Kyllä se maitoautokin on ihan tuota perinteistä austeniittista ruostumatonta terästä AISI 304.
Autojen kolarienergiaa sitovissa osissa käytetään duplex terästä sen voimakkaan myötölujittumisominaisuutensa takia todella suureksi kasvavan energian sitomiskyvyn vuoksi. = Menee haitarille erittäin nätisti, koska venynyt kohta muuttuu lujemmaksi, jolloin myötymä siirtyy venymättömälle tai vähemmän venyneelle alueelle.
Tuo 304 on lujuudeltaan normaalin rakenneteräksen luokkaa, mutta rosterin ongelma on, että sillä ei ole väsymisrajaa, jota pienemmät jännitysvaihtelut eivät kasvattaisi säröä, vaan särö kasvaa kaikilla jännitysvaihtelun tasoilla. Pienillä jännityksillä tietysti hitaammin, mutta aina kuitenkin vähän. Ei tuon pitäisi mikään ongelma olla, kun muodot ja ennen kaikkea hitsit sijoitetaan pois suuren jännitysvaihtelun alueelta.
Tuo takahaarukan liitos vaikuttaa juuri tässä suhteessa näppärältä. Siinä on tilaa hitsata ja osat tosiaan pysyvät paikoillaan. Lisäksi tuo liitos on runkoputken sivussa, joten raskaammin kuormitetuille ala- ja yläpinnoille ei tule hitsejä. Tuollainen haarukka voisi siis lähteä myös takapuolen kohdalta heikentämättä runkoa. (jos se rakenteen kannalta olisi tarpeen.)
Jori
Penkin kiinnikkeet tarvii tehdä, sitten ois hienosäätöä, kasaamista ja ohjainkannattimen+tangon tekeminen. Varmaan paino jää ajokunnossa tonne 14kg korville. No, seuraavasta tarvii tehdä keveämpi ja kaikinpuolin parempi... tämän kanssa jo joutu melko aikasessa vaiheessa toteamaan, että protoiluksi meni 
