Nojapyöräfoorumi

Tökätäämpä tämmöinenkin topickki, kun karkaa pian tuo M5 keskustelu taas offtopickiksi:

TMS kirjoitti:

En toisaalta usko että mikään kaksipyöräinen noja toimii talvikäytössä kovin hyvin. Trikellä tietysti pysyisi pystyssä, mutta kun muistetaan kommentit lumessa ajamisen toivottomuudesta triken kanssa, niin voidaan varmaan summata ettei nojapyörät todellakaan ole mitään talvipyöriä, vaikka kaatuminen onkin paljon turvallisempaa. Sääli.

Sanotaanko, että ikävä kyllä talvinojakkeja ei ole kaupallisesti saatavana. Kolmipyöräisen pitäisi olla suurilla renkailla ja reilusti yli puolet painosta vetävällä/vetävillä pyörillä. Eli isopyöräinen hipparion toimii, paitsi ehkä jyrkissä ylämäissä. Isopyöräinen takavetoinen delttatrike myös toimii, jos taka-akselin saa lukittua tönköksi. Isopyöräinen tadpolekin toimii, jos eturenkaat siirretään niin eteen että takapyörälle tulee riittävästi painoa.
Kaksipyöräisen taas "ryhdikkäällä" ajoasennolla, 50/50 painojakaumalla ja sopivalla istumakorkeudella, sekä tietenkin suurilla pyörillä. Kaupalliset isopyöräiset swb:t menevät liian etupainoisiksi jos penkin nostaa riittävän pystyyn. Pysty istuma-asento auttaa tasapainon pidossa ja jalan nopeasti ja tukevasti maahan saamisessa. Tasainen painon jakauma taas antaa riittävästi pitoa ohjaukseen ja vetävälle pyörälle, sekä pitää renkaat samassa urassa, eli jos eturengas menee jostakin, niin takarengas tulee samaa reittiä, eikä luisu sivuun.
Taitaa vain olla kuitenkin aika vähän talvinojakeille kysyntää, kun talviominaisuudet kuitenkin heikentää niitä toivottuja kesä ominaisuuksia.

Jukka

jviirret kirjoitti:

... eli jos eturengas menee jostakin, niin takarengas tulee samaa reittiä, eikä luisu sivuun.

Tuo taitaa olla enemmänkin teoriaa. Talvella lumessa ajo on hidasta ja siksi melkoista kiemurtelua, eikä takapyörä muuten kuin leikkaa etupyörän jättämää jälkeä. Jatkuvasti vinottain painuneen uran yli kulkeva takapyörä muljahtelee ikävästi sivulta toiselle. Muuten olen ihan samaa mieltä.
Ehkäpä kuitenkin sähköavusteisuudella voitaisiin saavuttaa kolmipyöräisillä sellaista lisäarvoa, joka riittävästi ylittää peruspyörän ominaisuudet. Sähköavusteinen kinneri voisi olla ihan kelvokas talviajoneuvo, ilman sähköjähän se on auttamatta liian raskas. Sitäpaitsi sähköavusteisuus antaa mahdollisuudet kunnollisten valojen käyttöön.

Jori

tuo olisi tuo sähkö moottori pop tuohon omaani projektiin myös mutta jos toteutus tulee 4 renkaalla niin moottorin paikka on mysteeri..

Sen verta kattelin nuita napa moottoreita että eivät kovin järkyn hintaisia ole, mutta kaikki oheis sälä sihen ympärille maksaakin sitten senkin edestä...

ja tuo mikä mietityttää on tuo laki kun se ei anna moottorille lupaa toimia ilman polkemista ...
millaisella kytkimellä Jori on tuon omassaan ratkaissut?

Mustasudenkorento kirjoitti:

tuo olisi tuo sähkö moottori pop tuohon omaani projektiin myös mutta jos toteutus tulee 4 renkaalla niin moottorin paikka on mysteeri..

Sen verta kattelin nuita napa moottoreita että eivät kovin järkyn hintaisia ole, mutta kaikki oheis sälä sihen ympärille maksaakin sitten senkin edestä...

ja tuo mikä mietityttää on tuo laki kun se ei anna moottorille lupaa toimia ilman polkemista ...
millaisella kytkimellä Jori on tuon omassaan ratkaissut?

