu myös melkoisesti painopisteen paikasta. Matalassa ja takapainoisessa pyörässä takajarrua voi joutua käyttämään muulloinkin kuin etujarrun hajottua.
Trial-kuskit käyttävät niitä hydraulisia vannejarruja pääasiallisesti paremman jarrutehon säädeltävyyden takia. Trialissa on tärkeää käyttää juuri oikea määrä jarruvoimaa, maksimaalisen jarruvoiman saamiselle ei oikeastaan ole mitään tilanteita.
Itse asiassa polkupyörillä yleensäkään ei nykyaikaisilla jarruilla ole jarrutyypistä riippumatta terveellä aikuisella mitään ongelmia saada niin suurta jarruvoimaa että sekä etu- että takapyörä ovat lukossa. Onnistuneen jarrutuksen perusta onkin jarruvoiman säätö niin että lukkiutuminen ja takapyörän irtoaminen vältetään.
Oman lukunsa sitten muodostavat jotkut muinaiset jarruratkaisut joissa on niin paljon joustoa, että riippumatta siitä kuinka kovaa jarrua painaa, jarru ei jarruta.
Jarrutyyppien kustannuksia vertaillessa kannattaa muistaa, että vannejarrujen palat kuluvat nopeammin kuin levyjarrujen. En kyllä silti osaa yhtään sanoa mikä on kustannuslaskelman tulos. Ero ei ole suuri, eikä sen pitäisi olla ihan ensimmäisinä valintaperusteiden joukossa.
Mikko kirjoitti:Olenpa niinkin rohkea, että väitän levyjarrujen jarrupalojen maksavan ajan kanssa enempi kuin uudet vanteet silloin tällöin. (tämä saattaa nolosti osoittautua paskapuheeksi, koska minulla ei ole hajuakaan k.o. palojen hinnoista...)
Ensimmäisessä hinnastossa josta katsoin halvin levyjarrupala on 7,95 ja halvin v-jarrupala 2,95. Menee aikansa ennen kuin kertyneet palat alkavat maksaa enemmän kuin itse jarrut, joissa myös on hintaeroa v-jarrujen hyväksi. Ketjut ja renkaat tulevat maksamaan enemmän kuin jarrupalat pyörän käyttöiän aikana, tai sitten joku ajaa jarrut pohjassa.
Se 60 000 samoilla vanteilla ajanut heppu ei tainnut ajaa talvikelillä?
Mulla ainakin aluvanteet kului suorastaan sikamaisen nopeasti ainakin siihen kuntoon että jarrupinta oli kaareva ja v-jarrun toiminta huonoa.
Sen jälkeen ajelin kalliilla keraamipintaisilla vanteilla, jotka kestivätkin paremmin. Nyt sitten levyjarruilla.
JTH kirjoitti:Tavastille: Aika vähän sitä tulee aasiassa tai etelä-ameriikoissa nojailtua...
Joo, valitettavan vähälle on jäänyt, näyttää ettei meinaa edes Eco-Tripille keretä.
Toki erikois-osien saatavuus voi jonkinlainen hidaste olla ihan koto-suomessakin.
Tavallisten jarrujen osia saa melkein mistä vaan, mutta tuollaisen erikoisemman osia ehkä joutuu muutaman päivän odottelemaan jopa isommissa kaupungeissakin.
Ei mikään ylivoimainen este, mutta saattaa joillekkin olla valintakriteeri.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Toimiiko teräsvanteessa v-jarru? Tuntuu että nuo kromatut ainakin on niin liukas pintaisia ettei millään vannejarrulla saa kunnon jarrutus tehoa.
Yks vanne on nojakissa mennyt soikeaksi ja se oli teräs vanne. Ilmeisesti painoa kantavaksi renkaaksi liian pehmeä pyörässä jossa ei voi töyssyjä keventää. Pinnan reiät venyy ja pinnat löystyy.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
ukram kirjoitti:Se 60 000 samoilla vanteilla ajanut heppu ei tainnut ajaa talvikelillä?
Eihän ne kilometrit kaikkea kerro. Jos ajetaan tasamaalla taajaman ulkopuolella voi mennä 20 kilometriä ilman ainoatakaan jarrutusta.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Mikko kirjoitti:Kyllä toimii. Tai sitten mulla on aivan mielettömän lihaksikkaat eli vahvat sormet!
Palasin juuri Ecotripiltä. Eilen "satoin niin, että otsanahkamme ois saanut kateelliseks mateen"(Juicea).
