Kiitos. Muiden hyödyksi ja huviksi näitä kirjoitellaan, hyvä jos viihdytti
Tilinpäätös:
6 päivää, joista 5 ajopäivää. 540 km. Kaksi riippumattoyötä, 3 yötä lakanamajoituksessa. 0 rengasrikkoa, 0 kalustorikkoa.
Ajatuksia sekalaisessa järjestyksessä:
DFXL soveltuu tällaiseen lämpimän vuodenajan matkailuun erinomaisesti. Viikon kamat sai mahtumaan helposti, vaikka esim. vaatetta oli liikaakin mukana. Tärkeintä on pakata pieniä nyssäköitä joita on sitten helppo sovitella tavaratilaan.
Reitti oli kiva ajaa mutta nähtävyysmielessä köyhä. Nekin vähät sattui olemaan kiinni juuri silloin kun itse olisin ollut paikalla. Moni ennetään tuttu taukopaikka oli kiinni, ehkä ne aukeaa vasta täyteen sesonkiin heinäkuussa? Tai sitten korona on tappanut pieniä tienvarsikuppiloita. Ainakin lounastaukopaikat kannattaa tarkistaa etukäteen ettei tule raskaita pettymyksiä, nälkäisenä on ikävä alkaa miettimään varasuunnitelmaa, varsinkin kun pikkupaikkakunnilla ravintolatarjontaa ei välttämättä ole sitä yhtä enempää.
Soratiet eivät ole kinnerin valtakuntaa. Varsinkaan täysin slikseillä renkailla. Kuvioidummalla takarenkaalla olisi EHKÄ päässyt ylös ne mäet joissa meni talutteluksi mutta sekään ei poistaisi sitä, että kinnerin perä irtoaa helposti, jos alustana on pallosora ja nimismiehenkiharat. Kieli keskellä suuta sai ajella ja rauhallista tahtia -> ei alkuvauhteja ylämäkiin -> rasittavaa punnertamista.
Yksinumeroisille valtateille ei vaan kannata mennä edes kinnerillä jos sen voi mitenkään välttää. Liikennettä on liikaa eikä ohittaessa malteta odottaa, että vastaantulijoita ei olisi -> ohitetaan vierestä hipoen vaikka ajaisi selkeästi kaistan puolella (tärinäraidan takia)
Pientareen tärinäraidat on ainakin Päijäthämeessä älytty jo jättää tekemättä viime vuosina, niitä oli vanhalla nelostiellä (54) enää selvästi vanhemman asfaltin pätkillä. Siellä missä päällystettä oli uusittu suhteellisen hiljattain piennar oli leveä ja tärinäraidaton.
Huomiota saa potenssiin kaksi verrattuna avonojakkiin. Yhtäkään pysähdystä en pystynyt tekemään ilman, että joku tuli jutulle. Kesämielellä olivat, negatiivisia kommentteja ei kuulunut. Ilmeisesti kesän vihannekset on tehnyt hyvää ihmisten näölle tai sitten valomasto + matonkude siinä liehumassa toimivat, koska näkyvyydestäkään ei tullut sanomista. Vanha kansa tunnistaa kinnerin nimeltä. Sähköistä kyseltiin paljon. Päivämatkat ja huippunopeus oli myös kestoaiheita.
Motoristeista kinneri vetoaa selkeästi custom-kuskeihin, joista n. 80% peukuttaa, kun taas kyykkypyörä- sekä matka- ja endurokuskeista ei juuri kukaan. Polkupyöräilijät (spandexilla tai ilman) moikkaa vain satunnaisesti, eivät tunnista lajitoveria, tai sitten kulttuuri ei ole samalla lailla yhteisöllistä?
Helteisellä säällä ei kannata syödä pizzaa jos voi valita. Tulee huono olo, ilmeisesti rasva- ja suolapommin sulattaminen imee nestettä ennestään kuivasta kehosta.
Kannattaa kuunnella kroppaa ennemmin kuin mittaria. Elimistö tottuu matkantekoon parissa päivässä ja vauhti säätyy automaattisesti maaston mukaan kun vaan malttaa olla repimättä. Kinnerillä vauhtia on joka tapauksessa tarpeeksi. Päivämatkana 100km+ oli ihan sopiva ja enemmänkin olisi mennyt normaalimmassa suomalaisessa kesäsäässä. Kuumuus söi kilometrejä ja palautumista kun yöunetkin jäi huonoiksi riippariöinä.
Ajaminen olisi normaalilla kesäsäällä kannattanut rytmittää aamun ja illan viileisiin tunteihin ja viettää siestaa päivän kuumin aika jossain. Tällä viikolla sekään ei olisi auttanut, koska illat viileni vasta lähempänä puolta yötä. Yöajeluksi olisi mennyt, ja siinä olisi sitten omat vaaramomenttinsa (raskas liikenne, eläimet liikkuu).
Siinäpä päällimäiset. Muutama päivä huilia ja sitten Lowrideen & Kuninkaantielle, parhaassa seurassa