Käsi kytkee virran päälle vain, kun jalka polkee. Tuo on oikeastaan ihan tyhmä vaatimus. Ei sitä sähkömoottoria kannata, eikä voikaan, käyttää muulloin, kuin ylämäkien yläosissa, jossa on poljettava joka tapauksessa, jotta vauhti ei kokonaan pysähdy. Jos käyttää muualla, ei siitä ole mitään hyötyä, koska yli 20 km/h vauhdissa moottori ei juurikaan vedä. Vaihteeton napamoottori on siis luonnostaan laillinen

Jori

Ei ole olemassa yhtä oikeaa talvipyörää, vaan valinta riippuu siitä mitä haetaan. Tässä joitakin mahdollisia haluttavia asioita:

• Pyörällä pääsee etenemään yli kävelyvauhtia lähes kaikissa olosuhteissa. Ainakin Anthrotech suoriutuu tästä, tasamaalla kai myös hipparion.
• Pyörällä pääsee etenemään melko rivakasti hyvissä olosuhteissa, huonoissa jätetään ajamatta. Joku melko pysty kaksipyöräinen nojakki voisi olla tässä hyvä?
• Pyörällä pääsee huonoissa olosuhteissa mahdollisimman kovaa.
• Pyörässä pitää olla vähintään 3 rengasta jottei sillä kaadu. Jotkut eivät taas niin pahastu vaikka kaatuvatkin.
• Pitoa ja turvallisuutta voi parantaa nastarenkailla, nopeuden kustannuksella.
• jne

Ajetaanko pyörällä silloin kun tiellä on uutta lunta, ja kuinka paksussa lumessa pitää vielä päästä? Entä pääkallokelit, muhkurainen jäätikkö, jonka päällä vettä, pitääkö silloinkin päästä ajamaan?
Onko matkalla mäkiä vai tasamaata? Tuleeko pyörä pelkästään talvipyöräksi, vai pitääkö ominaisuuksista tehdä kompromissi myös kesää ajatellen?

Itse olen 90-luvulla tavallisella maastopyörällä ajellut työmatkoja. Tuli todettua, että jos yöllä on satanut yli 7 cm lunta, ei kannata lähteä, ei pyörätietä ole kuitenkaan aurattu, ja pyörää talutetaan suurin osa matkasta. Tasamaalla menee ehkä paksummassa lumessa kuin ylämäessä. Jäätiköt ajoin hullun tuurilla.
Anthrotechillä olen ajellut lumessa jonkinlaisia määriä, ja todennut että sillä pääsee vielä yli reippaan kävelyvauhdin kelissä jossa itse en pystypyörällä pysy pystyssä. Takarenkaalla on painoa riittävästi, joten nousee myös ylämäkeen. Tulosta ei ehkä voi yleistää koskemaan kaikkia tadpoleja, urheilullisemmat tadpolet ovat vähemmän takapainoisia.

Moottorilla saa ylläpidettyä kelvollisia nopeuksia myös huonommissa olosuhteissa. Napamoottoreiden vääntö voi loppua pienissä nopeuksissa, mutta ketjusta vetävä vääntää mainiosti.

Omat ehdotukseni talvipyöriksi:

• Takapainoinen tadpole kuten anthrotech. Ei mikään vauhtivehje kesällä. Haluttaessa moottori avittamaan, ei pakollinen
• Delta-trike johon eteen napamoottori. Kahdella vetävällä pyörällä saattaisi jo edetä, tietysti parempi jos molemmat takapyörät vetävät (Kettwiesel Ride). Tämän toimivuus on toki arvailun varassa, ei kokemusta.
• Tasamaalla Hipparion, mäkimaastosta ei ole kukaan raportoinut toimivuudesta
• Venäläinen 3wd tadpole voisi olla mainio vehje, jos niitä vain saisi. Voimansiirron häviöt?

Se mitä talvi tarkoittaa riippuu kovasti paikkakunnasta. Täällä etelärannikolla on niin paljon lunta, että siitä tulee kysymys pyörävalinnassa, ehkä viitisen kertaa vuodessa. Normaalisti ainoa ongelma on liukkaus, jota vastaan on riittänyt nastat. Trikellä voisi vetää riskillä slickseillä, ja sitten toivoa että jää eloon kun spinnaa jossain mutkassa metsähallituksen puolelle.

Olen kuitenkin osittain juuri tästä syystä miettinyt sitä isopyöräistä retkinojakkia. Siihen saisi kunnolliset nastat, ja ne vielä rullaisivat jotenkuten, päinvastoin kuin nuo 20" nastarenkaat, jotka ovat melkoiset ankkurit. Iso pyörä menisi mukavammin ohuessa lumessakin, mitä auran jäljiltä pyöräteille jää. Sittenhän jos on odotettavissa hankalia ajo-olosuhteita, ajan Pugsleylla. Sopivakoostumuksisessa lumessa sillä voi ajaa mielivaltaisen syvyisessä lumessa, kun se ei uppoa tiettyä rajaa syvemmälle. Usein on kuitenkin niin hötöä lunta, että sellainen 10 senttiä uutta lunta on käytännön raja.

