30.8.
2.päivä
64,3 km
22 kmh
62,8 kmh max.
18 - 20 astetta sisälämmöt
Hyvin nukutti, neljältä heräsin mutta nyt nukuin hyvin uudelleen. Aamulla heräilin pariin otteeseen, kylmä ei ollut mutta selvästi viileämpi kylki kun käänsi kylkeä. Nukkumaan käydessä povasin kylmää yötä kun makuupussin vetskari näytti hajoamisen merkkejä mutta kun sen vetäisi alhaalta kokonaan uudelleen niin pysyi kasassa.
Sopivasti päällä, villakerrasto. Silkkilakannalle oli käynyt hassusti, jalkapuolesta on kulunut ja sanonut rits, yöllä myllätessä siitä oli tullut hyvä kauluri.
Kirjoittelin tarinoita edelliseltä päivältä makuupussin lämmössä. Mietin, että tartteeko sitä nousta kun ulkona on viileää ja makuupussissa on lämpöisää. mitäpä ei voisi sosiaalisessa mediassa kysyä
Kyselyn tuloksen saisin vuorokauden kuluttua mutta liian pienellä litratilavuudella varustettu virtsarakko pakotti liikkeelle. Ei satanut mutta harmaja keli. sadetakin ja -housut vetäisin villakerraston päälle ja hyvin tarkeni kun tuulen vaatteet katkaisi.
Keittelin kahvia ja söin aamupalaa kaikessa rauhassa, koskelot teki ohiuintejaan ja marmattivat mennessään. Joku toinenkin laji kauempana 10 päisenä parvena.
Pikkuisen kirjoittelin lisää ja kävin ympäristössä kävelemässä. Lopulta rupesin kamppeita laittamaan läjään mutta se keskeytyikun lintuparvi vähän lähempänä ui ja muistin kiikarit olkalaukusta, kuikkiahan ne. Pitkään katselin ja kiikarin läpi yritin kuvata.
Lopulta kamat oli läjässä, ei sade tullut odottamalla, ajovaatteet vaihdoin vasta pyörällä kun olin pakannut, hyvin pakkautui ja tilaa jäi vaikka mitään ei pitäisi puuttua matkasta.
Onneksi tulin renkaat vilkaisseeksi kun oli takarengas aika vajaa, ei ihme, että takapää tuntui eilen vähän löysältä ja vaappui polkemisen tahtiin, pari iltaa aiemmin pumppasin renkaat samalla kun Sailankin kun työmatkalle tarkasteli pyöräänsä.
Pumpata koitin mutta jossain vaiheessa muljahti pumppu alta, jotain hajosi ja se rupesi valskaamaan ilmaa läpi, samasta pumpun ratkeamasta tyhjeni se rengaskin.
Päätin samalla vaihtaa kumit kun reikä siellä olisi ja päälidurano oli pykinyt, hiekkatiesutimiset näkyy ja en muista oliko viimereissulle laittamani kumi uusi, tuskin kun 650 km oli vaan matkaa takana.
Eka sisärengas minkä kaivoin pyörästä, näytti hiiren syömältä tai sitten se oli huolella hinkkautunut, pitää joskus ottaa kuvattavaksi.
Toinen oli minigrippussissa ja ehjä, laitoin paikalleen ja yritin pumpulla pumppailla, 5 bar sain kikkailtua ja sitten pumppu alkoi valskaamaan. Iskaripumpulla loput, kun 8 bar oli renkaassa tuli elävästi mieleen Halosen Takaisin ryssiin - elokuva jossa maailman murjoma päähenkilö pumppaa niin antaumuksella ilmaa kumiin, että saa sytytettyä tulipalon kun heittää pumpun nurmikolle ja polttaa asuntonsa, että kurjuus maksimoituu, kyllä, minulla on… köh! erikoinen elokuvamaku, sanovat ystäväni.
Käsienpesu rannassa ja tienpäälle, yhden mäen sai työntää kun oli pehmyttä, vesi oli hienoa hiekkaa kuljetellut.
5 km matkaa ja tuli Ahveniston Baari, sadekin alkoi sopivasti ja tuuria piisasi kun baari oli toiseksiviimeistä päivää auki tälle vuodelle. Vitriinissä kaksi tuotetta, otin toisen, iso kahvi ja pieni pulla, hyvää oli. Ainoa kahvila “50 km” säteellä ja pyöräilypäivän ainoa sade, taidan olla sunnuntailapsi.
Puhelin latautumaan ja aamun tapahtumia ylös, jokusen sanan kylänmiesten kanssa vaihdoin ja eripuraa tuli paljonko minulla on matkaa jäljellä, itse sanoin reilu 50 km ja paikalliset 30 km kunnes selveni mille nurkalle menen, ihmettelivät miksi? Sanoin treffien olevan ja kun Savitaipaleelle jatkaa niin ei mutkaa juuri ole, sen mitä asfalttitieltä.
