Nojapyöräfoorumi

Peesaan Joria vammoissa ja korjauksissa. Osuuhan tuo siihen punaisella piirrettyyn ympyrään?

Käpylän aseman eteläpäässä 2*90 mutkat, välissä sateen tuomaa irtosoraa. Pimeässä ei mitään mahdollisuuksia nähdä vaaraa ennen kuin fillari oli jo pois alta. Onneksi siinä ei putoa korkealta, mutta silti lähes pelillä persuksilla soraisella asfaltilla luisteleminen ei ole herkkua. Pyöräilyhanskan kämmenessä oli myös aika paljon pikkukiviä, mutta ei pyöräilijässä asti.

Pystypyörällä aikanaan olen telonut kyynärpääni pahasti kanttikiven reunaan väistäessäni Hietalahden torilta puun takaa eteen hypänneitä tyttöjä. Toinen muistissa vielä oleva pystypyörävamma tuli jarruttaessa hiekalla kun kevyen liikenteen tunnelista tuli mamma koko aukon täydeltä vastaan. Siinä meni sääri ulkosyrjältään aika pahan näköiseksi jäädessään kaatuvan pyörän ja pyöräilijän alle. Mamma jäi ihmettelemään, kuinka sä nyt noin... En viitsinyt selventää.

auts...
kyllähän noilla nopeilla nojakeilla ajavilla saisi olla mp vehkeet päällä jos meinaa vauriotta selvitä nuin kovista vauhdeista...
eikös ihmisen rakenteellinen kestävyys ole joillain anatomian määreillä arviotu sinne 15km/h nopeuksiin....
eihän farkutkaan kestä edes kävelyvauhdista kaatumista niin saatika sitten nuita teidän hurjia vauhteja...

Mustasudenkorento kirjoitti:

eikös ihmisen rakenteellinen kestävyys ole joillain anatomian määreillä arviotu sinne 15km/h nopeuksiin....
eihän farkutkaan kestä edes kävelyvauhdista kaatumista niin saatika sitten nuita teidän hurjia vauhteja...

Kyllä useimmat ihmiset -ainakin nuorempana- kestävät juoksuvauhtisia törmäyksiä ainakin hengissä. Juoksuvauhti on lähempänä 30 km/h. Lisäksi törmäysnopeuteen vaikuttaa aika merkittävästi myös kaatuminen. Putoaminen metrin korkeudesta vastaa törmäystä 16 km/h nopeudella seinään.
Pyörällä -tai juosten- kaatuminen on aina yhdistelmä vaakaliikkeestä ja tuosta vajaan metrin korkeudesta tapahtuvasta putoamisesta nojapyörällä, pystypyörällä selvästi korkeammalta. Vaakasuoralle pinnalle kaatuminen aiheuttaa jysähdyksen ja jarrutusjälkiä kyynärpäähän ja persuksiin nojapyörällä, pystypyörällä päähän ja ranteisiin, juostessa kämmeniin kyynärpäihin, polviin ja naamaan. Pahinta on tietysti, että kaatuminen sattuu juuri kiven tai rotvallin reunan kohdalle.

Jori

jori kirjoitti:

Putoaminen metrin korkeudesta vastaa törmäystä 16 km/h nopeudella seinään.
Pyörällä -tai juosten- kaatuminen on aina yhdistelmä vaakaliikkeestä ja tuosta vajaan metrin korkeudesta tapahtuvasta putoamisesta

Jori

juuh
eikös vastikään joku valitettavan huono onninen mies henkilö tipahtanut patrian tehtaalla tankin päältä, noin 1,20m ja kuoli saamiinsa vammoihin...

Onhan noita tapauksia, kun jopa alle metrin pudotus on ollut kohtalokas. Siksipä onkin hyvä edistää turvallisuutta sillä, että koittaa tehdä mahdollisimman matalia pyöriä Pitää omissa suunnitelmissa keskittyä entistä enemmän tuohon mataluuteen

Ei kannata ottaa kaatumisiakaan kevyesti, anteeksi sanaleikki: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Kaa ... 5240017015. Noin 1000 suomalaista vuodessa poistuu lopullisesti muonavahvuudesta kaatumisen seurauksena (http://www.tapaturmapaiva.fi/aineisto00-2.html). Olkoonkin, että suuri osa on seniorikansalaisia, noutaja on vienyt kylpyhuoneessa liukastuneen nuorenkin lähipiiristä. Nojapyörällä on kaatumistilanteessa pari selkeää etua pystäriin verrattuna, kuten jo aiemmin on todettu:

• Jalat edellä -asento suojaa päätä erityisesti äkkipysäyksissä.
• Istuin on yleensä matalammalla

Low-mallit saavat siis tästä lisäpisteitä. ZOX26 lown istuin on 40 cm korkeudella - ei siis kovin paha. Pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, käydä nahkaliikkeessä ja kaivaa ompelukone vintiltä pölyttymästä. Näkyy nuo ihottumat tulevan niin vakiokohtiin, ettei tämä ole enää kuin viitseliäisyydestä kiinni. Postaan kuvan kun suojat on paikoillaan, toivottavasti tämän vuoden puolella .

