Viimein viestiketju tästä ensimmäisestä nojapyörästäni: pyörä on jotenkuten ajettavissa (yhdellä vaihteella), ja muutaman kymmentä kilometriä olen sillä mennyt, esimerkiksi pääkaupunkiseudun nojapyöräilijöiden saunailtaan. Ajoasento on mukava, niskatuelle ei vielä ole tuntunut olevan tarvetta (suunnitelmissa se kuitenkin on) ja istuinkorkeus ei tunnu olevan yhtään liian ylhäällä. Pyörän päältä näkee liikenteessä hyvin.
Perustana toimi 26-tuumainen täysjousitettu maastopyörä. Tähän liitettiin 40x40x2mm-palkista penkki ja etupuomi. Selkänojana toimii pehmustettu vaneri ja istuimena tällä hetkellä pystypyörän satula, kun alkuperäinen vaneriversio todettiin liian isoksi. Tarkoitus on vaihtaa tämän tilalle pieni vaneripenkki.
Pyörässä istutaan varsin takana, joten ohjaustanko piti tuoda hyvin pitkällä varrella taakse, mutta edelleen reidet ottavat kiinni tankoon, erityisesti tankoa käännettäessä. Muutenkin ohjaustuntuma on hyvin outo. Suunnitelmissa on korjata tilanne rakentamalla pyörään epäsuora alaohjaus: istuimen alle jonkinlainen kiinnitys, josta raidetanko etuhaarukkaan.
Keskiöiden välillä kulkeva ketju on tarkoitus siirtää pyörän toiselle puolelle, jolloin etuvaihtaja saadaan käyttöön alkuperäiselle paikalleen. Tämä keskiöiden välinen ketju kannattaa kai laittaa pieneltä rattaalta pienelle, jolloin polkemisvoiman momenttivarsi (nyt noin 10cm) takajousituksen nivelen suhteen on pienin ja vähiten energiaa hukkautuu jousta vastaan polkemiseen. Etupuomissa olevaa kiristysrullaa siirretään mahdollisesti taaemmas, jolloin mutka ketjussa loivenee. Poljettava keskiö oli alunperin etupuomin yläpuolella (jottei kantapää missään tilanteessa voisi ottaa eturenkaaseen kiinni), minkä takia rulla on nyt oudossa kohdassa.
Nykyinen halpa vaimentamaton joustohaarukka ei suostu juuri liikkumaan pesun ja voitelunkaan jälkeen, eikä se ole edes huoltopurettavissa. Kumeista tuntuu tulevan riittävästi joustoa, joten vaihdan ehkä tilalle kiinteän haarukan tai nurkista löytyvän hieman paremman joustohaarukan. Takajousituskin on vaimentamaton ja tuntuu varsin turhalta, mutta se on niin kiinteä osa pyörää, että jääköön.
Kysymyksiä:
1) Miten alaohjattava ohjaustanko kannattaisi kiinnittää ja laakeroida? Ensin ajattelin valmista laakeripukkia, joka pultattaisiin palkkiin kiinni, mutta ne taitavat "kellua". Olisiko tämän pythonin ohjausnivelen kaltainen ratkaisu parempi, valmistuisi ilman sorvia? Putken ulkopintaan kiinni ohjaustanko ja akselipultti laakerien läpi runkoon. Vai jokin muu ratkaisu? Aksiaalivoimiahan se ei joudu kantamaan kuin ohjaustangon ja kuskin käsien painon verran.
2) Mistä materiaalista raidetanko kannattaisi tehdä? Teräsputkea, kuinka paksua? Päihin pallonivelet esim. M10-vahvuisilla kiinnityksillä?
3) Kuvaako pyörän nimi sitä oikein?