Nojapyöräfoorumi

Nojapyöräilijät (ei kinneristit), kertokaapas ihmisille jolla ei ole mitään kokemusta nojapyöräilystä että miksi nojapyöräillä. Mikä siitä tekee ylivertaista normaalilla pyörällä ajamiseen verrattuna? Onko ajoasento vain niin mukava vai mistä on kyse?

Itselle se aikoinaan syy vaihtaa oli mukavuus. Ei ole tullu paikat kipeäksi samanlaisista ajoista kuin sillon aikoinaan pystärillä tuli. Lupaus nopeudesta ei ole taattu ja aina tahtoo löytyä joku joka on kovemmassa kunnossa, eli ei sillä absoluuttisen nopeaksi pääse. Itse kuitenkin uskallan väittää omia nojapyöriäni nopeammiksi kuin vastaavalla varustelullut pystärit olis.

Itse en pidä sitä ylivertaisena. Molemmissa on omat puolensa. Jori taisi joskus tiivistää eron hyvin. Kevään ensimmäinen pyöräreissu voi olla nojakilla 150 kilometriä ilman että paikat kipeytyy

Tässä vanhassa gallup-ketjussa on pohdittu samaan kysymykseen vastausta.

Hyvin samoilla ajatuksilla, mukavuus ja nopeus - nopeus ja mukavuus Järjestys muuttuu, päivän, vuodenajan, pyörän, mielialan, seuran ym mukaan.
Yhä enemmän painaa myös seura, eli muut nojapyöräliijät = foorumilaiset, vaikka päivittäiset ajot teenkin yleensä itsekseni, ne voi kuitenkin jakaa täällä ja palaute on kannustavaa, positiivista, kehittävää... Tulevia nojapyörätapaamisia odotellessa

Kun olin 13-vuotias, saatiin isän kanssa ensimmäinen nojapyörä ajokuntoon ja huomasin, että sillähän vauhti ei jää paljoa vanhalle teräsrunkoiselle maantiepyörälle, joka oli painoltaan varmaankin kolmanneksen tuon nojapyörän painosta, ja muutenkin jäämässä pieneksi, oli pääajatus minullakin vauhti. Kun muutama vuosi tuon jälkeen ostettiin kinneri (strada), on pääsyyksi avopyöriin tullut halu kokeilla erilaisia rakenteita, eli suunnittelu ja rakennus siitä putkesta ja polkupyöränraadoista toimivaksi pyöräksi muuttuneet entistä tärkeämmiksi. Lisäksi toki jo edellä mainittu mukavuus on tärkeää.

Mukavuus verrattuna pystypyörään ja nopeus samoin, verrattuna omaan vauhtiin pystärillä. Itselle nojakki on kyllä ylivertainen ja oikeastaan ainoa vaihtoehto - pystärillä en juuri suostu ajamaan jos on nojapyörä käytössä.

Kyllä itellä mukavuus ja se että voi ajaa kauas jos tekee mieli, eikä tarvitse ajatella kestääkö takamus tai joku muu kehon osa. Nopeus tulee siinä kyljessä, vaikken kyllä olekaan erityisen nopea. Ajan mieluummin pitkään ja maisemista nauttien. Nykyään ei tartte enää valita pystäriä alle missään tilanteessa, enkä moisella suostuisi ajamaan ellei olisi ihan pakko, koska nojapyörän mukavuutta on vaikeaa voittaa.

Mä aloitin nojapyöräilyn v. 2010 ja parina aikaisempana vuonna yritin aloitella pyöräilyharrastusta, into lopahti vastatuuleen. Jos olosuhteet oli hyvät ja poikkesi Lahessa asioilla (60km/pv) niin takapuoli oli vielä seuraavanakin päivänä kipeä. Ajatus oli vähentää autoilua ja alotella joku kevyt liikuntamuoto.

Kun ostin nojapyörän niin ensimmäinen varsinainen ajopaivä oli 70km ja ainoa syy miksi piti lopettaa oli kun piti yöllä mennä töihin.