Muuten hyvä tuo nahka, vaan tuossa kohtaa mielestäni väärä materiaali. Se joustaa hyvin rajallisen määrän (yleensähän pyöräilyyn tarkoitetut housut on jotain joustavaa materiaalia), ja se tärkeämpi, eli se nahka ei kyllä kestä pesemistä. Kannattas laittaa joko sitä keprotech:iä tai vastaavaa. Tiedä sitten miten se esim hanskoissa käytetty alcantara (synteettinen säämiskä, joka ei siis ole nahkaa nähnytkään) kestää kulutusta, mutta se kestää ainakin pesemistä. Ja joo, se nahka on kyllä oikeassa paikassa parasta mahdollista materiaalia.. itellä 99% mp:llä ajoista päällä on nahat, kun ne tiksteksit on kuitenkin aika /c:stä.

jori kirjoitti:

Juoksuvauhti on lähempänä 30 km/h.

Onhan sitä tietty yksittäisiä superihmisiä jotka juoksee neljääkymppiä, mutta 99% maailman väestöstä ei ylitä juosten edes hetkellisesti 25 km/h, joka olisi noin 14 sekunnin satanen. Erityisesti silloin lapsena juostessa vauhdit ovat olleet tuskin tuotakaan, vaikka kuinka tuntuma olisi ollut kovasta vauhdista.

Jos juostaan tunti ja lasketaan kilometrit, 99% maailman väestöstä tuskin ylittää 15 km.

Törmäystilanteessa ero 25 ja 30 välillä on aika paljon, liike-energia menee nopeuden neliössä jne.

Ero pysty- ja vaakakomponentin väleillä on oleellinen. Vaakasuoralle alustalle tullessa pystykomponentti nollautuu muutaman sentin matkalla ja jousto tulee kokonaan kehosta. Vaakakomponentti saattaa kovassa vauhdissa hidastua kymmenien metrien matkan, ja kiihtyvyys siihen suuntaan voi olla alhaista. Näinpä yllättävän pienet pystynopeudet ovat tappavia, verrattuna vaakanopeuksiin.

Teemu Kalvas kirjoitti:

jori kirjoitti:

Juoksuvauhti on lähempänä 30 km/h.

Onhan sitä tietty yksittäisiä superihmisiä jotka juoksee neljääkymppiä, mutta 99% maailman väestöstä ei ylitä juosten edes hetkellisesti 25 km/h, joka olisi noin 14 sekunnin satanen. Erityisesti silloin lapsena juostessa vauhdit ovat olleet tuskin tuotakaan, vaikka kuinka tuntuma olisi ollut kovasta vauhdista.

14 sekunnin satasessa maksiminopeus on aika paljon enemmän kuin tuo 25km/h: ensimmäiset parikymmentä metriä kuitenkin kiihdytetään juoksuvauhtiin. Tai sitten Haukiputaan yläasteella oli poikkeuksellisen nopeita poikia.... muistelisin, että aika moni juoksi satasen sinne 13,5-14,5 sekunnin korville yhdeksännellä luokalla, nopeimpien päästessä hieman alle 13 sekunnin. Jos 60 metrin aikaan verrataan (n. 8-8,5 sekuntia, hieman päälle), niin viimeinen 40 metriä meni n. 5 sekunnissa = 8m/s = 28,8km/h. (Vähän off-topic, mutta piti kommentoida)

jori kirjoitti:

Ero pysty- ja vaakakomponentin väleillä on oleellinen. Vaakasuoralle alustalle tullessa pystykomponentti nollautuu muutaman sentin matkalla ja jousto tulee kokonaan kehosta. Vaakakomponentti saattaa kovassa vauhdissa hidastua kymmenien metrien matkan, ja kiihtyvyys siihen suuntaan voi olla alhaista. Näinpä yllättävän pienet pystynopeudet ovat tappavia, verrattuna vaakanopeuksiin.

Paljonkohan muuten on käytössä suojaimia, joiden pinta olisi mahdollisimman liukas? Että jos semmoinen päällään kaatuisi, niin vaakasuuntaisen vauhdin hidastuminen ei olisi niin rajua... vähän tyyliin kilpamoottoripyöräilijöiden polvi-ja kyynärsuojat. Olisiko markkinoilla tilausta teflonoidulle nahalle?

