Laittelen kuvia tuosta polkemisasennosta huomenissa...
2.9.
- päivä
62,8 km
24,5 kmh
68,2 kmh max
15 - 21 astetta max.
Onnellinen on se joka tällaiseen maisemaan saa herätä.
Aamupalaa ja kahvia, vähän täydellisen ravintoympyrän perään haikailin kun muistelin donitsipakkausta, rasvaa, sokeria, suolaa ja proteiinia ympyrämallisena no maistuu se leipäkin.
Vielä oli kesää jäljellä. Auringon puolella oli 36 astetta.
Hirveitä suunnitelmia ei ollut pyhäpäivälle, soutelua ja mökkiölumpialaisten näytöslaji laiturilta kumiveneeseen hyppy. Kaikki osasi ottaa aamun rauhassa.
Soutelu oli eka, Vene oli kumollaan ja sen Sailan kanssa kääntelimme, vähän rätillä hinkkasin jakkaroita ja Eija etsi tapin ja pelastusliivit matkaan, kun pari hämäkkiä oli siirretty turvaan ja kaikki oli onnellisesti veneessä niin läksin soutelemaan. Kivan tyyntä niin meni kevyesti. Pieni järvi ja oli helposti kierretty, aloitin yhdestä valkoisesta kivestä mikä mökiltä katsellessa näytti siltä, että siinä aina lokki nököttäisi, nyt ei ollut mutta kakasta valkoinen, sitä pähkäiltiin porukalla mikä juuri tuosta kivestä tekee suositun, toisaalta mikä tekee abc:stä suositun, ei tarjoa ainakaan erityistä ostokokemusta, edullista hintaa tai hyvää kahvia... mutta se on siinä, ehkä tuo kivikin.
Kävimme katsomassa jokunen vuosi sitten ammutun majavan pesäkoloa, ei ollut uusia jälkiä.
Vähän sadettakin yritti mutta riuskoin liikkein sateettomalle puolelle järveä.
Soutajaakin taas vaihdettiin, että kaikki saa. Mietittiin miksi lampi jostain on kaislikkoinen, jostain täysin ruovikkoinen ja mökinpuoleiselta rannalta ei? katsottiin maastokarttoja puhelimesta ja metsä- ja peltoojien laskuojien kohdilla oli reilummin kaislikkoa. Sieltä mistä ojitetut suot laski vetensä oli umpeenkasvanutta ruovikkoa. Olisi mielenkiintoista tietää millainen järvi alkujaan on ollut.
Mutta semmoista se on... jos ei omassa mökissä ole viimeisen standardin mukaista imeytyskenttää tai umpisäiliötä niin varmaan kohta uhkasakkoa saa mutta jos tuhoat kokonaisen järven ojitushommilla niin 50-vuotispäivän jälkeen voit jäädä odotelemaan talousneuvoksen titteliä jos on suhteita kissayhdistykseen tms. kavereihin, vähintään mitalia itsenäisyyspäivänä. Jos tuhoat kokonaisen vesistön niin saatat päättää päiväsi kauppaneuvoksena ja todennäköisesti pääset kilistelemään linnanjuhlissa.
Sillai ihan veikeetä, että isät on nuo metsä- ja suo-ojat kuokkineet yhteiskunnan tuella ja nyt lapset saa ostaa hyvän omantunnon Hiilipörssistä https://hiiliporssi.fi/ Jossain vaiheessa pitää aiheeseen perehtyä tarkemmin ja tehdä sijoitus. Vaikka ei se meno vielä näytä paljoa muuttuvan, ensi vuonna turvetuotannon tuki nousee muistaakseni 179 miljoonaan euroon mikä kertoo omaa kieltään suomalaisesta erityisestä luontosuhteesta...
Jooh, väliin pukki sadekuuroakin vaikka pilviä ei ollut päällä, järvi tuli kierreltyä ja kierroksen jälkeen vene nostettiin talviteloille ja aloimme ruuanlaittoon. Minä grillailin ne vähät grillaukset mitä oli, toiset teki kastikkeen ja pastat keittiössä. Soijasuikaleita tomaattikastikkeessa, ei muuten Erkkikään epäilisi jos sanoisi liharuokaa olevan
Ruuan päälle ruokalepoa teki mieli mutta mökkiölumpialaisten näytöslajina ollutta laiturilta kumiveneeseen hyppäämistä ei voinut missata, ainahan on olemassa mahdollisuus, että hyppy menee vikaan ja tulee ns. pellehyppy
Airot olisi kivat mutta hyppyturvallisuuteen vedoten ne jätettiin laiturille ja kun veneen etäisyys oli hyvä, hyppy voitiin suorittaa. Vene lähti kuin moottorilla ajamalla kohti ulappaa mutta suoritukseenpa kuuluukin käsin rantaan kauhominen. Sama kolmella kokeilulla ja seuraavalla kerralla kilpailu saunomisen yhteyteen, ei niin suuria paineita vaikkei veneeseen osuisikaan. Sitä ei ole päätetty onko tyyli pääasia vai tehdäänkö matka haastavaksi, sen myötä se tyylikin löytyisi
Kello oli jo sen verran, että paikkoja piti ruveta siistimään, sillai ripsakkaan puuhaamalla 1,5h ja oli kaikki kasassa ja lähtövalmiina.