Väheni se sade ja jossain vaiheessa puin sadetakin ja jatkoin matkaa, takin sai nopeasti riisua kun tuli kuuma ja sade lakkasi kokonaan.
Repovedelle olisi voinut ajella suoraan kotoa mutta halusin Voikoskentie ajaa, joskus olen ajanut mutta nyt virkeänä vailla kiirettä. Kyllä oli upeaa syheröä ja tie polveili paljon vesien vieressä, tyyni päivä oli niin oli vielä erityisen kaunista, hyvä asfaltti kruunasi nautinon. Palaan uudelleen vielä ja ennen 12.8 päivämääriä kun joku automuseo oli tien alussa, Voikoskella tehdasmuseo.
Ruokapaikkaa en yhtään ollut miettinyt ja jossain toisessa yhteydessä Orilammen majalta olisin ruokaa kysynyt vaikka kyltissä luki kesäravintola, ehkä kesää on vielä jäljellä? ainakin pihassa oli linja-auto ja tien toisella puolella kaikkien kaverit, karavaarit. Nyt ajattelin Repovedellä syöväni vaikka nälkä kurni.
Voikosken jälkeen oli tylsempää ja rääseikköistä tietä, helppoa ajaa vaikka polvi ylämäissä vihoitteli.
Vuohjärvellä oli kauppa, M-market jossa poikkesin, nälkäisenä tarttui kaikkea sokeripitoista mukaan mm. 6 donitsin pakkaus josta söin puolet kahvin kera, möivät ihan hyvää pahvikahvia 1,50€ hintaan. Snickers vielä ja mustikkasoppaa niin saisi matka taas jatkua pienessä sokeripöllyssä.
Vähän kuukkeloin välimatkoja, edellispäivänä katsoin jotta 57 km olisi päiväsaldo ja 12 km jäljellä olevaa matkaa odotin, olikin 19 km kun hiekkaoikotie olisi kääntynyt aiemmin minne google reititti, no ei paha, 12 km asfalttia ja 7 km soraa niin hätäkös tässä. Lähdin polkemaan.
Liikennettä oli harvakseltaan, nätisti ohittivat. Silmiin pisti erityisesti erään tyylikkään ranskalaisvalmisteisen auton ohitus joka tapahtui kaukaa toista kaistaa käyttäen, no hetken perästä tuo auto oli tien sivussa ja sen soma kuljettaja viittoi pysähtymään. Minä ihan setämieheksi heittäydyin ja sanoin, että täälläpä kauniita naisia on tienposkessa ja nainen vastasi hymyllä ja kohteliaisuudella, ei mennyt aikaakaan kun jo suutelimme ja mietin, että näin helppoako tämä on? Toisaalta on kyllä ihana nähdä oma kumppani vaikka reilu vuorokausi vasta ollaan oltu erossa, kannattaa välillä treffailla uusissa paikoissa.
Kuulumisia vaihdettiin ja lopulta pähkäiltiin reittiä Repovedelle, sanoin, että 4 km ja vasempaan 7 km hiekkatietä. No liikkeelle ja käännös melkein heti, 11 km hiekkaa mutta onneksi hyväkuntoista. Oli joku mielleyhtymä osoitteesta jonka tienumero oli 720, että se 7 tie alkaisi suoraan asfaltilta.
Hissukseen meni, lopussa vähän kuulalaakeria mutta ei onneksi nimismiehen kiharaa, kerran pysähdyin kuvaamaan. Parkkipaikalla yhytin Sailan joka kamoja pakkasi rinkkaan, itse alitin puomin ja ajoin vielä 600 metriä tietä jolloin pussien kera käveltävää jäi 100 metriä.
Lajittelin leiriin lähtevät tavarat pusseihin ja ehdin minuuttia ennen Sailaa. Katseltiin riipumatolle paikat ja samassa alkoi sade, ripustuksen sai alkaa sadekatteesta niin sai tavarat suojaan.
Onneksi oli lyhyt kuuro, Vähän pätkimme puita hyvällä sahalla ja halottiin kirveellä, kirvestä tovin etsin mutta Saila löysi. Iltakahvit ja eväät menimme nuotiopaikalle tekemään, kärnää käristin ja leipää oli lisukkeilla.
Polvi oli väliin arka, tönkkönä sai kävellä mutta vertyi niin ettei vaivannut/tuntunut yhtään loppuillasta, geeliä laitoin niin varmaan auttoi. Rannalla ihmeteltiin loppuilta ja kun pimeys tuli niin kerättiin kimpsut mukaan ja riippumaan.