Mukavuus on ihan ylivertainen ja nojapyörällä jaksaa/viitsii ajella pitempää taivalta. Vauhti tuli mukaan kunnon kasvaessa ja vauhdinhurman vuoksi on pari ylimääräistä pyöräkauppaa tullut tehtyä No kinnerillä pääsi suojaan myös sateelta.

Foorumin myötä on tullut mukaan sosiaalinen puoli eli saman henkistä porukkaa näkee tapahtumissa ja kaikkeen rakenteluun ja tuunailuun saa vinkkejä ja neuvoja kun keksii kysyä.

Kylläpä myö ollaan mukavia ja mukavuudenhalusia

Näitä lukiessa tuli mieleen muistoja ensimmäisistä nojapyöräkokemuksista. Mukavuutta osasin arvostaa vasta myöhemmin, kun rupesin ajelemaan pidempiä retkiä, mutta heti huomasin, että vastatuuli ei niin pahasti kiroiluta nojapyörällä. Se havainto oli minulla aivan ensmmäisiä. Tuntui oudolta, kun ei välttämättä heti tiennytkään, onko tuuli myötäinen vai vastainen.

Tuossapa tuli jo tärkeimmät, mutta nostaisin esille vielä kaksi ja kolmipyöräisen nojapyörän eron. Kaksirenkaisella keskitytään enemmän nopeuteen ja jonnekin päämäärään saapumisen, mutta kolmipyörällä ollaan perillä jo lähtiessä -kuten purjeveneellä- ja keskitytään enemmän ympäristön havainnointiin ja rentoutumiseen, ikään kuin poljettava aurinkotuoli.

Vilijami kirjoitti:

Tuossapa tuli jo tärkeimmät, mutta nostaisin esille vielä kaksi ja kolmipyöräisen nojapyörän eron. Kaksirenkaisella keskitytään enemmän nopeuteen ja jonnekin päämäärään saapumisen, mutta kolmipyörällä ollaan perillä jo lähtiessä -kuten purjeveneellä- ja keskitytään enemmän ympäristön havainnointiin ja rentoutumiseen, ikään kuin poljettava aurinkotuoli.

Puhumattakaan nelipyöräisistä.

Aivan mahtavia vastauksia. Antaa vahvistuksia omille ajatuksille, mutta monta hyvää pointtiakin tuli joita ei ole tullut edes ajatelleeksi. Kiitos.

Mulle olennaisinta on ollut fyysisten ongelmien selättäminen. Ennen nojapyöriä mun maksimireissu oli kymmenen-kaksikymmentä kilometriä ja niska jumissa loppuviikon. Nyt mun maksimi yhtenä päivä on pidentynyt kolmeensataan kilometriin. Kunto on toki hiukan parempi - mutta ilman nojailua sitä ei olisi tapahtunut.

Pastori kirjoitti:

Mulle olennaisinta on ollut fyysisten ongelmien selättäminen. Ennen nojapyöriä mun maksimireissu oli kymmenen-kaksikymmentä kilometriä ja niska jumissa loppuviikon. Nyt mun maksimi yhtenä päivä on pidentynyt kolmeensataan kilometriin. Kunto on toki hiukan parempi - mutta ilman nojailua sitä ei olisi tapahtunut.

Se on kyllä melkoinen parannus ajamukavuuteen siinä tapauksessa. Itse olen nyt lähinnä maastossa ajanut ja pisimmät ajopäivät ovat olleet ajosuoritteen osalta 4-5 tunnin välissä. Se menee kyllä pystärilläkin itsellä oikein mukavasti kun maastoajo on niin aktiivista.

Maantiellä ajaminen on paljon staattisempaa. Taitaa olla tiellä retkipyörätyyppisellä kapistuksella itselle pisin matka noin 130 km jonka olen päivässä ajanut. Kippurasarvisen pyörän päälle en tohtisi edes yrittää, olisi takuulla koko yläkroppa aivan jumissa.