Nojapyöräfoorumi

Suunnitelmissa on MBB-pyörä. Tärkein ominaisuus olisi opettelun jälkeen kyky ajaa vakaasti ilman käsiä. Lisäksi haluaisin istuimen olevan suhteellisen ylhäällä ja pystyssä, jotta pyörällä on mukava ajaa liikenteessä, ja taittuvan mahdollisimman pieneen tilaan ja nopeasti, ilman mitään mutterien irroittelua.

Olen lukenut materiaalia jalkaohjattavista, esimerkiksi lähes kaikki tämän foorumin flevoa ja pythonia käsittelevät ketjut läpi. Flevo taitaa vaatia aina ohjauskumin, joka vaikeuttaa taittamista. Olen nyt luonnostellut korkean pythonin kaltaista pyörää. Kokeneempien kommentit tähän suunnitelmaan ovat tervetulleita:

Päärunko olisi 50501,5-palkkia, etu- ja takahaarukka esim. 40201,5. Lokasuojille on varattu 5cm tilaa renkaiden ympäriltä. Mitoitettu suunnilleen 110cm xseamin kuskille. Taakse kumijousitus. Ohjausnivel kuten täällä: 50*1,5 pyöreää huonekaluputkea, M20-pultti ja urakuulalaakerit, väliholkki halki sahattu pätkä samaa putkea.

Pyörä taittuu kääntämällä eturengas ohjausnivelen ympäri taakse ja takarengas jousitusnivelensä kautta alaspäin, idea täältä. Penkki ja selkänojan tukipalkki olisi irroitettavissa pikalukituksella, hieman kuin kuntosalipenkin säätö. Kokoa saa edelleen pienennettyä renkaat irroittamalla. Rungon suunnitelmaa hienosäätämällä saa ehkä vielä muutamia senttejä pois. Kuvaan on merkattu punaisella laatikko, jonka sisään pyörä suunnilleen taittuu.

Pyörään tulisi napavaihteet, jotta jarruttaminenkin onnistuu ilman käsiä. Tavarateline kiinni penkin selkänojaan.

Kysymyksiä:
1) Kuinka vaikeaa tällaisella korkealla pythonilla on oppia ajamaan, kun käsiä ei saa maahan harjoitellessa? Jonkinlainen "ohjaustanko" tähän tulee vaihteenvalitsimille ja jarruille. Se voisi olla eturungossa kiinni ja auttaa ohjaamisessa harjoitteluvaiheessa.
2) Millainen negatiivinen jättö on optimi? Tällaisessa korkeassa pyörässä sitä voi säätää suht vapaasti. Keskittävä voimahan kasvaa suuremmalla negatiivisella jätöllä, mutta mahdollinen huippunopeus laskee?
3) Missä on ohjausnivelen optimisijainti penkkiin nähden? Liian edessä jalkaohjaus ei onnistu, liian takana jalat taas päätyvät pitkälle pyörän eteen ja niiden paino kaataa keulan? Kaikki tämä riippuu kai kuskin painostakin, tässä tapauksessa reilu 90kg.

Tuohan näyttää kovasti joosehan Iso pyyttonilta.

Tuo on ehdottomasti eniten ajettu ja käyttökelpoisuutensa todistanut python-pyörä tällä foorumilla. LUkaise läpi tuo ketju, niin varmaan saat vastauksen, vaikket mitään kysyisikään.
Linkki sinisenä tuolla ylhäällä.

Laskisin keskiötä alemmas ja penkkiäkin niin paljon ku mahollista. Omat pyyttonin ajo taidot on vaatimattomat, en tiedä oppisinko korkeella ajamaan. Normaalijättösissä oon siksi pysytellyt ja ohjaustangollisissa Mutta nuorethan oppii paremmin

Korkeammalla on helpompi opetella kuin matalalla. Mun ensimmäisessä pythonissa oli istumakorkeus oli 20cm, mutta ajaminen helpottui jo yhden 5cm lankun penkille laittamisella. Liikkeelle lähtö tosin vaikeutuu jos kädet ei yletä maahan, mutta koskee vain opetteluvaihetta. Kun oppii ajamaan niin liikkeelle lähdötkin onnistuu yhdellä jalalla pyörää pystyssä pitämällä.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Korkeammalla on helpompi opetella kuin matalalla. Mun ensimmäisessä pythonissa oli istumakorkeus oli 20cm, mutta ajaminen helpottui jo yhden 5cm lankun penkille laittamisella. Liikkeelle lähtö tosin vaikeutuu jos kädet ei yletä maahan, mutta koskee vain opetteluvaihetta. Kun oppii ajamaan niin liikkeelle lähdötkin onnistuu yhdellä jalalla pyörää pystyssä pitämällä.

