Rosinante (os. SH14)
lisätty------------------------------------------------otsikkokuva t. jori
SH14 on sanottu yhdeksi kauneimmista nojapyöristä, mitä se ehkä onkin. Tällä palstalla sen suunnittelijaa, Sakari Holmaa, ei tarvinne erikseen esitellä. Pyörän design on pelkistetty suoraan putkeen, johon on kiinnitetty takapyörä, istuin etuhaarukka ja keskiö. Takahaarukkaa ei ole, vaan takakiekko on vain toiselta puolelta kiinnitetty. Takakiekkona siinä on pyörätuolin 24” kiekko. Designiin kuuluu myös etuveto. Ohjauksen saa valita ala- tai yläohjauksen välillä.
Kuvittelin pyörän aihiota helpoksi projektiksi, joka soveltuisi tällaiselle kokemattomalle pyörän rakentajalle - tai oikeastaan en ollut rakentaja ollenkaan.
SH14 sellaisena kun sen hankin. Istuin ei ollut kiinni.
SH14:n rungon muotoilu perustuu suoraan 51 millin rautaputkeen takakiekosta keskiöön. Ohjausputki on hitsattu runkoputken keskelle. Koska takapyörä on kiinni vain toisesta laidasta, on putki kulkusuuntaan nähden diagonaalinen. Näin ollen takapyörä jää putken vasemmalle laidalle, ohjausputki keskelle ja loogisesti keskiö täytyy sijoittaa hieman putken oikeaan sivuun, että se olisi samassa linjassa kiekkojen kanssa. Alkuperäisessä versiossa oli keskiö kiinnitetty putkiliittimillä runkoon muutaman asteen kulmassa. 20" etukiekossa oli vanha 7-rattainen pakka, jonka pienin ratas oli 13 hampainen. Alkuperäinen istuin oli poistettu, mutta sain mukaan puolalaisen lasikuituisen istuimen mukaan. Alkuperäisessä istuin näyttäisi olevan metallirunkoon punottu nailonkudos. Alaohjaus toimii pitkällä stemmillä ja alunperin lähes suoralla tangolla, kuten Sakari Holman videosta voi päätellä ( ). Sain käsityksen, että tämä olisi hyvä taitettava nojapyöräaihio (etuveto ei taivuttaisi ketjua), mukaan tuli taittuva yläohjaus ja sarana.
Koska vetävä kiekko on 20”, täytyy rataspakan pienimmän rattaan koko olla mahdollisimman pieni ja keskiön rattaan suuri, että saataisiin teoreettiset nopeudet kohdalleen, joten ostin 8-rattaisen pakan jossa on 11-piikkinen pienin ratas, vain todetakseni että kyseinen kiekko ja siinä oleva napa olivat auttamattomasti vanhentuneet. Sain sopivan uuden kiekon Briteistä noin viikossa.
Runko ja etuputki
Alkuperäisessä designissa keula vaikutti hieman raskaalta, siinä oli pelottava keihäsmäinen keulaputki, putkiliittimillä kiinnitetty keskiö, kehnosti kiinnitetty etuvaihteensiirtäjän putki sekä istuimen ja poljinten etäisyyttä oli vaikea säätää (tosin istuin ei vielä ollut asennettu). Lisäksi keskiö ei ollut aivan suorassa linjassa kiekkojen linjan kanssa, josta oletin koituvan ongelmia ainakin pidemmillä matkoilla.
Etuputken katkaisu, suoristaminen ajolinjan suuntaiseksi ja sopivan keulaputken hankkiminen joltakin kaupalliselta nojapyörävalmistajalta olisi ratkaisu. Putken katkaisu ja hitsaus onnistuikin hyvin kollegani toimesta (onneksi on myös käsityötaitoisia kollegoja).
Keulaputki katkaistu ja käännetty kiekkojen linjojen suuntaiseksi.
Pienen etsiskelyn jälkeen Nazcan alumiininen keulaputki oli juuri sopivan paksuinen, joten sieltä sellainen tarvittavine lisukkeineen, osat paikoilleen ja hämmästyksekseni se toimi. Sitten vain uusi keskiö kampineen eli tilaus Bikesterista ja viikossa sainkin Clariksen 50-39-30 rattaat, kammet sekä uuden keskiön.
Rataspakan 11-piikkinen pienin ratas (vanhassa 13-piikkiä) aiheutti sen että ketju osui haarukkaan, eli taittopyörä, joka kääntää ketjun suunnan etupyörään, täytyi siirtää taaksepäin. Tämä muutti myös ketjulinjaa, niin että ketju osui etuvaihteensiirtäjän yläosaan, eli kääntöpyörää (vai onko se taittopyörä) täytyi siirtää myös alaspäin. Koska hitsaustaitoni kaipaa vielä paljon treenausta enkä halunnut tai ehtinyt vaivata kollegaani, päätin tehdä alumiinista vanhoihin kiinnityksiin sopivat kappaleet, johon sitten pulttasin kääntöpyörät. Tämä kaipaa parannusta, mutta koska toimii niin saa kelvata toistaiseksi.
