Kanoottivaellus Kymijoki Pernoonhaara 24-25.8.2019
Olipa kerran kanoottivaellus...
En ole aikaisemmin ollut kanoottivaelluksella. Koko vuosi retkeä suunniteltiin. Loppujen lopuksi joelle asti päätyi 1 kanoottikunta. Alunperin tarkoituksena oli laskea Kymijoen Pyhtäänhaara (2 yötä ja 55km). Johtuen perjantain monsuunisateista (23.8.2019) lähtöä päätettiin siirtää lauantaille ja vaihtaa reitiksi Pernoonhaara (1 yö ja 34km).
Lauantai alkoi ajomatkalla Inkeroisiin Kouvolaan. Olin hakenut kanootin (Winkkari 175) auton katolle jo edellisenä päivänä Welhonpesästä Klaukkalasta. 60 euroa viikonloppu. Varsin maltillinen hinta. Kun kanootti saatiin alas Inkeroisissa, ajoin auton Korkeakoskelle Kotkaan ja tulin junalla Kymi-Inkeroinen -välin takaisin kanootille. Saavuin Kymin asemalle ensimmäisenä. En ollut heti ihan varma, että onko asema toiminnassa, mutta ihmisiä saapui jonkin ajan kuluttua lisää. Oletin, että he odottavat samaa junaa kuin minä.
Lauantain melonnat sujuivat kohtuullisen kovasta tuulesta ja koskien jännityksestä huolimatta hyvin. Tulostetusta reittioppaasta karttoineen oli aloittelijoille paljon apua etenkin koskien suhteen. Jaloiteltiin laavujen kohdalla ja valmistettiin pataruokaa nälän siirtoa varten. Meloimme kolme etappia: Inkeroinen – Huhdanniemen laavu 3,9 km, Huhdanniemi – Susikosken laavu 6,2 km ja Susikoski – Ahvion laavu 5,6 km. Yöksi päätettiin jäädä Ahvioon Kuovinkallion laavulle.
Hieno paikka, jonne pääsee myös autolla. Tämän huomasi liikenteen määrästä, joka tuskin oli kovimmillaan. (opetus: jos haluat nukkua rauhassa autoliikenteen takia, majoitu kauemmaksi) Ilta sujui mukavasti. Kasattiin riippumatot tarppeineen ja tehtiin iltapalaa laavulla. Ideoimani retkisuihku (3D-tulostettu suihkukorkki 1,5 litran pulloon) toimi juuri kuten piti. Lämmin suihku keskellä metsää noin 15ml Marinolia. Aika luksusta. Lämmityksen aikana pystyi kokeilemaan sormin, että milloin kylpy on valmis. Kävin laiturilla pesulla. Tuona iltana pari veneilijää näkivät toisenlaisen kuutamon.
Tähän asti kaikki sujui hyvin, kunnes yö saapui. Kokematonta luonnossa nukkuja, vajaa varustus, pimeys, “kamalaluonto” ja kylmyys eivät ole onnistuneiden yöunien yhdistelmä. Huomasin noin tunnin jälkeen täriseväni. Päätimme siirtyä laavuun nukkumaan. Olin ostanut perjantaina halvan Kuru -merkkisen ilmatäytteisen makuualustan, jos riippumatossa nukkuminen ei onnistu, mutta se oli täysin käyttökelvoton - tai en vaan osannut käyttää sitä. “Kaksikammioinen” patja, jonka ilmat karkasivat jompaan kumpaan päähän, kun sen päälle meni makaamaan. (Opetus: testaa varusteet ENNEN varsinaista reissua paikassa, josta pääsee helposti pois esim. mökillä)
Sytytimme nuotion, joka oli enemmänkin henkinen lämmitin. Lämpötila putosi auringonlaskun jälkeen tasaisen varmasti aina vielä tunnin auringonnousun jälkeenkin viiteen ja puoleen asteeseen ilmankosteuden ollessa täydet sata. Joki peittyi sankkaan sumuun.
