Nojapyöräfoorumi

Pohdiskelin tuossa aamulla mitä asioita sitä tuleekin miettiä ja ratkaista kun suunnittelee ja rakentaa nojapyörää.

Mulla on tuossa pieni kässärinpätkä tekeillä aiheesta.

Listailen tässä ketjussa mieleen tulevia asioita.

Rengaskoko ja renkaat?
Kiekot? Tubeless vai tube?
Jarrut? Vanne vai levy - mites napajarru?
Runkomalli? Korkea vai matala? Pitkä vai lyhyt?
Runkomateriaali?
Putken koko ja paksuus?
Voimansiirto? Vaihteet?
Ylä- vai alaohjaus?
Penkki? Vaneri, putki vai kuitu?
Mitat? Penkin korkeus? Jättö? Emäputken kulma?

Auttakkee - mitä vielä. Ihan randomilla lisää aiheita. Kiitti jo etukättä.

Etuveto vai takaveto?
Jaloilla vai käsillä ohjattava
2 vai 3 pyöräinen
Delta vai tadpole vai nelipyörä
Katettu vai kattamaton

jviirret kirjoitti:

Etuveto vai takaveto?

All wheel drive?
Tuleeko muodikas sähköapu?

Vai soutupyörä purjeella?

Kudee, vaiko showstopper.

Tietysti köyttötarkoituksestahan kaikki lähtee liikkeelle. Ja kuskin mitoista. Ison kuskin talvimaasturi on ihan erimoinen pienen kaverin maantierassi, vaikka samalla asenteella ja tyylillä oliskin tehty.

Jos käyttöpyörä , niin vaihteita mahdollisimman vähän . Runko mahdollisimman kevyeksi . Levyjarrut nesteelliset , vähemmän huoltoo . MBB ilman muuta .
Lähellä sitä unelmaa jota suunittelen . 622 rengas koko . Yläohjaus sopii , alaohjaus tuo lisää härpäkettä . Jos pussi antaa periksi , kevyet vanteet .

Mitä muistelen rakentelun aloittamista, niin ketjulinjan alustasti huomioiminen sekä polkijan vaatiman tilan ja ulottuvuuksien hahmottaminen olivat hankalimmat asiat. Ratkaisevan tärkeiltä ne tuntuvat vieläkin. Pielessä ollessaan niitä on hankala korjata, koska koko paletti hajoaa helposti näitä muuttaessa Ohjausgeometria kuuluu samaan luokkaan, mutta ainakin mulle sen huomioiminen on ollut aina helpompaa. Johtuu ehkä siitä että emäputki ja etuhaarukka ovat olleet aina alusta pitäen konkreettisesti rakentelussa mukana.
Kiekot, vaihteet, jarrut jne tuntuvat ihan toissijaisilta. niitä on helppo muuttaa valmiiseen pyörään. Ovat vähän niin kuin koristeita

Budjetti on myös aika tärkeä. 50€ pyörä vaatii paljon enemmän mielikuvitusta, ideointia ja kädentaitoa, kuin 5000€ pyörä.
Katetussa pitää huomioida sisään- ja uloskulku.

Kirjaan tähän ylös sen viisauden, jonka olen itse oppinut viimeeksi: Tärkeintä on ryhtyä tekemään heti niillä taidoin, jotka jo on ja jättää hifistely myöhemmäksi. Polkupyörä on niin pieni esine, että siihen tehdyt muutokset eivät kuluta luonnonvaroja loppuun, vaikka joutuisi tekemään saman osan pariin, kolmeenkin kertaan. Ei siitä täydellistä saa kuitenkaan ensimmäisellä yrittämällä –jos kohta ei seuraavillakaan.

Vilijami kirjoitti:

50€ pyörä vaatii paljon enemmän mielikuvitusta, ideointia ja kädentaitoa, kuin 5000€ pyörä.

Toisaalta, toisaalta ei. Pienen budjetin rakentaja joutuu keksimään ratkaisut valmiisiin osiin, kun isolla budjetilla voi toimia toisin päin ja ostaa osat valmiisiin ratkaisuihin.
Pieni budjetti siis rajaa mahdollisuuksia kivasti. On pakko tehdä siitä mitä on. Soveltaa pitää sitten osata oikein urakalla.
Isolla budjetilla on taas kaikki mahdollista. Toisaalta silloin voi tehdä tai teettää valmiin mallin mukaan.
Koko rakentamisen näkökulma on siis melkein automaattisesti erilainen budjetista riippuen.

jooseha kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

50€ pyörä vaatii paljon enemmän mielikuvitusta, ideointia ja kädentaitoa, kuin 5000€ pyörä.