Istuin
Istuimen kiinnitys olikin huomattavasti vaikeampaa kuin osasin kuvitella: 1) halusin että istuimen paikkaa pitää pystyä säätämään, koska oikea painojakauma etu- ja takapyörän välille on vaikea kokeilematta arvioida tai jos pyörällä ajaisi joskus joku muu kuin minä, 2) istuinta ei voi asentaa keskelle ja samaan linjaan runkoputken kanssa, vaan lievästi diagonaalisti, jollakin epämääräisellä kulmalla. Eikä pyöreäkulmaisesta ja epämääräisen muotoisesta istuimesta mittojen ottaminen onnistu ihan helposti, 3) pyörässä ei ole jousitusta, siksi mukavuuden (ja ehkä myös istuimen kestävyyden) takia olisi hyvä, jos kiinnityksessä olisi jotain joustoa, jota ei kuitenkaan saa olla liikaa ettei vakaus ja ohjattavuus kärsi.
Useiden viritysten jälkeen sain taivutettua, sahattua ja porattua pellistä sopivan kappaleen, kiinnitettyä sen putkikiinnikkeillä runkoon ja hankittua IKH:sta (tai Motonetistä) sopivat - ilmeisesti moottorin kiinnitykseen tarkoitetut - kumitassut istuimen alle.
Selkänojan kiinnityksessä oli myös (tuskaisen) useita iteraatioita. Selkänojaan kohdistuu suuria voimia, joten sen täytyy olla kestävä, mutta siinä täytyy myös olla mahdollisuus säätää nojakulmaa. Nyt siinä on alumiinikulmasta valmistetut tangot, jotka on kiinnitetty pulteilla rungon takaosasta diagonaalisti kohti istuinta lähtevään T-malliseen istuintukeen (kavensin sitä alkuperäisestä noin 100 mm). Istuimen nojakulmaa on tässä versiossa vaikea muuttaa, joten siltä osin on vielä muutoksia tiedossa.
Nykyinen istuimen kiinnitys kaipaa vielä parannuksia. Välttänee toistaiseksi.
Ohjaus, ohjaustanko, vaihteensiirtäjät ja jarrut.
Päädyin alaohjaukseen mukavuussyistä, vaikka yläohjaus saattaisi olla aerodynaamisempi vaihtoehto. Sopivan tangon sain tilattua Nazcalta. Pitkä stemmi ottaa jyrkästi oikealle käännyttäessä kiinni ketjuun ja taittopyörään (joka siis on nyt siirretty alkuperäisestä taaemmaksi ja alemmaksi). Eli ei liian jyrkkiä oikealle käännöksiä.
Jarrukahvoissa päädyin tangon päihin sijoitettavaan versioon, koska silloin jarrukaapelit saa piiloon tangon sisään. Olisin halunnut myös vaihdekaapelit piiloon, mutta sopivia siirtäjiä on tarjolla vain käyriin tankoihin. Profile Designin kahva vetää vaijeria lyhyemmän matkaa kuin mitä perus V-jarru vaatisi, joten jouduin hankkimaan jarrut lyhyemmillä längillä. Koska alkuperäisessä versiossa takajarrun länkien kiinnitys antoi periksi, oli siihen hitsattava hevosenkengän muotoinen vahvistus (yksi vaihtoehto olisi ollut sivustavedettävä jarrulänki, mutta sen asentaminen olisi vaatinut taas uuden ratkaisun).
Jarrut on tehokkaat ja Sramin vaihteet sopii tähän hyvin.
Tarakka ja lokasuojat
Monien iteraatioiden jälkeen tarakka on nyt tehty T-profiilisesta alumiinista niittaamalla ja pulttaamalla se istuintukeen. Toimii kohtuullisen hyvin, mutta parempikin voisi olla.
Lokasuojien asennus vaati tietysti myös monia yrityksiä ja muovilokareiden uudelleen muotoilua. Lyhyt länkiset V-jarrut eivät ole tarkoitettu lokareiden kanssa sopiviksi, eikä takapyörän lokarin kiinnityspisteitä oikein ole tarjolla.
Nimi
Sakari Holman suunnittelema SH14 on kokenut aika suuren muutoksen, joten päätin antaa sille uuden nimen, Rosinante - SH14. Sillä on nyt ajettu noin 3500 km pääasiassa työmatkoja, mutta se tuntui toimivan hyvin myös maantiellä Punkaharjulla. Pyörä on varsin vakaa ajettava, siinä voi ajossa nousta pystyyn säätämään valoa tai vaihtamaan mittaria toiseen moodiin ja taakse vilkaisu kaistaa vaihdettaessa on vakaata. Oranssi väri näkyy hyvin ja miellyttää silmää.
Kehityskohteita toki riittää, ehkä seuraavaksi edessä on istuimen kiinnitysten muotoilu alumiinilevystä ja kulmaprofiilisesta alumiinista, tarakan uusiminen ja istuimen takana olevan tyhjän tilan hyödyntäminen, etu- ja takapyörän tasapainotus, joka on etuvetoisessa ongelmallinen varsinkin tiukassa ylämäessä painon tulisi olla etupyörällä (tässä mietin että voisiko pyörä olla AWD esimerkiksi naruvetoisena http://www.stringbike.com/stringbike_as ... works.html).