Arvioisin, että mukana olleet 2 vanhaa makuupussiani olisivat selvinneet ehkä 10-15 asteen yöstä. (opetus: amatöörivirhe lähteä reissuun liian ahtaalla ja ohuella makuupussilla - varusteet kelin mukaan) Yritimme kuitenkin jatkaa nukkumista, kunnes laavun “pihaan” tuli auto. Kello oli 01:48. Se pyöri epämääräisesti pihassa ja kuulosti siltä, että Toyota Avensiksen kytkin oli loppumassa, kun sitä piti luistattaa. Tässä vaiheessa molemmat pomppasivat ylös kuin kauhuelokuvan kohtauksessa. Todellisuus kuitenkin oli, että pari nuorehkoa miestä saapuivat koiransa kanssa telttailemaan laavun telttapaikoille. Saapumisajankohta vain oli vähän myöhäinen. Juteltiin niitä näitä retkeilystä ja valittelin kylmyyttä ja halkoliiterin tyhjyyttä.
Halkoliiteri tosiaan ammotti tyhjyyttään. Vilkkailla laavuilla ilmeisen usein on tällainen tilanne, että halot ovat loppu. Vieressä oli kasa kaadetun kuusen oksia, joista ryhdyin sahailemaan polttopuita. Parin sylillisen roudaamisen jälkeen jostain syystä katsahdin vessaan johtavan rampin alle. Joku oli ilmeisesti piilottanut sinne 50 litran multasäkkiin halkoja ja tuohta. Se tuntui sillä hetkellä lottovoitolta.
Pidin tulta yllä, kun selän takaa alkoi kuulua unen ääniä. No saipahan edes toinen nukuttua. Jossain vaiheessa nukkuja heräsi ja valitteli oloaan. Hetken keskustelun perusteella kävi selväksi, että melontaa ei voitu enää terveyssyistä jatkaa. Terveys on tietenkin tärkein. Retkivarustukseeni kuului särkylääkkeitä, joten lääkitsin potilasta, annoin toisen makuupusseistani lisäpeitoksi ja jäin valvomaan tulen ääreen. Kävin välillä ihastelemassa tähtitaivasta ja sankkaa sumua joen yllä ajankulukseni. Jotain positiivista edes - näitähän ei olisi nähnyt, jos yöunet olisivat onnistuneet kunnollisesti.
Apuvoimille viestiä laitettiin viiden aikoihin. Ajomatkaa hänellä oli reilun tunnin verran. (opetus: kokeilureissut kannattaa tehdä sellaisella etäisyydellä sivistyksestä tai apuvoimista, että saa tarvittaessa apua - toki 112 palvelee tarvittaessa) Juuri tänä aamuna apuvoimien uni oli maistunut normaalia pidempään. No hengen hätää ei ollut, joten odottelimme vastausta. Saimme vastauksen ja vahvistuksen, että tulossa ollaan. Iso kiitos!
Kanootti oli edellisen päivän maihinnousuista mutakenkien sotkema. Ajattelin, että se on helpompi pestä joen rannassa valmiiksi, ettei sitä tarvitse enää ottaa auton katolta pois ennen vuokraamoon palauttamista. (vinkki: auton pesusieni - kanootin kuivaamiseen ja pesuun toimii hyvin eikä maksa paljoa)
Aurinko oli ryhtynyt lämmittämään reissulaisia. Laavu oli edelleen kylmä kuin kellari, joten tasainen kallio joenrannassa, jonne aurinko paistoi houkutteli lämmittelemään. Apujoukot pelastuskoirineen saapuivat laavulle. Matkaan lähdettiin piakkoin kohti autoani Korkeakoskelle. Matkaa oli noin 35 kilometriä. Sitten sama reitti molemmilla autoilla takaisin peräkanaa. Kanootti katolle ja kamat konttiin. Kotiin. Kerrankin kaipasin omaa sänkyä ja ylilämmintä makuuhuonetta kotona.
Maanantaiaamuna palautin kanootin Welhonpesään Klaukkalaan.
Sen pituinen (kanoottivaellus) se. ^_^
Ps. Sunnuntaipäivä olisi tietenkin ollut täydellinen päivä esimerkiksi melontaa ajatellen. +20 ja pilvipoutaa. Tyyntä. Joskus luonto puuttuu peliin ja sotkee kuviot. Toiseen kertaan.
Linkit reittioppaisiin:
Pyhtäänhaara: https://www.outdoorsfinland.fi/reitti/p ... ntareitti/
Pernoonhaara: http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/ky ... tka-34-km/
Melontareitti Mapsin kartalla (pidempi Pyhtää, lyhyempi Pernoo): https://www.google.com/maps/d/viewer?mi ... 84125&z=12