Toisaalta, toisaalta ei. Pienen budjetin rakentaja joutuu keksimään ratkaisut valmiisiin osiin, kun isolla budjetilla voi toimia toisin päin ja ostaa osat valmiisiin ratkaisuihin.
Pieni budjetti siis rajaa mahdollisuuksia kivasti. On pakko tehdä siitä mitä on. Soveltaa pitää sitten osata oikein urakalla.
Isolla budjetilla on taas kaikki mahdollista. Toisaalta silloin voi tehdä tai teettää valmiin mallin mukaan.
Koko rakentamisen näkökulma on siis melkein automaattisesti erilainen budjetista riippuen.

Tähän liittyy myös käytettävä aika. Budjettiratkaisussa aikaa pitää olla enemmän - että saa keräiltyä palikoita edullisesti.

Pastori kirjoitti:

Budjettiratkaisussa aikaa pitää olla enemmän - että saa keräiltyä palikoita edullisesti.

Budjettiratkaisut tehdään niin että sulla on osat ja sitten mietitään mitä niistä vois tehdä. Jäykkäkeulaisesta maastopyörästä tulee nojapyörä muutamassa tunnissa jos on runkoputkea, penkki, vaijerit ja ketjua hankittuna. Jo pelkkä tietokoneen poisjättö suunnittelu vaiheesta lyhentää ajankäyttöä 90% ja lisää valmistumisen todennäköisyyttä 90%

Nojapyörän rakennuksessa saattaa tulla yllättävän isoja sivukuluja. 250 000€ helposti, että on rakentelu- ja säilytystilat kasvukeskuksen kaava-alueella.

Renkaita, vanteita, runkoja ja mitä vaan rakentaessa tarvitsee roskalavoilta, torin annetaan palstalta = 0€

Isoimmissa kaupungeissa löytyy jokin julkinen pyöräpaja josta löytyy tarvittavat pyöräaiheiset työkalut ja jos ei niin yleensä jollain harrastajalla on = 0€

Hitsaustarpeisiin hacklabit, kansalaisopiston kurssit tai joku avulias yksityishenkilö = 0-X€

Lopputulos on niin ruma ettei sitä kukaan halua edes varastaa, joten säilytystiloja ei tarvita

Pastori kirjoitti:

jooseha kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

50€ pyörä vaatii paljon enemmän mielikuvitusta, ideointia ja kädentaitoa, kuin 5000€ pyörä.

Toisaalta, toisaalta ei. Pienen budjetin rakentaja joutuu keksimään ratkaisut valmiisiin osiin, kun isolla budjetilla voi toimia toisin päin ja ostaa osat valmiisiin ratkaisuihin.
Pieni budjetti siis rajaa mahdollisuuksia kivasti. On pakko tehdä siitä mitä on. Soveltaa pitää sitten osata oikein urakalla.
Isolla budjetilla on taas kaikki mahdollista. Toisaalta silloin voi tehdä tai teettää valmiin mallin mukaan.
Koko rakentamisen näkökulma on siis melkein automaattisesti erilainen budjetista riippuen.

Tähän liittyy myös käytettävä aika. Budjettiratkaisussa aikaa pitää olla enemmän - että saa keräiltyä palikoita edullisesti.

Jotenkin särähti tuo korvaan. Halvalla löydetyt osat ovat kovin pieni osa vähänkään kunnianhimoisemman polkupyöräprojektin kustannuksista.

Käytännössä ison budjetin projekteissa nimenomaan kuluu kauan aikaa ja kokonaistyömäärä on suurempi (siksihän ne suuren budjetin projekteja ovatkin). Osia teetetään ja suunnittelutetaan toisaalla, mikä vaatii tavoitteiden määrittelyn täsmällisyyttä ja aikaa tämän ilmaisemiseen piirustuksin ja tilausspeksein –ja yleensä lisää rahaa maksaa sama projekti uudelleen, sillä tavallisimmin ulkopuolisella teetetty alihankinta on joltain osin aina väärin ja täytyy tehdä uudelleen ainakin kerran.

Suuren budjetin projekti ei voi olla pieni ja vaatimaton, vaan siinä on pyrittävä johonkin elämää suurempaan tulokseen, jotta suuret kustannukset voidaan perustella. Tämä tekee siitä pitkän ja työlään.