Nojapyöräfoorumi

Viitaten keskusteluun siitä, että liikennekulttuurin en usko ainakaan paranevan. Ensimmäisen henkilökohtaisen liikenneraivotapauksen jälkeen laitoin autoni tiedot salaisiksi.

"Rattiraivoa Espoossa: Auto sammui liikennevaloihin – takana ollut kuljettaja raivostui ja ajoi ”tien tukkeena” olleen kuljettajan päälle"
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/77c5 ... 0bca67c6b2

"Viime viikon torstaina Espoon Leppävaarassa nähtiin erikoinen tapahtumasarja, joka sai alkunsa siitä, kun autolla liikkeellä olleen miehen ajoneuvo sammui liikennevaloihin.

Komisario Ilkka Kantola Länsi-Uudenmaan poliisista kertoo, että autoilija oli liikkeellä itselleen vieraalla vuokra-autolla eikä saanut autoa heti uudelleen käyntiin. Takana ajanut, noin 30-vuotias mies hermostui tästä, tuli hakkaamaan edessä ajavan auton ikkunaa ja räyhäämään kuljettajalle.
Liikenneraivon kohteeksi joutunut kuljettaja nousi autosta ulos selvittämään asiaa, jolloin takana ajanut meni takaisin autoonsa ja törmäsi autollaan kyseiseen kuljettajaan. Kantolan mukaan kuljettaja loukkasi tilanteessa oikean kätensä ja jalkansa. Tapaus sattui torstaina noin kello 15.50.

Poliisi ei ole vielä saanut lääkärinlausuntoa vammoista, joten Kantola ei osannut arvioida vammojen vakavuutta. Epäillyn henkilöllisyys on tiedossa, mutta häntä ei ole vielä kuulusteltu. Onnettomuudesta on olemassa videomateriaalia, sillä sivullinen oli kuvannut tilanteen kännykällään. – Hyvä, että on käytössä videomateriaalia, jotta ei päädytä sana sanaa vastaan -tilanteeseen. Paikalla ollut poliisipartio oli kirjannut tapaukseen nimikkeeksi törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, mutta Kantola arvioi, että tutkinnan edetessä nimikkeeksi todennäköisesti muutetaan pahoinpitely ja mahdollisesti myös vammantuottamus. – Myös nimikkeet tarkentuvat, kun lääkärinlausunto tulee.

Liikenneraivo yleistyy
Kantolan mukaan liikenneraivo on yleistymässä Suomessa. – Itsekin olen huomannut, että jos esimerkiksi hidastetöyssyyn jarruttaa, saattaa takana tuleva alkaa soittaa torvea ja tehdä erittäin pahan ohituksen. Kantolan henkilökohtainen mielipide on, että liikenneraivon yleistyminen johtuu ”omaan napaan tuijottamisesta”. – Mulle kaikki heti -sukupolvi on tuolla liikenteessä. Jos tulee joku pienikin este tai hidaste, se on heti jonkun syy, ja pitää näyttää, että pois alta risut ja männynkävyt. Onneksi sellaisia ihmisiä on kuitenkin Suomessa vielä reilu vähemmistö.
Kantolan mukaan liikenneraivo on esimerkiksi Ruotsissa johtanut jopa puukotuksiin."

Pelko on tässäkin asiassa aivan turhaa. Keltainen lehdistö herkuttelee mielellään näillä asioilla. Tuollaisen raivon kohteeksi voi nyt joutua missä vaan, vaikka taloyhtiön kokouksessa, jossa päätetään postilaatikkojen väristä.
Olen toki minäkin törmännyt liikenneraivotilanteisiin, mutta aika vähäistä on. Oisko kerran per 10000km? Siihenkin voi monesti itse vaikuttaa (ei tietenkään aina) valitsemalla hieman hitaamman ja hiljaisemman reitin. Nämä tiet eivät ole välttämättä yhtään sen pidempiä kuin nopeatkaan reitit. Lisäksi vielä nopeusrajoitukset ovat pienemmät, joten polttoainettakin säästyy. Jostain syystä nämä raivoajat ja kamikaze-ohittelijat eivät tule hitaammille reiteille?

Hyvin usein on joku, jolla on ns. paska päivä. Itse muistan reilun 15 vuoden takaa yhden oman työmatkan, kun meinasi alkaa kirrata tuossa Hakamäentien risteyksessä Hesassa. Yksintein asennemuutos, että mikäs hätä tässä, valmiissa maailmassa ja poppi kovemmalle .

Sen jälkeen muistan tuon tilanteen yhä uudelleen ja uudelleen. Toki joskus korpeaa ja ottaa koteloon muiden hölmöilyt, mutta enää ei niinkään korpea se ruuhkissa käkkiminen. Toki en sitä enää edes tee, kiitos lyhyen työmatkan maaseudulla.