Nebulus kirjoitti:

Paljonkohan muuten on käytössä suojaimia, joiden pinta olisi mahdollisimman liukas? Että jos semmoinen päällään kaatuisi, niin vaakasuuntaisen vauhdin hidastuminen ei olisi niin rajua... vähän tyyliin kilpamoottoripyöräilijöiden polvi-ja kyynärsuojat. Olisiko markkinoilla tilausta teflonoidulle nahalle?

Vaakasuuntaisen vauhdin hidastuminen ei ole liian nopeaa tasaisella pinnalla. Hidastuminen on liian nopeaa ainoastaan silloin kun vauhti pysähtyy johonkin esteeseen.
Suuri kitka voi toki aiheuttaa sen, että pintaa pitkin liukuva ihminen pyörähtää.

tavasti kirjoitti:

Vaakasuuntaisen vauhdin hidastuminen ei ole liian nopeaa tasaisella pinnalla. Hidastuminen on liian nopeaa ainoastaan silloin kun vauhti pysähtyy johonkin esteeseen.
Suuri kitka voi toki aiheuttaa sen, että pintaa pitkin liukuva ihminen pyörähtää.

Juu, näyttää siltä, että tuo perskannikan kylki on nojapyöräilijän heikko kohta. Miettikääs te viimeemmäksi kaatuneet, pysyikö pyörä kaatumisessa niin lähellä, että kankku olisi pysynyt penkkiin kiinnitetyn muovisen lisäliepeen päällä? Olisiko siis mahdollista laittaa tuo kulutuspinta kiinni housujen sijaan penkkiin.

Jori

jori kirjoitti:

Juu, näyttää siltä, että tuo perskannikan kylki on nojapyöräilijän heikko kohta. Miettikääs te viimeemmäksi kaatuneet, pysyikö pyörä kaatumisessa niin lähellä, että kankku olisi pysynyt penkkiin kiinnitetyn muovisen lisäliepeen päällä? Olisiko siis mahdollista laittaa tuo kulutuspinta kiinni housujen sijaan penkkiin.

Yleensä on jonkinlainen refleksi yrittää saada pyörää pois läheltään, jos on kaatumassa. Vissiinkin lapsena tuli niin monta kertaa keräiltyä jalkojaan runkokolmion sisäpuolelta kaatumisen jälkeen, että nykyisin yrittää aina kaatua muualle kuin pyörän päälle. (pyörähän menee rikki, jos tällainen 0,1 -tonninen paviaani sen päälle rysähtää!) Itse siis ainakin laittaisin kunnon teflon-pintaisen hiilikuitulevyn reiden sivusyrjälle kiinni, jos innostuisin suojarakenteita housuihini tekemään. Ja kyynärpäähän myös! Ne tuntuu aina kolisevan.
Kevyet suojat siis: Perskannikoihin liukuvat suojat, polvilumpioiden päälle iskua levittäva suoja (kolisee runkoon/ohjaustankoon) ja kyynärpäihin iskua levittävät suojat. Lisäksi hanskoihin liukuvapintaiset vahvikkeet kämmeniin.

jori kirjoitti:

Juu, näyttää siltä, että tuo perskannikan kylki on nojapyöräilijän heikko kohta. Miettikääs te viimeemmäksi kaatuneet, pysyikö pyörä kaatumisessa niin lähellä, että kankku olisi pysynyt penkkiin kiinnitetyn muovisen lisäliepeen päällä? Olisiko siis mahdollista laittaa tuo kulutuspinta kiinni housujen sijaan penkkiin.

Viiden kannikkakosketuksen kokemuksella sanoisin, että lisälieve voisi hyvinkin toimia, jos sen oikein suunnittelee. Ruhjeet ovat tulleet aina melko lähelle penkin alakaaren reunaa, enkä ole ehtinyt erityisesti valmistautua mitenkään ennen iskua, jokin jännitysrefleksi korkeintaan.

En osaa heti sanoa, olisiko jäykkä vai pehmeä muovi parempi ratkaisu. Esimerkiksi musta allasmuovi (Etolasta, olisiko paksuudeltaan noin 0,5 mm) voisi olla aika sopiva materiaali: siitä varmaan saisi taivuteltua yhdellä halkiolla sopivan peffamyötäisen kappaleen penkin kummallekin laidalle. Kiinnitys reunoihin kenties ilmastointiteipillä , jollei pelkää liimajäämiä. Muovi on niin jäykkää, ettei kaarevaksi muotoiltuna todennäköisesti lepattaisi, vaikka ulkoneva reuna toki hieman ilmanvastusta lisääkin. Allasmuovi on sekä liukasta että vahvaa, joten se suojaisi ensi-iskulta melko karkeallekin soralle kaaduttaessa. Jos/kun muovin kiinnitys tällöin pettäisi, se olisi kuitenkin jo vaimentanut pahimman tällin. Esteettiseksi tuota lienee mahdoton saada, mutta tuskin sitä moni vauhdissa edes huomaisi.