Tänään oli toisella foorumilla ja myös toimistolla yllättävän monta raporttia kalusto- ja miestappioista aamun liukkailla. Itse ajoin (SWB:llä) sen verran varovasti, ettei ollut pahempia ongelmia. Muutaman kerran takarengas lähti irti tiestä kun polkaisin turhan innokkaasti pienellä vaihteella. Täytyy kuitenkin laittaa siihen nastat seuraavan kerran kun povataan vastaavaa aamua, ei tuo kieli keskellä suuta ajaminen erityisen nautinnollista ole.

jori kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

... eli jos eturengas menee jostakin, niin takarengas tulee samaa reittiä, eikä luisu sivuun.

Tuo taitaa olla enemmänkin teoriaa. Talvella lumessa ajo on hidasta ja siksi melkoista kiemurtelua, eikä takapyörä muuten kuin leikkaa etupyörän jättämää jälkeä. Jatkuvasti vinottain painuneen uran yli kulkeva takapyörä muljahtelee ikävästi sivulta toiselle.

Joo, mutua se enimmäkseen on. Musta Tuntui, kun viime talvena swb:tä lwb:tä vertailin, että LWB:n takarengas ei lähde niin herkästi seuraamaan tiessä olevia jäisiä uria kuin SWB:n takarengas. Toki muitakin eroja kuin painojakauma on, esim renkaan kuviointi ja koko.

Jukka

Ensi talvi yritetään mennä LWB-CLWB-CF ketjulla. Aika kovat odotukset tuon CF:n suhteen. Mulla kun työmatkaa ei ole kuin 8km, niin nojapyörä ei ole mikään "pakko". Ainoat epäilyt on, että kuinka selkä rasittuu kun tie muuttuu epätasaiseksi ja aiheuttaako normipyörää kevyempi etupää ongelmia. CLWB:llä ei varmasti pääse lumessa mihinkään, mutta haluan kokeilla jousituksen merkityksen, kun jäykkä pystyhkössä ajoasennossa ajettava nojakkikaan ei epätasaisella ole selälle mitenkään hellä.

Jukka

Teemu Kalvas kirjoitti:

Olen kuitenkin osittain juuri tästä syystä miettinyt sitä isopyöräistä retkinojakkia. Siihen saisi kunnolliset nastat, ja ne vielä rullaisivat jotenkuten, päinvastoin kuin nuo 20" nastarenkaat, jotka ovat melkoiset ankkurit. Iso pyörä menisi mukavammin ohuessa lumessakin, mitä auran jäljiltä pyöräteille jää.

Riittävätkö nastarenkaat siihen että kaksipyöräisellä nojakilla pystyy ajamaan kaikki jäätiköt? Itsellä ei vielä ole rohkeus riittänyt talviajoon kaksipyöräisellä, kun talous ei kestä olla käsi paketissa.

Mitenkäs tuollaisella 26" retkipyörällä kaatuminen, ollaanko jo niin paljon korkeammalla että alkaa sattua?

tavasti kirjoitti:

Mitenkäs tuollaisella 26" retkipyörällä kaatuminen, ollaanko jo niin paljon korkeammalla että alkaa sattua?

Lowracerilla(istumakorkeus 40cm) viime talvena vippailin nurin useasti ja siinä ei tosiaan mustelmia tullut. Alla ei kyllä kertaakaan ollut peilijää, vaan eriasteinen lumipolanne.
LWB:llä(istumakorkeus 58cm) olen yhdesti jäätiköllä kaatunut ja se kyllä jätti jäljen. Lienee noissa matalimmissa 26/26swb malleissa istumakorkeus samaa luokkaa, ainakin paksuilla nastarenkailla.
SWB on kokemuksieni mukaan ehkä hieman parempi talvipyörä kuin LWB, jos tykkää ylöspäin polkemisesta. Kaupallisissa valmisteissa vain selkänoja taitaa pystyimmilläänkin olla 35asteen kulmassa joka mielestäni on ehdottomasti liian loiva talvella. Jos sitä kepulikonsteilla nostaa kovin paljon pystymmäs, niin polkemisasennosta tulee liian ahdas kun polkimet jää ylös.