Viljamin kanssa samoilla linjoilla; pienempiä ja rahallisempia teitä pitkin, matkasta nauttien.

Vilijami kirjoitti:

Pelko on tässäkin asiassa aivan turhaa. Keltainen lehdistö herkuttelee mielellään näillä asioilla. Tuollaisen raivon kohteeksi voi nyt joutua missä vaan, vaikka taloyhtiön kokouksessa, jossa päätetään postilaatikkojen väristä.
Olen toki minäkin törmännyt liikenneraivotilanteisiin, mutta aika vähäistä on. Oisko kerran per 10000km? Siihenkin voi monesti itse vaikuttaa (ei tietenkään aina) valitsemalla hieman hitaamman ja hiljaisemman reitin. Nämä tiet eivät ole välttämättä yhtään sen pidempiä kuin nopeatkaan reitit. Lisäksi vielä nopeusrajoitukset ovat pienemmät, joten polttoainettakin säästyy. Jostain syystä nämä raivoajat ja kamikaze-ohittelijat eivät tule hitaammille reiteille?

Riippuu kuinka liikenneraivo määritellään. Jos se on vain tuollaisia ääritapauksia, ne ovat harvinaisia. Agressiivista perässäajamista ja ohittelua jne. tapahtuu PK-seudulla viikottain. Lasken nämäkin vähintään liikennetuohtumukseksi tai liikenneärtymyksenä.

Kaikki sallitut reitit ovat PK-seudulla ruuhkaisia. Oman työmatkani järkevät reitit eivät ole pikkuteitä. Kehä1 tai kehä3 kautta on kaikista järkevintä mennä. Mahdolliset pikkutiet ovat täynnä liikennevaloja, risteyksiä ja liikenneympyröitä. Jatkuva pysähtely ei ainakaan säästä polttoainetta. Myöskin liikenneärtyjiä en ole huomannut olevan näillä reiteillä sen enempää tai vähempää.

IMO, ainoa tapa nauttia työmatkasta on mennä pyörällä metsän läpi tai bussilla, jos reitti ja aika ovat kohtuullisia (alle tunti kaikkineen).

"Tutkimus: Autoilun vaihtaminen pyöräilyyn, kävelyyn tai julkisiin lisää ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tut ... #gs.7m2x4h

tai jos mahdollista niin muuttaa kulkuajat sellaisiksi
että liikenne on vähäisempää/rauhallista. täällä poh-
joisempana "tuskaillaan" muka-ruuhkien kanssa vaikka
todellisuudessa ne ovat 30-60 minuutin aikajaksoja
jolloin kaikki haluavat olla samaan aikaan liikenteessä.

Onhan tuota pyöräillessä hauska kattoo kun autot jonottaa esim keilaniemessä liikkumatta kun kaikkien pitää päästä töihin ja töistä pois täsmälleen samaan aikaan.

Itä-Suomen reissuilla taas saa auton ratissa nauttia siitä kun ensin ajetaan tyhjällä tiellä 80kmh 100kmh alueella ja sit ohitettaessa yritetään kaasu pohjassa kiihdyttää niin ettei toinen pääse ohi.

Kulttuurieroja, kulttuurieroja

Itsestä tuntuu että olisi ennemminkin vähentynyt, mutta tuuristahan toi enemmän on kiinni näin yhtenä ihmisenä ja varmaan konfirmaatio bias lakaisee sen vähänkin täysin maton alle. Oikeestaan sen mihin tän pohjaan on että musta tuntuu että nykyään pysähdytään herkemmin suojatien luona. Itse en oikeastaan pidä tästä, ennemmin ylitän tiet niin että tiedän ettei kukaan voi ajaa vahingossa ylitse kuin että joudun luottamaan että ne loputkin tien käyttäjät huomaavat mut eikä vain tämä yksi.

jibo kirjoitti:

Itsestä tuntuu että olisi ennemminkin vähentynyt, mutta tuuristahan toi enemmän on kiinni näin yhtenä ihmisenä ja varmaan konfirmaatio bias lakaisee sen vähänkin täysin maton alle. Oikeestaan sen mihin tän pohjaan on että musta tuntuu että nykyään pysähdytään herkemmin suojatien luona. Itse en oikeastaan pidä tästä, ennemmin ylitän tiet niin että tiedän ettei kukaan voi ajaa vahingossa ylitse kuin että joudun luottamaan että ne loputkin tien käyttäjät huomaavat mut eikä vain tämä yksi.