Minulla on Pakoputkipyörässäni teräsvanteinen etupyörä ja saman ajan 70-80-luvun sivuvetojarrut. Jarru pitää hyvin kuivana, mutta sateessa vasta kuivuttuaan. Vaikka minullakin on aika lihaksikkaat sormet 
, jarrun pito on aluksi aivan olematon, mutta kun vesi pyyhkiytyy ja kiehuu pois jarrupalan ja vanteen välistä pito palaa takaisin. Pispalasta mäkeä alas laskiessa tuli hetkeksi epätoivoinen olo, kun jarrut eivät pitäneet. Kolmen sekunnin jarruttaminen kuitenkin kuivasi palat ja jarruteho palasi takaisin. Äkkitilanteessa tuo on kyllä auttamatta liian kauan.
Jori
Mun pitää mennä testaamaan märällä vanteella. Mutta oikesti, muistelen, ettei ole kuunaan ole ollut ongelmia..
Aluvanteissa pito sen sijaan on ollut märkänä ja talvella huono. Maastossa varsinkin, kun hiekkaa ja rapaa joutuu jarrun ja jarrupinnan väliin, silloin oikein kuulee kuinka alumiini sorvautuu pois.
off-topic alkaa tästä!
Varastossa lojuu mutsin vanha intialainen "Hercules"-merkkinen naistenpyörä. Sellainen jossa on runko patarautaa ja renkaan paksumpia kuin norsun nahka. Renkaat ovat muuten OIKEAA kumia, ei tätä muovia jota viime aikoina on renkaisiin tupattu.
Nyt mennään asian vierestä, kuitenkin, siinä pyörässä on teräs(?) vanteet sekä aidot tankovälitteiset jarrut, jotka eivät pidä märkänä tai kuivana.
There was two cats in Kilkenny, both thought there was one too many.
Märkäpito riippuu paitsi vanteesta, myös huomattavan paljon jarrupaloista. Teräsvanteelle on -tai ainakin ennen oli- jarrupaloja, jotka eivät päästäneet vettä tai edes vesihöyryä läpi (umpikumia), joten ne eivät märkänä sileää teräsvannetta vasten pitäneet juuri yhtään. Mitä enemmän jarrupalamateriaalissa on orgaanisia ja kuitumaisia partikkeleita, sitä nopeammin vesi ja vesihöyry pääsevät pakenemaan kitkavälistä ja sitä paremmin jarrut pitävät märkänä.
Samalla tavalla vaikuttavat pehmeämmän jarrumateriaalin sekaan sidotut kovemmat partikkelit, mutta toisesta syystä. Kovat rakeet raapivat vesikalvon läpi jarrupintaa, tuottavat kitkalämpöä, joka lämmittää ja siten ohentaa vettä, mikä helpottaa veden pakenemista kitkaraosta.
Tribologisessa mielessä siinä tosiaan on rako, vaikka jarrupaloja painetaan pintaa vasten rystyset valkoisina. Mikroskooppisiin uriin kuoppiin ja naarmuihin jää vettä vangiksi voitelemaan pintoja. Kuoppakohtiin jäänyt vesipatja rullaa välissä eikä päästä pintoja tarpeeksi lähelle, jotta kunnon kitkaa syntyisi.
Veden poistumisen helpottamiseksi on tärkeää, että kitkateho lämmittää veden, mistä syystä sen viskositeetti ja pintajännitys pienenevät ja se virtaa pienimmistäkin raoista pois kitkavälistä, tai jopa höyrystyy ja pakenee höyrynä. Ne jarrulevyihin viime vuosina ilmestyneet reiät helpottavat veden ja vesihöyryn pakenemista kitkavälistä. Jäähdyttävät tietysti myös kuumia jarruja, mikä on niiden toinen tarkoitus.
Tämä märkäpito on siitä mielenkiintoinen asia, että se vesi siinä vanteen tai jarrulevyn kyljellä jäähdyttää tehokkaasti, jolloin lämmöt eivät pääse nousemaan ja kylmä vesi pakenee huonosti kitkavälistä, voitelee nesteenä jarrupalaa ja viimein kiehuttuaan vielä höyrynpaineellaan työntää palaa irti jarrupinnasta. Kylmä vaikuttaa myös jarrupalamateriaalin kitkaominaisuuksiin, jotka ovat parhaimmillaan vasta kun palat ovat lämpimät.
Märillä jarruilla pitää siis aina ensin saada aikaan sen verran jarrutustehoa, että jarrupinnat lämpiävät ja vesi poistuu, jotta ne oikeasti alkavat pitää ja tuottaa jarrutus(lämpö)tehoa oikein kunnolla.
Tämä tapahtuu siis aina, kun jarrut ovat märät. Hyvät jarrut, jarrupalat, -levyt ,-kengät, -vanteet, poistavat veden vaan nopeammin, kuin huonot.
Jori
Hmmm...
Pitäisiköhän kokeilla porata pieniä reikiä teräsvanteen kylkiin.
Voi olla huono idea, menevät vaan vettä ja kuraa täyteen.
