- päivä
24.8.
111,2 km
23,1 kmh
64 kmh max.
Osa 1
Maksullinen metsäreissu
Viimeisenä yönäkin nukutti, paitsi se tällä reissulla tavanomainen klo 4 – 5 väli. Saila kyseli illalla laitetaanko kello soimaan mutta sanoin, että nukutaan niin kauan kuin nukuttaa ja yli yhdeksän se minulla meni. Yksinkertainen leipä- ja banaaniaamupala taas, pepsipullon loppu ainoana nesteenä kun aamukahvit odottaisi reilun 10 kilometrin päässä valmiiksi keitettynä.
Kuivan oloinen ja aurinkoinen keli niin nostelin silkkilakanan ja makuupussin riippumaton päälle tuulettumaan heti noustuani. Vaan joutuisa aamu kaikin puolin, pakkaamiseen on jo hyvä rutiini ja surullista tappaa hyvät rutiinit menemällä kotiin...
Valtatie oli edelleen helppo ja nopea ajaa, nyt liikennettä oli enemmän niin pidin pyörää pientareen puolella siten, että vasen eturengas oli ajoradan puolella, ilman tärinäraitaa olisin voinut lähes kokonaan pientareella ajaa mutta mitäs noille saatanan keksinnöille voi...
Piika ja Renki -niminen kahvio minulla oli tähtäimessä aamukahvipaikaksi, näkyy valtatielle ja monesti on tehnyt mieli poiketa kun on sievässä hirsirakennuksessa. Viimeisillä metreillä eksyimme toisistamme kun hosuin keulilla mutta onneksi on puhelin ja löysimme yhteen
Ei nyt mikään järin halpa paikka mutta kahvia sai santsata samaan rahaan ja korvapuusti oli hyvää. Vintillä oli (myynti)taidenäyttely joka vilkaistiin samalla kuin myymälänpuoli. Kahta kättä heilutellen tulimme kuitenkin pois eli ei ollut ostettavaa ja jos olisi ollut niin tilanahtaus ostohaluja sopivasti saattaisi hillitä.
Arboretumiin katseltiin tietä rauhallisemmin ja siellä oli taimipäivät alkamassa mikä parkkipaikalle oli levittäytymässä, niinpä pyörät tönäistiin johonkin tienvarteen ja menimme lunastamaan piletit, että pääsemme kävelemään metsään... Tässä vaiheessa vasta Sailan kertomana tajusin, että on maksullinen paikka.
Söpö kahvio on näemmä arboretumillakin, kun katselin kakkuja mitä oli kaupan niin tuli ostajan krapula, seuraavalla kerralla tänne. Rahan vastineeksi saimme kartan ja keltaiset tarrat jonka käsivarteen liimasin. Kartassa oli kolme reittiä, 3 km 2,5 km ja 1,5 km joista valkkasimme keskimmäisen.
Olihan siellä kaikenlaisia puita ja hyvät plakaatit
Tässä abies on koreana
Eli jos paikka olisi lähempänä ja kausikortin lunastaisin niin vielä puutuntija saattaisi kehkeytyä, nyt tyydyin vaan katselemaan ja halailemaan puita.
Oli meinaan puunhalausviikko käynnissä
Halasin myös tuijaa
ja saila oli mustasukkainen
Jotkut puut oli vähän isoja halattavaksi kun on yli kahden sylin kokoisia
2,5 kilometriäkin on aika pitkä jos on paljon katsottavaa ja jotain yrittää opetella, lopussa rupesi jo hyytymään, tai voi se johtua vähäisestä syönnistäkin kun nälkä jo oli. Tämän paikan oravat oli luonnollisempia eli kun tulimme kohdille niin säksättivät vihaisesti ja menivät puunrunkoa ylöspäin, hyvin muuten orava pystyy säksättämään vaikka olisi käpy suussa
Kierroksen jälkeen sanoin, että ajetaan muutama kilometri ja syödään myslipatukat siellä, vaikka oikeastihan tuota paikan kahvilaa ja kakkuja olisi kannattanut kokeilla