Ihan täydellinen mökkiviikonloppu, siitä kertoo se, että mölkkyä ei tullut edes mieleen kaivaa esiin, on mölkkykin ihan kivaa mutta siis ”vaikka ei tehdä mitään” aika kului siivillä ja kun kaikilla on arkikiireensä ja välimatkaa asuinpaikoilla niin kiva tavata välillä tuollai perusteellisesti, joten kiitokset Eija!
Tai ei ihan täydellinen viikonloppu, meille luotiin mielikuvia, että iso-D esiintyy lavalla
Mutta eipä keikkabussia näkynyt maisemissa, Onneksi sentään rap-artisti Mahtava-E kiipesi lavalle, promokuvien ajaksi ja kuulema seuraavalle kerralla artistitoveri Sivu esiintyy myös, liput on tulossa ennakkomyyntiin ja omani meinasin maksaa näin näkyvyydellä
Jos kinnerillä olisi pihasta lähtenyt niin muistaakseni 5 km soratietaipaleen jälkeen olisin valtatie 13 päässyt, nyt tuli sakkomutkaa 20 km kun kuljetin Mangoa katolla siihen saakka kun Saila kääntyisi Lahden suuntaan asfalttitielle. Ei haitannut, Savitaipaleelle päin tie oli tuttu ja tiesin nauttivani siitä, paloa ajamiseen oli niinpä uskoin tykkääväni pätkistä isompaa valtatietä mitä reitillä oli.
Ja nautin, oisipa kesäkuu ja valoisuus, nyt hämärä suositteli klo 21 aikaan siirtymään metsän siimekseen, muuten helposti pari tuntia varmaan olisin vielä ajellut. Väliin nuo tiet oli sellaisia, että nousua tuntui olevan kilometrikaupalla mutta olipa niitä laskujakin samalla. Polvi tuntui hyvälle, mieli virkeälle niin mikäs mennessä. Vähän ennen hämärää pysähdyin syömään myslipatukkaa, laittelin viestejä Sailalle ja lähtiessä napsautin takavalon päälle, hämärän tullessa myös kypärävalon.
Sailalle reittejä näyttelin erotessa ja itsekseni kilometrejä/aikoja laskin niin arvelin ennen Mäntyharjua jääväni yöksi, olisi näppärä kahvipaikka tiedossa heti aamusta joten metsäleirin idyllisyydellä ei olisi väliä.
Lähempänä Mäntyharjua katsoin maastokarttasovelluksesta paikan mutta oli niin mukavaa kyytiä myötämäessä, että en topannut. Kartta käteen ajaessa ja seuraavalle metsäautotielle, oli vähän liian nuorta ja vähän liian tiheää ja tie todennäköisesti veisi jonkun mökille niin palasin takaisin ja yhtä erkanevaa uraa poljin 100 metriä sivuun vähän vanhempaan metsään, siinä uran yli oli hyvä riippumatto laittaa ja vaikka tie oli kivenheiton päässä niin senverran tiheää lehtipuuta oli välissä, että uskoin rauhassa saavani olla. Kännykkähommia tein kinnerin vieressä istuen metsänpuolella (ei ainakaan kännykän valo paljasta) samalla kun mutustelin iltapalaa. Niin hyvin syöty päivällä ettei tuota paljoa enää tarvinnut syödä.
Päätin taas ettei sada ja jätin sadekatteen laittamatta, WhatsAppilla mökkijengiryhmään kerroin päätökseni ja vastauksena tuli: ”eikai se sada”... kuulen jo kuinka kiroat ensi yönä
Mutta minkä kesä kastelee, sen keskuslämmitys kuivaa On ihan näppäriä noi ryhmät jos jaksaa puhelinta räplätä, helppo sopia asioista ja jos ei mukaan pääse kuten nyt kävi, voidaan välittää tunnelmia.