P..le! Tänään sitten rysähti kunnolla. No aika pienillä vaurioilla sitten kuitenkin selvisin. Ajelin työhön aamulla valaistulla, autotiestä erotetulla kevyenliikenteenväylällä. Vastaantuleva Escort oli ryhmittynyt oikealle kääntymistä varten ja tottakai ajattelin kuskin huomanneen minut heijastinliivistä, polkupyörän ja kypärän valoista. Se "tottakai" oli virheeni: en ehtinyt juurikaan jarruttaa tajuttuani, ettei auto väistäkään.

Törmäsin vauhdilla auton etukulmaan. Itse iskusta ja liikkeistäni impaktin aikana ei jäänyt mitään muistikuvaa. Pyöräni jäi jotakuinkin paikoilleen ja kaaduin taas vasemmalle kyljelle. Pää ei kolissut missään vaiheessa eikä munatkaan murskautuneet. Omat vammat: verenpurkauma ja turvotus vasemmassa pohkeessa, oikea kantapää kipeytyi, nirhamia ja haavoja sääressä, polvessa ja (taas) kyynärvarressa. Röntgenissä ja ultraäänessä ei löytynyt ainakaan vielä mitään vakavaa. Pyörän vauriot: etukate (ja osin sen kiinnitysmekanismi) säpäleiksi, keskiörattaan suojalaippa vääntyi, etuhaarukka ja ohjaustanko mutkalle. Ensin luulin, että eturenkaan tapaaminen runkoon johtuisi rungon vääntymisestä, mutta ilmeisesti vain etuhaarukka on vääntynyt taaksepäin. Vielä pitää tarkistaa huolellisesti, säilyikö eturengas riittävän pyöreänä. Vastapuolen vauriot: henkinen järkytys ensimmäisestä kolarista, särkynyt ajovaloumpio.

Taitaa mennä tilaukseen Saksasta kaikki edellä mainitut osat - vastapuolen piikkiin, löytyneekö noille korjaajaa suomesta.

Jokohan sitä tästä oppisi hukkaamaan hyvät liike-energiat risteyksiä lähestyttäessä. Tulevaisuus näyttää. Nojapyöräilyyn tulee ainakin tauko.

Obamalle onnea uuteen virkaan.

tkarttu kirjoitti:

Se "tottakai" oli virheeni: en ehtinyt juurikaan jarruttaa tajuttuani, ettei auto väistäkään.

Jippii! ensimmäinen oikea nojapyöräkolari tällä palstalla... ÖH eiku...
Osaatko arvata, mikä oli törmäysnopeus. Entä miten olisi käynyt pystypyöräilijälle. Mikä sinut pysäytti, oma pyöräsi vai auton kylki kaatumisen jälkeen. Kuinka lähellä auton kylkeä olit törmäyksen jälkeen. Oliko vaara joutua auton alle. Entä olitko vaarassa lentää auton konepellin yli.

Pitäisiköhän pyöriin asentaa sivulle suuntautuvat valot, jotta ohi ajava tai vastaan viereistä autotietä tuleva autoilija huomaisi pyöräilijän ja kenties muistaisi sen vielä kääntyessään. Olisiko keltainen ärsyttävästi vilkkuva ledivalo hyvä tähän tarkoitukseen tai ledivalo pinnoissa pyörimässä. Pinnaheijastimet eivät auta, kun auton valot eivät näytä siihen suuntaan. Sinun tapauksessasi (vastaan tuleva auto) olisi pitänyt pyörän valojen riittää, mutta ohi ajavan ja sitten oikealle pyöräilijän eteen kääntyvän tapauksessa sivuvalo on ainoa toimiva. Taitaa olla ainoa vaihtoehto, että laittaa pyöräänsä sellaiset valot, että kunnolla häikäisevät vastaan tulevaa autoilijaa, jotta ymmärtävät väistää.
Koiralenkillä eilen tuli vastaan maastopyöräilijä, jolla oli ohjaustangossa viisi Bilteman ledivalaisinta rinnakkain. Valoa oli niin paljon, että luulin sitä ensin mönkkäriksi, enkä todellakaan olisi mennyt kääntymään eteen -ainakaan ihan pienellä autolla. Valopatterin taakaa ei tunnista, mikä ajoneuvo on kyseessä.

Jori