Olen samaa mieltä tuosta suojatien eteen pysähtymisestä. Lainsäätäjä teki virheen, kun ei töihin tullessaan katsonut ympärilleen, kun laati tuon uuden tieliikennelain suojatiellä kulkevan väistämiskohtaa. Heille lähetettiin kirjelmä jos toinenkin ja Koistinen lobbasi suojatien yleissuojaavuuden puolesta, mutta niin vain tuli laki, joka aiheuttaa ongelmia ja vaaratilanteita, kun on yleisen käytännön kanssa ristiriidassa.

wwhv kirjoitti:

tai jos mahdollista niin muuttaa kulkuajat sellaisiksi
että liikenne on vähäisempää/rauhallista. täällä poh-
joisempana "tuskaillaan" muka-ruuhkien kanssa vaikka
todellisuudessa ne ovat 30-60 minuutin aikajaksoja
jolloin kaikki haluavat olla samaan aikaan liikenteessä.

Jep. Työaikaliukuma auttaa, mutta jos on jo kotoota lähtiessä työaikaliukuman loppupuolella, niin eipä mahda mitään. Seitsemäksi, jos menisi, niin eipä olis ruuhkia, mutta nukkuakin pitää joskus. En valitettavasti ole pakotettuna aamuihminen. Toisinaan luonto päättää toisin, mutta ei herätyskellon mukaan.

Jos itse valitsee ruuhkassa olemisen, ei se voi olla kovin iso ongelma
Itse pyrin kyllä niitä välttämään. Usein riittää pieni lähtöajan siirto. Viisi minuuttiakin tekee ihmeitä.

jooseha kirjoitti:

Jos itse valitsee ruuhkassa olemisen, ei se voi olla kovin iso ongelma
Itse pyrin kyllä niitä välttämään. Usein riittää pieni lähtöajan siirto. Viisi minuuttiakin tekee ihmeitä.

Pieniä aikaikkunoita löytyy, jossa aamuruuhkaa klo 7-9 välillä on "vähemmän". Joudun ajamaan onneksi vain Tuusulanväylä-Hämeenlinnanväylä välisen osuuden Kehä1:stä. Linkki on Suomen yhteen vilkasliikenteisimpään kohtaan, josta ajan ohi mennen tullen. https://liikennetilanne.tmfg.fi/?x=2785 ... &lamId=146

janx kirjoitti:

Riippuu kuinka liikenneraivo määritellään. Jos se on vain tuollaisia ääritapauksia, ne ovat harvinaisia. Agressiivista perässäajamista ja ohittelua jne. tapahtuu PK-seudulla viikottain. Lasken nämäkin vähintään liikennetuohtumukseksi tai liikenneärtymyksenä...

Määrittely ei muuta yhtään liikenneraivon kohteen tuntemuksia.

Olen elämäni aikana joutunut tähän mennessä kahdesti fillarini kanssa tahallaan tieltä ulos kiilatuksi. Kummallakaan kerralla en ole pystynyt keksimään mitään yksittäistä mahdollista syytä omasta toiminnastani. Satuin vain väärään paikkaan väärään aikaan. Tämä(kin) voi sattua ihan kenelle vaan. Kohteeksi joutuva ei itse voi vaikuttaa suuntaan tai toiseen, jos jonkun päässä niksahtaa. Silloin mikään yhteispeli ei auta, vaan aina ollaan kohde-tekijä -tilanteessa.

Jospa jossain vaiheessa pyöräily hyväksytään liikennemuodoksi siinä kuin autoilukin. Ja tästä ajattelutavasta tulee normi, eikä poikkeus. Ehkä mun ikäni ei tähän riitä, mutta jos jo lapseni näkisivät sen päivän.

Sitä en edes huomaa nykyisin, kun joku ohittaa älyttömällä ylinopeudella tai sora roiskuen ja lähes etupuskuria viistäen omalle kastalle palaten. Jos tuollaisesta pahoittaa mielensä, saa olla koko ajan harmissaan. Jos joskus reagoin, se on lähinnä sääliä ison mustan bmw:n, audin tms. kuskia kohtaan. Onhan se rankkaa olla sellaisen auton vietävänä päivästä päivään.

Tapahtumia liikenteessä ei juuri koskaan voi valita. Suhtautumisensa niihin voi.

Tänään olisin mieluusti mennyt - pienellä- mustalla Bmw:lläni töihin.

Nimittäin auto oli puoliksi suojatien päällä ja juuri kun olin menossa ohi päätti se lyödä kaasun pohjaan. Kunnon jarrut pelasti törmäykseltä mutta sai harkitsemaan vuvuzela-töötin hommaamista pyörään koska kiroilu tuskin kuului tarpeeksi hyvin sisälle.