Jukka

Komppaan Jukkaa. Se kädet maahan vaihe on sitä kaatuilua, kun pyörä ei liiku vasta kuin metrin. Kivahan ne sormet on sinne maahan laittaa - muttei välttämätöntä. Omat pyörät on tosin olleet matalia, joten korkeasta on vain arvaustasoista tietoa.

Mun käsitys on se että mitä pienempi se negatiivinen jättö on, sen kätevämpää on se oppiminen. Korkeassa pyörässä voi vapaammin sijoittaa sen nivelen ja jätön suunnittelu on helpompaa kuin nivelen ollessa matalalla.

Pastori kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Korkeammalla on helpompi opetella kuin matalalla. Mun ensimmäisessä pythonissa oli istumakorkeus oli 20cm, mutta ajaminen helpottui jo yhden 5cm lankun penkille laittamisella. Liikkeelle lähtö tosin vaikeutuu jos kädet ei yletä maahan, mutta koskee vain opetteluvaihetta. Kun oppii ajamaan niin liikkeelle lähdötkin onnistuu yhdellä jalalla pyörää pystyssä pitämällä.

Jukka

Komppaan Jukkaa. Se kädet maahan vaihe on sitä kaatuilua, kun pyörä ei liiku vasta kuin metrin. Kivahan ne sormet on sinne maahan laittaa - muttei välttämätöntä. Omat pyörät on tosin olleet matalia, joten korkeasta on vain arvaustasoista tietoa.

Mun käsitys on se että mitä pienempi se negatiivinen jättö on, sen kätevämpää on se oppiminen. Korkeassa pyörässä voi vapaammin sijoittaa sen nivelen ja jätön suunnittelu on helpompaa kuin nivelen ollessa matalalla.

Ja jos tuntuu hankalalta voi aloittaa sauvapyöräilyllä.

Tämäkin ketju kannattanee katsella rakennevinkkien takia, vaikka tässä tehtiinkin sama positiivisella jätöllä.
Paluu pythonin juurille: Airbike opettajien puhdetöinä

jori kirjoitti:

Tämäkin ketju kannattanee katsella rakennevinkkien takia, vaikka tässä tehtiinkin sama positiivisella jätöllä.
Paluu pythonin juurille: Airbike opettajien puhdetöinä

Missä tämä pyörä on?

Pastori kirjoitti:

jori kirjoitti:

Tämäkin ketju kannattanee katsella rakennevinkkien takia, vaikka tässä tehtiinkin sama positiivisella jätöllä.
Paluu pythonin juurille: Airbike opettajien puhdetöinä

Missä tämä pyörä on?

Tässä suoraan alapuolellani kellarissa. Jotain jarruongelmaa siinä kai oli ja siksi siirtynyt pois käytöstä.

Polkumies kirjoitti:

Kysymyksiä:
1) Kuinka vaikeaa tällaisella korkealla pythonilla on oppia ajamaan, kun käsiä ei saa maahan harjoitellessa? Jonkinlainen "ohjaustanko" tähän tulee vaihteenvalitsimille ja jarruille. Se voisi olla eturungossa kiinni ja auttaa ohjaamisessa harjoitteluvaiheessa.
2) Millainen negatiivinen jättö on optimi? Tällaisessa korkeassa pyörässä sitä voi säätää suht vapaasti. Keskittävä voimahan kasvaa suuremmalla negatiivisella jätöllä, mutta mahdollinen huippunopeus laskee?
3) Missä on ohjausnivelen optimisijainti penkkiin nähden? Liian edessä jalkaohjaus ei onnistu, liian takana jalat taas päätyvät pitkälle pyörän eteen ja niiden paino kaataa keulan? Kaikki tämä riippuu kai kuskin painostakin, tässä tapauksessa reilu 90kg.

Vastauksia
1) Korkea on helpompi. Kyse on vaan rohkeudesta polkaista ensimmäinen polkaisu riittävän riskisti, sitten loput oppii itsestään. Minun mielestäni eturungossa oleva ohjaustanko vaan hidastaa oppimisprosessia.
2) 3) Nollajättö ja 45 asteen ohjausakselin kulma on omien kokemusten mukaan paras, tuosta kaavasta löytyy myös ohjausnivelen sijainti. Tuolla geometrialla keula ei kaadu (kuten positiivisella jätöllä), vaan keskittää kevyesti kuljettajan painolla hiljaisessa nopeudessa. Kovassa vauhdissa tuo ei käy vaaralliseksi, kuten negatiivisella jätöllä. Käy lukaiseen Flevotriken tuotekehitys

Sen verran heitän hiekkaa rattaisiin, että minäkin aloitin nojakkiurani 20 vuotta sitten Flevolla, ensin trike ja sitten kaksi pyörää. Opin bikelläkin ajamaan, mutta minua häiritsi eniten se, että ongelma- tai vaarapaikan tullen jaloilla ohjaten saatoin menettää ne ratkaisevat sekunnin kymmenykset hitaaseen ohjaamiseen. Jalkojen liike kun nyt vaan on hätätilanteessa hitaampi ja kankeampi kuin käsillä. Ajoin tällä kokoonpanolla kaksi vuotta ja nimenomaan tämän riskin takia en tuntenut oloani varmaksi liikenteessä ja vaihdoin kiinteärunkoiseen. Minä kävisin ensin kokeilemassa Flevoa tai jotain rakennettua Pythonia, ennen kuin uhraisin aikaa ja energiaa rakentamiseen.
Mutta hienoa, että saadaan uusia rakentajia kehiin!