Jukka

jviirret kirjoitti:

LWB:llä(istumakorkeus 58cm) olen yhdesti jäätiköllä kaatunut ja se kyllä jätti jäljen. Lienee noissa matalimmissa 26/26swb malleissa istumakorkeus samaa luokkaa, ainakin paksuilla nastarenkailla.
...
Kaupallisissa valmisteissa vain selkänoja taitaa pystyimmilläänkin olla 35asteen kulmassa joka mielestäni on ehdottomasti liian loiva talvella.

Azubissa korkeus 62-68, maksimi kulma 40 astetta. Taitaa olla pystyin 26/26 pyörissä olevista?

tavasti kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Kaupallisissa valmisteissa vain selkänoja taitaa pystyimmilläänkin olla 35asteen kulmassa joka mielestäni on ehdottomasti liian loiva talvella.

Azubissa korkeus 62-68, maksimi kulma 40 astetta. Taitaa olla pystyin 26/26 pyörissä olevista?

On näitä näköjään pystympiäkin, esim. bachetta giro:

http://www.bacchettabikes.com/recumbent ... giro26.htm

Kuvasta mittasin 45astetta. Varmasti aika helppo tukea selkänoja pystymmäksikkin, tosin sitten tulee joa vastaan kippurassa polkeminen. Omien kokemuksien mukaan tuo 45-50 on pystyin mitä voi käyttää jos penkin ja kampien korkeusero on 20cm. Tuossa bachetassa penkki keskikohdalla istumakorkeus 63cm ja kammet(ilmeisesti ei säädettävät) 83cm, eli juurikin tuo 20cm korkeusero.
Olis kyllä herkullisen yksinkertaisen näköinen itsetehtäväksi, kampia voisi ehkä muutaman sentin vielä laskea ennen kuin ottaa kumiin kiinni? Toisaalta takapyörän pidon kannalta kampia pitäisi tuoda takemmas. Lisäksi talvella kaipaisi sitä jousitusta, joka taas nostaa koko pyörää...

Jukka

Mielestäni talvella noin korkeat kaksipyöräiset nojakit ovat hankalia pysähdyttäessä liukkaalla alustalla ellei ole tosi pitkä veijari. Maahan laskettu jalka helposti luiskahtaa, kun sillä ei saa kunnollista pitävyyttä, ja seurauksena on kaatuminen.

Sakari

irakas kirjoitti:

Mielestäni talvella noin korkeat kaksipyöräiset nojakit ovat hankalia pysähdyttäessä liukkaalla alustalla ellei ole tosi pitkä veijari. Maahan laskettu jalka helposti luiskahtaa, kun sillä ei saa kunnollista pitävyyttä, ja seurauksena on kaatuminen.

Tuo on totta, mutta maahan yltämiseen vaikuttaa paljon selkänojan kulma. Tämmöinen 180cm pitkä saa jalat tukevasti maahan kun istuu keittiön pöydän(korkeus 75cm) reunalla ja selkä on suoraan ylöspäin. Mutta jos asetun istuessa nojaamaan taaksepäin kyynärpäitä vasten, niin eipä tahdo enään yltää edes varpaat maahan. Tietenkin nojakissa edellytyksenä on se, että penkin reuna sallii jalkojen roikkua alaspäin, tehdas penkeillä ei ole ongelma, mutta mun omat penkit ovat etuosastaan vähän väärän mallisia.

Jukka

Joo, varmasti sattuu, jos kaatumaan menee. Pitää vain ajaa ihmisiksi niin ettei kaadu. Olen myös sen verran pitkä, että tuo pysähtyminen pitäisi vielä onnistua jossain määrin. Liukkaalla pysähtyessä kannattaa kyllä olla samasta syystä varovainen ihan kaikilla kaksipyöräisillä. Jos alla on nastat, renkaissa on paljon parempi pito kuin kengässä.

En ole tainnut kaatua jäätiköllä millään pyörällä aikuisiällä. Talvikaatumiset on pääsääntöisesti ollut jompaakumpaa kahdesta kategoriasta: 1) juuttuu tuoreeseen lumeen eikä luovuta ajoissa ja on sitten yhä kiinni lukoissa kun pyörä kippaa tai 2) ajaa umpitunnelissa baarista kotiin ja päättää "oikaista" jonkun kolmemetrisen lumivallin yli koska siitä "ihan hyvin pääsee". Siinä sitten käy niin kuin siinä käy. Onneksi valmiiksi puudutettuna ei satu.

Jäätikkö jossa on kulkusuunnan suuntaisia uria on kyllä myös melko paha. Sellaisessa toiset renkaat toimivat paljon paremmin kuin toiset, ja myös yllättävän pienet muutokset mm. painonjakaumassa vaikuttavat paljon.