Jos Flevoa tai Phytonia käy kokeileen, niin takuulla tulee huono mielikuva. Jalkaohjaus kun vaatii vähintään sen 1000km harjoittelun sujuakseen kunnolla, mutta on palkitsevuudessaan aivan eri luokkaa kuin käsiohjatun oppiminen. Käsiohjatulla ei pääse ikinä sellaiseen zen-tilaan kuin jalkaohjatulla. Kuulostaa vähän siltä, että Artsillakin on oppimisprosessi jäänyt kesken.

Minäkin pistän omaa lusikkaani tähän soppaan. Oletettavasti sitä samaa harjoittelukalustoa käytän tälläkin hetkellä kuin ajou aikanaan. Minä koin helpotusta, kun pääsin kolmannesta pyörästä eroon. Bikellä on helpompi, kun voi painopisteellä ohjata. Toki liikkeelle lähdön opettelu ja uusi asento olivat mukavampia opetella trikenä.

Niihin nopeissa tilanteisiin (ja muutenkin varmuutta antamaan) lepuutan käsiääni kevyesti eturungossa kiinni olevalla ohjaustangolla. Flevossa oli minulle tullessa ohjaustanko, joka oli asennettu niin, että ohjaus oli vähän kuin (ala)ohjaussauvoista olisi ohjaillut. Minä pidän enemmän mallista, jossa kädet ovat kuin perinteisessä pyörässä, rystyset eteenpäin, mutta tietysti istuimen alapuolella. Siitä on helppo auttaa jalkojen ohjaustyötä tarvittaessa.

Kyllä minä ajoin aika monta tuhatta kilometriä kummallakin. Zen-tilaan pääsin myös, ja tykkäsin todella ajaa, mutta sen yhden hätätilanteen jälkeen teki vaan mieli vaihtaa. Perhellinen kun olen. Jos hätäväistötilanne ei ole tullut eteen, niin ei siitä voi mitään tietääkään.

Kaikissa pyörämalleissa on ongelmansa, jos olisi joku ongelmaton malli niin muita ei edes tehtäis.

Liukkaalla ajon minä koin ongelmaksi, pienetkin, muutaman sentin sivuluisut tuntui inhottavilta. Oikaiseminen ei käy yhtä nopeasti kuin käsillä ohjattavissa ja jalkoja ei voi laskea vastaanottoasentoon kun menettää ohjattavuuden täysin. Irtosora, lumi, jää...

jori kirjoitti:

Tuohan näyttää kovasti joosehan Iso pyyttonilta.

Joo tuosta taitettavuuden keksinkin. Tuon geometria olisi varmasti sitten hyvä ratkaisu. Sama ohjauskulma 67, jättöä -17cm? Tuossa taitaa olla 26"-renkaat, mutta pikaisen piirtelyn perusteella keskittävä voima on sillä lähes täysin sama kuin 28-tuumaisessa.

PW kirjoitti:

Laskisin keskiötä alemmas

Näin pitäisikin tehdä, tulee varmaan rennompi ajoasento ja tuntuu turvallisemmalta. Nyt keskiö on vain siinä, mihin se sattui osumaan, kun tuo eturungon etuosa on piirretty tasan vaakasuoraan.

jviirret kirjoitti:

Korkeammalla on helpompi opetella kuin matalalla

Pastori kirjoitti:

Komppaan Jukkaa.

Hyvä tietää, ettei rakenna pyörää, jolla olisi mahdotonta ajaa

jori kirjoitti:

Ja jos tuntuu hankalalta voi aloittaa sauvapyöräilyllä.

Uusi laji on syntynyt! Ei jätä sauvoja vain opetteluun, vaan lykkii niillä lisävauhtia ajossa.

Vilijami kirjoitti:

Nollajättö ja 45 asteen ohjausakselin kulma on omien kokemusten mukaan paras

Tuossa on ohjauskumi? Vai onnistuuko ilman?

ajou kirjoitti:

ongelma- tai vaarapaikan tullen jaloilla ohjaten saatoin menettää ne ratkaisevat sekunnin kymmenykset hitaaseen ohjaamiseen

Tämän takia mietinkin sitä ohjaustankoa varalle.